torstai 28. joulukuuta 2017

Vuosi vaihtuu

Tämä vuosi kului vauhdilla, johon on kuulunut pojan 1v juhlat, pääsiäiskokon ihmettelyä, kesästä nauttimista, yhdet festarit, kihlajaispäivän juhlimista, lapsettomuushoitojen aloitus, tatuoinnin ottaminen ja joulun viettämistä. Vuosi on ollut kaikenkaikkiaan hyvä ja onnistunut, mutta pikkuhiljaa katse on jo ensi vuoden puolella.

Ensi vuoden helmikuussa jatkuu lapsettomuushoidot ja tammikuun toisella viikolla pitää aloittaa jo Synarela-nenäsumutteen käyttö ja varata aikaa helmikuun seurantaultraan. Alkuvuodesta pitää muistaa hankkia nenäsumute valmiiksi ja loppukuusta pistettävät lääkkeet helmikuulle valmiiksi. Maalis-huhtikuun vaihteessa on tiedossa yksi ulkomaaanmatka, jonne lähden oman perheeni kanssa, ilman miestä ja lasta. Siitä tuleekin mielenkiintoinen, koska en ole ollut pojasta erossa kun vain kerran pari yötä viime kesänä, mutta eiköhän nuo pärjää. Tälle äidille ehkä rankempaa olla erossa rakkaistaan. <3 Muutenkin vähän jännittää olenko reissun aikana mahdollisesti raskaana, mutta se jää vielä nähtäväksi.

Muita suunnitelmia ei tällähetkellä ole ensi vuodelle tiedossa, mutta jännityksellä odotan, mitä vuosi 2018 tuo tullessaan. Palailen taas ensi vuoden puolella blogin pariin, jonka jälkeen kirjoitustahti toivottavasti taas lisääntyy kun alkaa tapahtumaan enemmän asioita.

Toivottelenkin kaikille vielä ihanaa uutta vuotta 2018! :)

lauantai 2. joulukuuta 2017

Tatuointini

Haaveilin pitkään pojan syntymän jälkeen, että otan jonkun lapseen liittyvän tatuoinnin mihin voin jatkossa jatkaa alle päivämääriä, jos lisää lapsia vielä suodaan. Tatuointi sijaitsee mun lapaluun kohdalla. En halunnut lapsen nimellä tatuointia ja mulle riitti vain päivämäärä ja kuva, joka kuvastaa äidin rakkautta. <3 Otin tatuoinnin minun 26v lahjaksi, jonka hyvä ystäväni teki :)
Tykkään tatuoinnista paljon ja ainakaan näillänäkymin en ole lisää ottamassa muualle ihoon, vaikka ainahan se mieli voi joskus muuttua. Sen saa myös sopivasti peitettyä vaatteilla jos haluan ja tähän aikaan vuodesta sitä ei muut näe kun tulee käytettyä pitkähihaisia.
Onkos muilla lapseen tai lapsiin liittyviä tatuointeja?

torstai 23. marraskuuta 2017

Mitäs meidän taaperolle kuuluu?

Mulla on ollut tämä postaus luonnoksissa jo pitemmän aikaa, mutta en ole saanut tehtyä sitä loppuun. Aika ei meinaa tällähetkellä riittää miehen ollessa nyt koko ajan työreissussa, enkä ole viitsinyt valvoa kovin myöhään jotta jaksaisin taas aamulla nousta virkeänä aamutoimiin. Valitettavasti, kun saisin nyt yöt nukkua niin kissat valvottaa öisin maukumalla ruokaa.
Tästä se alkoi
Nyt siihen oleelliseen asiaan, mitä poitsulle kuuluu. Hänelle tuli eilen ikää 1v9kk ja on luonteeltaan melkoinen hymypoika, huumorintajuinen ja hassutteleva tapaus. Tilannetaju on hyvin kohdillaan ja tietää aina musiikin loppuessa, että silloin pitää taputtaa. Kohdalle sattui vähän hauska tapahtuma, nimittäin yhdet ristiäiset ja kirkossa aina kappaleen loputtua poika rupesi taputtamaan (kun ei tämän ikäinen vielä ymmärrä, miksi niin ei saisi tehdä), jossa oli juhlaväellä pokassa pitelemistä ja viimeisen kappaleen jälkeen rupesi koko juhlaväki taputtamaan kun pappi sanoi, että ”taputetaan nyt kaikki ja otetaan pikkupojasta mallia”.

Muskarissa käydään kerran viikossa ja välillä meinaa olla melkoista menoa kun ei malteta istua sylissä ja kaikkia pitäisi tutkia tai juosta vain ympyrää. Myös marakasseja tai käsirumpuja tykätään soittaa ja kyllästyessään hän rupeaa ojentamaan niitä muille, että soittappas sinä välillä. Kiltisti myös autetaan muskarintätiä keräämään marakassit ja rummut kokoon ja ensimmäisenä ollaan katsomassa, mitä tavaroita se täti näyttää tälläkertaa. Pois lähtiessä sanotaan aina hei hei ja vilkutetaan kättä. Puhetta on alkanut nyt myös enemmän tulemaan ja lauleskellaan paljon hämä hämähäkkiä, tuiki tuiki tähtöstä ja käsillä osaa näyttää, miten hämähäkki kiipeää ja tähti tuikkii. On ihanaa huomata kun poika on nyt pienessä ajassa oppinut paljon uutta ja enää ei niin ujostella. Sanoja, mitä tällähetkellä eniten tulee on vettä, isi, äiti, kissa, hevonen sanoo: ahahaa, kissa sanoo: mau, hammasharja: hampa, leipä: pä, pupu, pappa, mennään kylpyyn: kylpy, tähti, hei ja ei.
Lempileikit tällähetkellä on pallon potkiminen, joka ainakin vielä on mennyt hyvin eikä mitään ole rikkoutunut kun kallisarvoisimmat tavarat on nostettu ylemmäs suojaan. Palapelien tekeminen, pianon ”soittaminen” ja dubloilla leikkiminen on myös hitti. Junaradan ostin joululahjaksi ja katsotaan kuinka poika siitä vielä innostuu. Kirjoista tykätään katsella joskus kuvia, mutta pahemmin ne ei vielä kiinnosta. Pieniä pipejä tulee välillä leikkien tohinassa kun vauhti on niin kova. Silloin auttaa äidin syli ja puhallus kipeään kohtaan, jonka jälkeen meno jälleen jatkuu.

Ruoka maistuu vaihtelevasti ja uusia ruokia saa tarjota monta kertaa, että se alkaa kelpaamaan. Hedelmät, maustamaton jugurtti ja marjat on lemppareita, joita tykätään syödä paljon välipalaksi. Onneksi paino näyttää silti nousevan, vaikka ruoka ei aina niin hyvin maistu ja on näitä huonompia kausia ruokailussa. Kuivaan ihoon löysin vihdoin hyvän rasvan, joka on auttanut ja iho on pysynyt nyt melko hyvässä kunnossa.
Ulos lähtiessä poika menee ensimmäisenä hakemaan kengät ja osaa hienosti pukea jo itse pipon päähänsä. Kovasti yrittää itsenäisesti pukea ja riisua, mutta harjoitus tekee vielä mestarin. Ulkona kiinnostaa paljon kaikki koneet ja autot. Melkein päivittäin käydään puistossa laskemassa liukumäkeä, keinumassa ja lapioimassa hiekkaa sankoon tai omassa pihassa työnnellään pieniä kottikärryjä. Pieniä uhman merkkejä on vähän ilmassa ja välillä heittäydytään lattialle makaamaan ja kiukuttelemaan kun ei saa koskea johonkin kiellettyyn tai ihan muuten vain lähtiessä mennään lötköksi, etten meinaa saada puettua. Välillä joudun todenteolla puremaan hammasta, että päästään ulos ja lähtemään, jonka takia yritän nykyään varata aikaa siihen pukemiseen ettei tulisi niin kova kiire.

Hän on äidin pieni rakas! <3

perjantai 17. marraskuuta 2017

Keskoslasten päivä

Reilu 26v sitten alkoi oma taisteluni elämästä ja ne ensimmäiset kolme kuukautta vietin keskoskaapissa, kunnes minut siirrettiin lähemmäs kotia ja olin sairaalassa vielä kuukauden, ennen kuin pääsin vihdoin kotiin. Synnyin rv 28+1 ja tarkka painoni oli 620g ja pituutta 30cm. Äidilläni epäiltiin raskausmyrkytystä kun kasvuni oli hidastunut, joten päädyttiin pikaiseen sektioon. En osaa edes kuvitella, kuinka kova huoli äidilläni on ollut kun ei päässyt minua aina katsomaan, koska kotona oli vielä 7 lasta hoidettavana ja pitkä ajomatka.

Nuorempana minua kovasti nolotti kun äitini kertoi melkein jokaiselle vastaantulijalle, kuinka olin syntynyt pienenä keskosena ja myöhemmin vasta tajusin, että hän oli vain niin ylpeä minusta kun olen terve ja selvisin siitä hengissä. Olen onnellinen, että olen saanut syntyä isoon perheeseen ja onnekas, koska olen saanut niin ihanat vanhemmat! <3

maanantai 13. marraskuuta 2017

Suunnittelukäynti ja pitkä kaava

Suunnittelukäynti takana ja nyt kokeillaankin vaihteeksi pitkää kaavaa yhdistelmällä Synarela, Gonal-F, Pregnyl ja ehkä Lugesteron? Tammikuussa kp 19 aloitan Synarela nenäsuihkeen ja uuden kierron alettua varaan ajan seurantaultraan, jonka käynnin jälkeen pitäisi aloittaa vielä Gonal-F (150 IU) ja viikolle 8 menisi punktio jos aikataulut pitää. Olin aluksi tästä uudesta suunnitelmasta vähän kauhuissani, koska en tullut edes ajatelleeksi että mulle ehdotettaisiin jotain uutta hoitomuotoa, mutta haluan kuitenkin yrittää jos se auttaisi saamaan enemmän munasoluja. Lääkärikin näki selvästi mun naamasta, että mua vähän jännittää ja saivat tämän ihanan hoitajan kanssa minut rauhoitettua kaiken menevät hyvin. <3 Onneksi oli tutut ihmiset vastassa, jotka oli esikoista yrittäessä niin voin olla rauhallisin mielin.
Ennen

Tuleva hoito

perjantai 3. marraskuuta 2017

Uusia blogeja luettavaksi

Nyt saa laittaa linkkiä omasta blogista, koska nyt on alkanut tuntumaan, että kaipailisin uutta luettavaa. Eniten tällähetkellä kiinnostaa lapsettomuus, odotus ja perheblogit, mutta saa laittaa muutakin. Blogeja on nyt tippunut listalta, koska suurinosa on lopettanut kokonaan.

Aikaa on on perjantaihin 10.11 asti eli nyt vain vapaasti linkittämään omaa tai jonkun muun blogia! :)

tiistai 31. lokakuuta 2017

Hoidot jatkuu ensi vuonna

Suunnitelmat muuttui jälleen sen verran, ettei päästä joulukuussa näillänäkymin aloittamaan hoitoja ollenkaan miehen ollessa työreissussa ulkomailla, ellei sitten vielä tule viime hetken muutoksia työsuunnitelmiin. Toisaalta toivon, että ne muuttuisi vielä ja päästäisiinkin hoidot aloittamaan. Jos ei niin sitten pitää vain odottaa tammikuuhun ja toivoa, että silloin ei tulisi enää mitään esteitä. Marraskuun suunnittelukäynnillä käydään läpi hoidon kulkua ja todennäköisesti mennään samalla kaavalla kun noissa vanhoissa hoidoissa.

Luntakin tuli ihanasti viime viikolla ja tuli otettua ihania talvikuvia pojasta, joista teetin lopulta joulukortit, vaikka niissä ei nyt olekkaan mitään punaista niin ne menköön tämän vuoden näin. :)

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Täälä taas! :)

Kiitos kaikille viime postauksen kommentoijille ja oli ihana huomata, kuinka moni toivotti meille tsemppiä joulukuun ICSI-hoitoon! Mielikin on jo parempi ja tämä parin kuukauden tauko tekee varmasti hyvää ja jaksaa sitten taas paremmin jatkaa uusia hoitoja. Jää sitten nähtäväksi montako siirtoa tarvitaan ennen plussaa ja kovasti toivon, ettei siihen menisi kovin pitkä aika, mutta aina ne asiat ei mene niin kuin suunnittelee.

Päivät on olleet viime aikoina raskaita ja maanantain koittaessa aina toivon, ettei mies lähtisi viereltäni mihinkään ja olisi vain tässä meidän kanssa. Työmatkoja miehellä on nyt tiedossa koko loppuvuosi ja välillä meinaan nyt olla melko poikki hoitaessani kodin, lapsen ja lemmikit. Onneksi mies on kuitenkin välillä edes viikonloppuisin kotona niin ehditään yhteistä aikaa viettämään ja joskus saa apua myös isovanhemmilta jos tulee jotain menoa.

Parisuhteessa on ollut tällähetkellä nyt enemmän näitä huonompia kausia, mutta ollaan näistä aina yhdessä selvitty ja olisihan se outoa jos se olisi koko ajan suoraa viivaa. Enemmän nyt kaivataan yhteistä aikaa ihan kaksistaan ja haaveissa olisi saada poika ensimmäisen kerran yökylään, mutta vielä ei ole kukaan suostunut. Ehkä vielä joku päivä saadaan viettää yksi päivä ihan kaksistaan, jutella rauhassa, syödä hyvää ruokaa ilman keskeytyksiä, käydä elokuvissa ja nukkua pitkään, vähintään ainakin sitten 20v päästä ;)

Meidän poika täytti tänään 1v 8kk ja 2v synttäreihinkään ei ole kuin neljä kuukautta, mikä tuntuu todella lyhyeltä ajalta. Vähän olen jo yrittänyt miettiä jotain tarjottavaa synttäreille, mutta ne ehtii tässä ajassa muuttumaan vielä monta kertaa. Sanoja tulee melko hyvin ja hän suostuu välillä toistamaan sanoja mitä sanon, joka alkaa nyt vähitellen sujumaan. Eiköhän tästä pikkuhiljaa parempaan päin mennä ja ihanaa kun poika ymmärtää jo hyvin sanoja ja osaa melko hyvin pyytää, mitä haluaa. :)

lauantai 7. lokakuuta 2017

Kun nallekarkit ei mene tasan

Tuli taas raastava tunne avautua, koska tuntuu että nykyään kaikki odottaa joko toista, kolmatta tai viidettä lasta tai vähintään työntää lastenvaunuja vastasyntynyt vaunuissaan. Tänään iski vain suuri kateus kun tajusin, että monet jotka on saaneet lapsen minun kanssa samassa kuussa, odottavat jo sitä toista tai ovat sen jo saaneet. Tuntuu jotenkin väärältä kun meillä se ei tärppää siitä muutamasta kierrosta tai edes ilman hoitoja. Toivoin niin paljon, että niistä kahdesta pakastetusta alkiosta toinen olisi tuonut sen raskauden ja ei tarvitsisi joulukuussa aloittaa hoitoja kokonaan alusta asti, mutta ei niin ei.

Pahin painajainen tällähetkellä olisi jos seuraavassa hoidossa selviääkin, ettei enää saadakkaan biologisia lapsia ja lapsiluku jäisi meidän ainokaiseen. Tästä olen nähnyt jo parina yönä painajaisia ja heräämisen jälkeen alkanut itkemään. Tietenkin olen onnellinen, että ollaan saatu edes tämä yksi ihanuus, mutta kuitenkin sitä toivoisi jotta poika saisi kokea myös sen sisarussuhteen ja kuinka ainutlaatuista se on. Joskus muistan esikoisen yritysaikana kun mulle sanottiin, että mene baariin iskemään mies ja väitä sen lapsen olevan sun miehesi oma, niin kyllä silloin alkoi todella huumori loppua ja teki mieli vetäistä kyseistä ihmistä kasvoihin. Välillä mietin, miksi joillekin ihmiselle tämä elämä on näin vaikeaa ja se on koko ajan yhtä suosta nousemista ylös, kunnes sinne taas uppoaa... Suosittelen kaikkien raskaana olevien nauttivan siitä raskausmahasta ja valittavan vähemmän, koska monet haluaisi kovasti kokea sen kaiken sinun puolestasi. Mukavaa viikonloppua! :) <3

perjantai 6. lokakuuta 2017

Kolmas icsi-hoito

Tänään sain varmistuksen negatiivisesta verikokeesta ja samalla varmistui, että seuraava hoito kutsuu vasta joulukuussa. Marraskuussa käyn suunnittelukäynnillä, jossa käydään läpi pistettävät lääkkeet ja kierron kulku. Tällähetkellä tämä odotus tuntuu raastavalta ja aloin itkemään heti puhelun jälkeen, koska kaikki harmittaa. Olisin niin toivonut, että toinen lapsi oltaisiin suotu nopeammin ja ei olisi tarvinnut aloittaa tätä kolmatta hoitorumbaa...

torstai 5. lokakuuta 2017

Vuotoa

Eilen alkoi vuoto ja sain klinikalta luvan lopettaa Lugesteronin jos vuoto alkaa runsaaksi. Päätin kuitenkin vielä eilen käyttää tulilääkitystä ja lopettaa tänään virallisena testipäivänä. Verikokeessa käyn tänään ja huomenna kuulen tulokset. Vuoto on edelleen jatkunut ja ei ollut vain pientä tiputtelua  eli lasken kuukautisten alkaneen jo eilen. Tiesin kyllä, ettei raskaana olla kun ei ollut mitään fiilistä, että olisi tärpännyt ja vuoto vielä varmisti asian. Seuraava hoitorumba kutsuukin varmaan joko marras-joulukuussa ja saapa nyt nähdä, miten silloin käy :)

tiistai 3. lokakuuta 2017

PP 12 Viimeinen testi

Kävin ostamassa eilen vielä apteekista herkimmän raskaustestin ja päätin tehdä aamulla. Kerrankin sain sen kunnon negatiivisen, enkä ylimääräisiä viivanpaikkoja. Tämän kyllä tavallaan jo tiesinkin, mutta silti salaa mielessäni toivoin jospa kuitenkin. Marraskuussa taitaa kutsua uusi ICSI- hoito ja vähän pelkään miten onnistuu, koska miehen aikataulut on melko täynnä työmenoja. Torstaina vielä verikoe niin saadaan tämä siirto päätökseen ja voin lopettaa lääkkeet. :)

maanantai 2. lokakuuta 2017

PP 11 - Uusi raskaustesti

Melko oireettomia tuntemuksia on ollut edelleen ja eilen tunsin ensimmäistä kertaa pientä nippailua mahassa, mutta siihen ne oireet jäikin. Vähän on sellaiset sekavat fiilikset ja ei tiedä enää mihin uskoa.

Aamulla menin kuitenkin tekemään sen raskaustestin vähän jännittynein mielin ja kastoin tikun. Testiajan jälkeen ilmestyi testiin ihmeellinen viivanpaikka, mihin tuli kaksi viivaa eli näyttävästi epäonnistui ja tein vielä clearblue plustestin, joka näytti suoraan negatiivista. Eilen pp 10 tein myös testin johon sain viivanpaikan ja nyt jo parina päivänä tullut näitä, etten sitten tiedä mistä on kyse, onko testit vain viallisia tai sitten on kemiallinen kun viivat ei meinaa vahvistua. Muissa raskauksissa on näkynyt jo selvästi näihin aikoihin niin en osaa enää uskoa raskauteen. Torstaina eli virallisena testipäivänä teen vielä uuden ja verikokeessa vähintään varmistuu tämän pakastealkion tulos. Olen pikkuhiljaa jo valmistautunut uuteen hoitorumbaan, joka varmaan menee vasta marraskuulle.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Ihana syksy!

Mä tykkään syksystä paljon ja syksyllä on ollut mukavaa mennä perheen kanssa puolukkametsään, haravoida lehtiä ja tehdä puutarhatöitä, vaikka teini-ikäisenä en noista paljon tykännut mutta opin niistä pikkuhiljaa tykkäämään. Metsässä kävely on aina rauhoittanut omaa mieltä ja on saanut rauhassa miettiä asioita kaikessa hiljaisuudessa.

Laavulla ja kodalla grillaaminen ovat olleet myös parhautta, josta olen aina nauttinut ja se kun saa ruveta polttamaan kynttilöitä. Kalastaminen on ollut myös mukavaa, josta tykkäsin paljon nuorempana ja tykkään edelleen, vaikka nykyään ei ole enää tullut käytyä paljoa kalassa. Puun polttaminen takassa on myös näin talven tullessa mukavaa ja katsella vain takkatulta, joka ihanasti lämmittää.
Nyt kun on oma talo niin olen innolla tehnyt puutarhatöitä ja pitäisikin pian istuttaa tulppaanisipulit kukkapenkkiin ja toinen kukkapenkki pitäisi käydä vielä kokonaan läpi ja ottaa kaikki kukat pois ensi kevättä varten ja miettiä vielä, mitä laittaisi ensi keväänä tilalle. Aika vain ei meinaa aina riittää niin pitää tehdä pihatyöt monessa osassa. Haravointia olen sen verran tehnyt, että ne isoimmat lehtikasat otan pois ja muut jätän maahan lannoittamaan maata.

Onko täällä muita syksyihmisiä? :)

lauantai 30. syyskuuta 2017

PP 9 - Tein raskaustestin

Päivät on kuluneet vauhdilla ja suunnittelin tekemistä tälle viikolle, että aika kuluisi nopeammin. Oireita ei ole ollenkaan ja en voi kyllä yhtään sanoa onko tärpännyt. 

Tänään PP 9  menin tekemään testiä, vaikka meinasin odottaa sunnuntaihin. Kastoin tikun ja laitoin hetkeksi aikaa sivuun ja hetken päästä katsoin testiä, jossa olen näkevinäni viivanpaikkaa tai näen omiani. Avasin vielä erikseen testin, että näkyisi paremmin. Huomenna tai parin päivän päästä ajattelin tehdä uuden testin, mitä näyttää ja vähän kyllä jännittää. Verikoe kutsuu viiden päivän päästä niin saadaan selvyys tälle hoidolle :)

tiistai 26. syyskuuta 2017

PP 1 — PP 5

Siirron jälkeen oli hyvä fiilis, vaikka tunnelmaa vähän laski että toinen alkio menetettiin ja seuraavaksi pitäisi aloittaa hoidot alusta jos raskaus ei tästä hoidosta ala. Päivät on menneet nopeasti kotiseudulla ja pojan kanssa touhutessa. Olenkin viikolle järjestänyt menoja, että saan ajatukset pois koko raskaus mahdollisuudesta ja ainakin vielä se on onnistunut.

Tuntemuksia ei pahemmin ole ja vähän meinaa toiveet olla nollissa, vaikka onhan tässä vielä aikaa 9 päivää verikokeeseen. Raskaustestin ajattelin tehdä varmuuden vuoksi PP 10 eli viiden päivän päästä, niin tiedän millä mielellä voin valmistautua verikokeen tulokseen. Se voi olla vielä liian aikaista tuolloin, mutta toivon silti jospa tärppi olisi kuitenkin käynyt. Oireita ei ollut myöskään keskenmenneestä pakastealkionsiirrosta 2015, niin pidän kovasti sormia ristissä ja toivon parasta. :)

torstai 21. syyskuuta 2017

Alkionsiirto ohi


En ole kyllä hetkeen jännittänyt näin paljon ennen siirtoa kun siirtoon pääsy oli kierron alussa vielä vähän epävarmaa, mutta onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin. Siirto oli vasta päivällä ja mies pääsi hyvin töistä sillä välin olemaan pojan kanssa, että pääsin lähtemään. Vähän jännitti kun kyseltiin kuulumisia ja pääsin yli kahden vuoden tauon jälkeen makaamaan tutulle tuolille ja valmistautumaan siirtoa varten. Se olikin nopeasti ohi ja näyttivät vielä, missä se alkio on. Lopuksi toivottelivat tsemppiä ja onnea matkaan. Toinen alkio valitettavasti oli huono, ettei sitä kannattanut enää säilyttää niin nyt meillä on sitten pakkanen tyhjä ja jos en tästä raskaudu niin hoitorumba alkaa kokonaan alusta. Lämmintä kaurapussia pidin siirron jälkeen mahan päällä, kuten tein esikoisenkin kohdalla ja toivon, että pikkuinen tarraisi kiinni! :)

perjantai 15. syyskuuta 2017

Ovulaatioplussa ja alkionsiirto

Tänään aamulla sitten sain sen plussan testiin ja soitin Fertinovaan alkionsiirtoa varten. Siirto on ensi torstaina ja Lugesteronin aloitan maanantaina. Torstaina pitää vielä soittaa onko ne alkiot selviytyneet sulatuksesta ja päästäänkö siirtoon. Nyt rupesi jännittämään kun olin jo toivoni menettänyt tämän kierron suhteen. Meillä on 2 viiden päivän ikäistä alkiota pakkasessa ja pitää nyt toivoa, että selviävät torstaina sulatuksesta :)

torstai 14. syyskuuta 2017

Lapsettomuusmuistelua, lapsilukua ja ovulaation odottamista

Jätimme ehkäisyn kun olin vielä 20v ja täytin pari kuukautta myöhemmin 21. Silloin elin vielä siinä toivossa, että pian meistä tulisi perhe ja perhoset pyöri vatsassa jännityksestä. Kun kuukaudet ja vuodet kului alkoi epätoivo, suru pyöriä mielessä ja tulisiko meistä koskaan perhettä. Lapsettomuuden syy kun selvisi olin toisaalta huojentunut ja toisaalta surullinen miehen puolesta, koska ei todennäköisesti tulla saamaan lapsia ilman lapsettomuushoitoja. Ensimmäiset hoidot kun alkoi olin ensimmäistä kertaa toiveikas, että meillä on mahdollisuus lapsen saamiseen ja tehdään kaikkemme sen eteen, ettei sitten tule myöhemmin kaduttua kun ei tullut tehtyä. Ensimmäisestä pakastealkion siirrosta sain sitten sen plussan ja olin onneni kukkuloilla, että vihdoin meistä tulisi perhe ja nyt ei voi enää mikään mennä pieleen. Tuli keskenmeno ja maailma romahti. Töissä kävin keskenmenosta huolimatta ja yritin suoriutua töistä, mutta kotona romahdin aina itkuun. Mies lohdutti parhaansa mukaan ja tiesin sen olevan hänellekin rankkaa aikaa, vaikka ei tunteitansa näyttänytkään.

Toinen icsi-hoito toi uuden plussan kun olin 23v (täyttämässä 24v parin kuukauden päästä) ja sen jälkeen tunteeni olivat melko sekaisin uskallanko siitä iloita jos tämäkin viedään minulta pois. Viikot kului ja raskaus meni onneksi hyvin loppuun asti ja terve poika syntyi rv 40+5. Lapsen syntymän jälkeen meni hetki kun tajusin, että hän on oikeasti tässä ja me ollaan nyt perhe. Mies on ollut ihana ja on päästänyt minua menemään yksin kauppaan, tapaamaan ystäviä tai lenkille ja on tukenut kun olen meinannut menettää järkeni imetyksen kanssa. Välillä kuitenkin on tullut pieniä erimielisyyksiä asioista, mutta ollaan saatu asiat aina puhuttua halki. Väsyneenä tai nälkäisenä huomasin aina olevani kiukkuinen ja mies ymmärsi sen, että en aina tarkoita sanomisiani ja pienen lepäämisen ja syömisen jälkeen olen jo oma itseni. Ensimmäinen vauvavuosi oli ihana, mutta myös kovin rankka tiheiden heräämisten kanssa ja ymmärrän nyt, miksi jotkut parit eroaa silloin.

Toinen lapsi meillä oli haaveissa pienellä ikäerolla ja vähän harmitti kun kuukautiset alkoi vasta pojan ollessa 1v3kk ja ei päästy ennemmin jatkamaan hoitoja. Imetys vaikutti siihen, ettei kuukautisia tullut ja alkoivat vasta sitten kun pääsin siihen yhteen imetyskertaan vuorokaudessa. Lapsiluku meillä on se 2-3 lasta ja jos vielä kolmatta yritetään niin aion lopettaa imetyksen ennemmin. Mies on sen kolmen lapsen kannalla, mutta mä en ole vielä päässyt ratkaisuun lapsiluvusta, jos saataisiin ensin edes tämä toinen lapsi niin voisi miettiä asiaa. Ovulaatiota en ole saanut vieläkään testiin ja nyt mennään kuitenkin jo kp 17 ja ajattelin sunnuntaihin asti testata ja lopettaa sitten. Valkovuodon määrä on ehkä nyt vähän suurentunut, että ovulaation ei pitäisi olla enää kaukana, ellei se sitten jää tässä kuussa kokonaan tulematta.

tiistai 12. syyskuuta 2017

Tatuointikuume

Nyt se on iskenyt, nimittäin tatuointikuume! Nettiä on tullut selattua pari viikkoa, mikä on omaa silmää miellyttänyt ja karsinut niitä sitten pois kun on löytynyt vielä parempi. Paras näistä on lapsi ja äiti, jonka alla on lasten syntymäajat ja sen olen ajatellut ottavani tässä lähiaikoina, kunhan vielä tiedän mihin sen ottaisi kun se olisi minun ensimmäinen tatuointi. Kissa tatuointi tulee toisena, koska mulla on kaksi kissaa ja kolmantena höyhen lentävillä linnuilla.

Olen haaveillut tatuoinnin ottamisesta jo monta vuotta, mutta en ole saanut aikaiseksi sitä iholleni asti. Nyt olisi tosiaan tarkoitus ottaa kuun lopussa vihdoin tatuointi ja vähän kyllä jännittää :)

Siinä mun top 4 lempi tatuoinnit, mistä pidän! Minkälaisia tatuointeja muilla on? :)


maanantai 11. syyskuuta 2017

Seurantaultra 2

Tänään kävin uudestaan ultrassa ja nyt sitten näkyikin vasemmalla puolella johtofollikkeli, mutta sen koko meni multa ohi. Ovulaatiotestien tekeminen jatkuu siis vielä ja toivon, että saisin tässä viikolla ovulaatiotestiin plussan niin voisin soittaa Fertinovaan ja kysellä siirtoon pääsystä. Saapa sitten nähdä päästäänkö tässä kuussa siirtoon asti :)

perjantai 8. syyskuuta 2017

Seurantaultra

Tänään oli ultrakäynti, jossa ei löytynyt ollenkaan johtofollikkelia, useampi 11mm sielä kyllä oli ja limakalvo oli 5,8mm. Maanantaina käyn vielä varmuuden vuoksi uudestaan jos sieltä löytyisi jotain, mutta eipä ole kovin korkeat fiilikset. Turhauttaa kun näyttävästi menee tämäkin kierto sitten penkin alle, mutta lopullisen tuomion kuulen sitten maanantaina. Vielä on pieni toivonkipinä yllä, mutta olen kuitenkin jo valmistautunut siihen, että lokakuussa yritetään siirtoa kolmatta kertaa luonnolliseen kiertoon ja jos sekään ei onnistu niin pikkuhiljaa vaadin sitä siirtoa lääkkeelliseen kiertoon.

tiistai 29. elokuuta 2017

Kp 1 ja uusi yritys

Kuukautiset alkoi ja tässä kierrossa näyttäisi siltä, että siirto luonnolliseen kiertoon voisi ensimmäistä kertaa koko aikana onnistua, ellei kroppa sitten päätä toisin. Esikoista yrittäessä ei koskaan päästy siirtoon asti luonnolliseen kiertoon yrittäessä, koska tuli aina viikonloppu sitä estämään. Huomenna soittelen klinikalle ja varaillaan aika seurantaultraan ja toivon todella paljon, että tässä kierrossa päästään siirtoon asti ja pääsisi pitkästä aikaa piinailemaan. Pitäkää peukkuja! :)

maanantai 28. elokuuta 2017

Pojan huone Osa 2

Nyt on pojan huoneeseen tullut vähän muutosta viime kerrasta ja ollaan saatu verhot, pöytä, tuolit ja pari seinähyllyä seinälle ja huoneesta tuli hieno. Pientä remonttia vielä joskus tekisin ja vaihtaisin uudet tapetit huoneeseen (ainakin nuo raidalliset), maalaisin lattialistat ja kaapin seinän valkoiseksi kun tuo sävy ei oikein minua miellytä, mutta menevät vielä jonkin aikaa. :)

Täällä toivutaan pojan kanssa flunssasta ja on onneksi mennyt nyt parempaan päin. Yöunet on minulla ollut flunssan takia todella huonot, enkä ole saanut oikein unenpäästä kiinni ja huonompana yönä sain vasta viiden aikaan yöllä unta, mutta onneksi miehellä on vielä lomaa jäljellä niin ei mennyt päivä ihan töttöröö. Kuukautisia tällähetkellä odotan ja nyt näyttää kiertokin menevän niin, että voitaisiin tässä kierrossa päästä siirtoon melko suurella todennäköisyydellä.




tiistai 22. elokuuta 2017

Puolitoistavuotias taapero

Meidän pieni hurjapää täytti tänään 1,5v ja en meinaa vieläkään uskoa, että hänen syntymästään on jo niin kauan. Uutena taitoina opetellaan pukemaan itse, jota kovasti koitetaan harjoitella. Pottailussa on tullut nyt kesän aikana vähän takapakkia kun poika ei malta olla enää paikallaan, mutta eipä tässä ole vielä kiire. Sanoja tulee vähän, mutta puhetta ymmärretään kuitenkin ihan hyvin. Neuvolasta saatiin eilen uudet mitat eli painoa on nyt 10,3kg ja pituutta 81,8cm. Pieni ja siro on edelleen, jossa on ilmeisesti äitiinsä tullut :D
Poika on rauhallinen, tarkkaileva ja melko hassutteleva tapaus ja kovasti ollaan kuultu kuinka kiltti hän on. Musiikista hän tykkää kovasti ja sen tahdissa tykätään tanssia paljon. Matkiminen on myös hauskaa ja aina jos joku nauraa niin rupeaa hänkin hekottamaan mukana. Piirtäminen, ulkona keinuminen, hiekkalaatikolla leikkiminen ja kirjojen selaaminen kuuluu myös mielipuuhiin. Raivarit poika saa siitä kun ei pääse johonkin kävelemään, ulos ei pääse joka tunnin välein tai tullaan pihalta sisälle. Kaikki mahdollinen elektroniikka ja koneet on pojan mieleen, mitä aina ihmetellään jos on jossain näkyvillä. Auttaminen on myös mukavaa ja kauppakasseja tykätään tyhjätä laatikoihin ja jääkaappiin.

Ruokailut sujuu hyvin ja syöminen onnistuu hienosti haarukalla tai lusikalla. Ruoka maistuu ainakin nyt hyvin, vaikka välillä on kausia ettei meinaa maistua ollenkaan kun olisi kiire mennä tekemään muuta. Päiväunet on nykyään meinannut jäädä pois kun uni ei maistu enää vaunuissa tai omassa sängyssä ja parhaiten uni maistuisi vain autossa, eikä viitsi ihan joka päivä lähteä autoilemaan. Ollaankin yritetty pitää kiinni siitä jos hän ei ole nukahtanut ennen puolta kolmea, niin emme enää edes yritä. Yöt onneksi sujuu hienosti 21-08 heräämättä kertaakaan ja on ollut ihanaa kun on saanut nukkua.

perjantai 11. elokuuta 2017

Toinen seurantaultra

Käynti oli melko nopeasti ohi ja huonot uutiset jatkui eli ovulaation pitäisi tulla joko huomenna tai tiistaina niin päästään siirtoon, mutta piti sitä melko epätodennäköisenä koska ovulaatio todennäköisesti tapahtuu 2-3 päivän sisällä,  jolloin siirto menisi taas viikonlopulle. Turhauttava tunne iski käynnin jälkeen ja suoraan sanottuna ärsyttää nämä yritykset luonnolliseen kiertoon, koska ne ei tuo varmuutta siirtoon pääsystä. Huomenna teen varmuuden vuoksi vielä ovulaatiotestin, vaikka olen varma ettei se plussaa näytä. Siirtoa kuitenkin yritetään luonnolliseen seuraavatkin  kierrot kun kiertoni on säännöllinen, joka ei helpottanut omaa fiilistä yhtään ja tuntuu, että aika vain kuluu. Tuli pieni vuodatus kun nyt ärsyttää niin paljon, mutta jospa tämä tästä hellittää.

torstai 10. elokuuta 2017

Erotaanko nykyään liian helposti?

Nykyään melkein päivittäin Ilta-Sanomissa tulee vastaan otsikko kun joku pariskunta on eronnut, koska se ei enää olekkaan samanlaista kun seurustelun alussa, ei osata puhua omista haaveistaan tai kipinä on loppunut, eikä se välttämättä parane uuden puolison kanssa. Sitten on niitä, jotka soutavat edestakaisin eron ja yhteenpaluun kanssa, eivätkä osaa päättää mitä haluavat. Sitten on niitä, ketkä tajuavat 20v yhdessäolon jälkeen ettei nykyinen puoliso olekkaan se oikea tai ollaan huonossa suhteessa liian pitkään kun odotetaan toisen muuttuvan. Tietenkin jos suhteessa on väkivaltaa, alkoholismia tai paljon pettämistä niin ero paras vaihtoehto ihan lastenkin kannalta, mutta tiedän myös sen että eroaminen sellaisesta ihmisestä ei ole kaikille helppoa.

Tuntuu myös, että lapsiakin saadaan liian aikaisin tai mennään jo kiireesti naimisiin tuntematta toista tarpeeksi hyvin. Kaikki eivät onneksi ole kuitenkaan eronneet, vaikka ovat saaneet lapset melko nopeaan tahtiin tai nuorina eli nostan heille kyllä hattua. :) Harvassa tuntuu olevan sellaiset 10-60v parisuhteet ja nykyään ne tuntuu kestävän max. 5v. Jotkut asiat pystyy hoitamaan kuntoon puhumalla, mutta se taito on katoavaista. Kuuntelemisella ja asian eteen tekemisellä on myös opittavaa ja vielä kun erot osattaisiin hoitaa niin, ettei se olisi yhtä tappelua. Vaikka en kaikkien taustoja tiedäkkään, että ovatko he kaikki mahdolliset keinot yrittäneet tai onko molemmilla enää halua yrittää, niin en voi sanoa mitään.

Meidän parisuhde ei ole ollut missään vaiheessa helppo ja annettiin sille uusi mahdollisuus siinä tilanteessa, missä toiset olisivat eronneet. Lapsettomuus kuitenkin pikkuhiljaa vahvisti meidän suhdetta entisestään, hyväksyttiin pikkuhiljaa toisen hyvät ja huonot puolet, puhuttiin mieltä painavista asioista, joka ei ollut aluksi mitenkään helppoa ja vaati työtä molemmilta, mutta päästiin pitkän työn jälkeen siihen, että tässä ollaan yhdessä nyt ja aina eikä se helepolla kaadu. Yhteinen huumorintaju on myös kummasti auttanut vaikeina aikoina :) Tästä tuli vähän tälläinen sekava purkaus kun tuli taas luettua jonkun erosta.

Erotaanko teidän mielestä nykyään liian herkästi?

tiistai 8. elokuuta 2017

Seurantaultra

Kävin aamulla Naistentautien poliklinikalla ultrassa ja vasemmalla puolella näillänäkymin kasvaa isoimmat follikkelit. Perjantaina menen uudestaan ultraan ja toivon, että ovulaatio tapahtuisi lauantaina niin  meillä on mahdollisuus päästä siirtoon ensi viikolla. Ovulaatiotestien tekeminen jatkuu vielä ainakin viikonloppuun. Saapa nähdä päästäänkö tässä kierrossa siirtoon asti :)

maanantai 31. heinäkuuta 2017

PAS luonnolliseen kiertoon

Tässä kierrossa kokeillaan siirtoa luonnolliseen kiertoon ja kp 10 on jälleen seurantaultra. Katselin tuossa kiertoa ja pahasti näyttää siltä, että ovulaatio osuu viikonlopulle, jonka takia siirto ei onnistu. Tätä samaa ongelmaa oli myös esikoista yrittäessä, että ovulaatio osui aina viikonlopulle ja siirtoon ei koskaan päästy. Puhuttiin vähän jos ei nyt päästä siirtoon, niin jos seuraavan saisin lääkkeelliseen kiertoon. Ensi viikolla kuitenkin selviää paremmin, miten tässä kierrossa käy. :)

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Yrityskierto 3 ja hoitojen alku?

Kuukautiset alkoikin jo tänään vähän ennemmin kuin oletin ja huomenna soitan klinikalle, mitä he ovat suunnitelleet mun pään menoksi ja aloitetaanko hoidot heti tässä kierrossa vai tarkistetaanko vain tilanne tuolla alhaalla. Huomenna sekin selviää, kunhan muistan olla heti aamulla puhelimen ääressä ja laitan pari muistutusta ylös, etten unohda soittaa. :)

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Vauvakuume kasvaa

Tänään tuli taas se päivä kun kaikkien raskaudet ja vastasyntyneiden vauvojen näkeminen pistää sydämmestä ja iskee kova kaipuu kokea se kaikki uudestaan. Mielessä on kovasti pyörinyt saadaanko me vielä uusi mahdollisuus, mitä jos en enää hoidoista huolimatta tule raskaaksi tai jos ne päättyy keskenmenoon. Olen miettinyt myös jos pitää aloittaa hoidot alusta ja selviääkin, ettei mieheltä enää löydykkään siittiöitä. Yritetäänkö luovutetuilla vai jääkö lapsiluku siihen. En todennäköisesti pystyisi luovutettuihin ja meidän lapsiluku jäisi yhteen. Miten siitä eteenpäin pystyisin hyväksymään tilanteen, ettei lapsia enempää tulisikaan. Jotenkin tuntuu tyhmältä edes miettiä tälläisiä kun olen saanut kuitenkin yhden ihanan lapsen, vaikka ei meidän taival vanhemmiksi ole alunperinkään ollut mikään helppo.

Elokuu on jo ihan kulman takana ja fiilikset on vähän pelonsekaiset, miten meidän toisella kierroksella käy ja tällähetkellä en osaa yhtään uskoa, että tulisin hoidoilla pian uudestaan raskaaksi, vaikka pieni toivon kipinä on olemassa.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kuvia meidän päivistä

Päivät on kuluneet leppoisasti vain kotona ollessa ja ensi kuulle on tiedossa paljon kaikenlaista, kuten parit ristiäiset, yhdet synttärit, muskarin aloitus, sählyn pelaamista viikonloppuisin ja todennäköisesti lapsettomuushoitojen aloitus. Ihan mukavia juttuja tulossa ensi kuulle ja eniten tässä odotan tulevan kummitytön ristiäisiä ja lapsettomuushoitojen alkua. Tein tuossa pari päivää sitten myös blogille oman sivun Facebookkiin ja sinne saa myös liittyä kun painaa tästä   haaveistatottablogi tai oikealta laidalta Facebook logoa. Vaihdoin eilen myös bannerin ja siitä tuli kyllä kiva! :)

Mitä teille lukijoilla kuuluu? :)

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Äidin irtiotto arjesta

Yöt on huomattavasti parantuneet sen jälkeen kun lopetin imetyksen kokonaan ja täällä nukutaan vihdoin kokonaisia öitä heräämättä kertaakaan 21-08, josta olen kyllä iloinen. Imetys lopetettiin melkein samantien juhannuksen aikaan kun miehen kesäloma alkoi ja lopetus menikin yllättävän helposti. Ensimmäiset yöt oli kitinää ja pientä raivoamista, mutta tyytyi lopulta 3-4 yön jälkeen nukkumaan pillimukin kanssa yöt. Muutamia huonompia öitä on ollut, mutta suurimmaksi osaksi täällä on nukuttu hyvin.

Imetys kun saatiin lopetettua niin mä päätin irtautua arjesta ja matkustin ystäväni luokse pariksi päiväksi ja mies jäi tyytyväisenä pojan kanssa kahdestaan kotiin. Päivät ja yöt meni pojalla isänsä kanssa onneksi hyvin ja soittelinkin videopuheluja joka päivä vähintään 1-3 kertaa ja pieni loma teki itselle kyllä hyvää, vaikka huono omatunto kolkuttikin takaraivossa melkein koko ajan. Perjantaina päästiin vielä miehen kanssa kahdestaan irtautumaan arjesta ja lähdettiin Suomipoppia kuuntelemaan kun miehen äiti tuli pojasta huolehtimaan koko päiväksi. Puoliltaöin tultiin kotiin ja kieltämättä aamulla oli vähän väsy kun heräsin pojan kanssa ennemmin ylös ja mies jäi vielä nukkumaan. Päivällä pääsin vielä itsekkin ottamaan pienet päikkärit miehen leikkiessä ja ulkoillessa pojan kanssa.

Oli mukavaa käydä festareilla kun viime kerrasta oli aikaa jo 10v, eikä silloin alaikäisenä vielä voinut nauttia mitään ja pääsin nyt ottamaan jopa muutaman lonkeron. Pitkä haaveeni kävi toteen kun pääsin festareille vihdoin sen toisen kerran elämäni aikana :D Katsotaan nyt, onko seuraava kerta taas 10 vuoden kuluttua ;)

torstai 6. heinäkuuta 2017

Hoidot jatkuu elokuussa

Naistentautien poliklinikalta soitettiin aamulla ja voi olla, että päästään jo heti ensi kuussa aloittamaan pakastealkionsiirrot ja käskettiin soittaa heti kun kuukautiset alkaa niin varataan aikaa kp 10-12 välille.Vähän rupesi nyt perhosia pyörimään mahassa kun tajusin, että me eletään nyt jo heinäkuuta, eikä siihen ole enää kuin kuukausi. Hämmennyksissä kyllä unohdin kysyä, että aloitetaanko ne heti ensi kierrossa vai onko vain joku kierron kartoitus ja tehdäänkö lääkkelliseen vai luonnolliseen kiertoon. Tosin toivoisin lääkkeelliseen kiertoon kun on huonoja kokemuksia luonnollisesta kierrosta esikoista yrittäessä kun ei koskaan päästy siirtoon asti. 2 alkiota odottaa pakkasessa ja nähtäväksi sitten jää selviääkö ne sulatuksesta vai aloitetaanko koko rumba alusta :)

Malttamattomana nyt rupesin odottamaan ensi kuuta, mutta yritän nyt keskittyä kesästä nauttimiseen ja sitten elokuussa miettiä tarkemmin hoitoja kun ne kuukautiset alkavat. :)

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Yrityskierto 2

Kuukautiset alkoi ja olen jopa iloinen niiden alkamisesta koska kierto on säännöllinen, mitä ennen esikoisen raskautta. Kp 31 jäi siis tämä kierto ja toivon mukaan nyt myös pysyisi säännöllisenä. Yk 2 alkoi ja ärsytykseen löytyikin syy, nimittäin nämä kuukautiset. Katse eteenpäin mennään ja nautiskellaan kesästä :)

Kesäpäiviä

Miehen kesälomasta on kulunut nyt reilu viikko ja tuntuu kuin koko ajan olisi viikonloppu miehen ollessa nyt kotona. Täällä ollaankin nautittu oikein kunnolla ja on ollut ihanaa nukkua parina aamuna pitkään, jopa yhteentoista ja syödä aamupala rauhassa. Poika on ruvennut nyt nukkumaan täysiä öitä imetyksen loputtua siitä 21-08 ja voi että olen tätä aikaa odottanut, josta olen vain kateellisena haaveillut. Tällä viikolla onkin tullut melkein joka päivä grillailtua, tehtyä puutarhatöitä, ulkoiltua paljon ja uudet ihanat trikootkin piti käydä testaamassa juoksulenkillä. Tässä vähän kuvia, mitä olen tällä viikolla räpsinyt kännykällä. Saapa nähdä, mitä kivaa tekemistä ensi viikolle keksitään :)


perjantai 23. kesäkuuta 2017

Imetys on ohi

Meillä on tullut tässä kahden kuukauden aikana imetyskertoja enää se yksi kerta vuorokaudessa ja viime yönä päätin lopettaa myös tämän viimmeisen kerran. Viimmeisen viikon aikana imettäminen on sattunut ja en tiedä onko imetysote pojalla huonontunut kun minulla on rinnanpäät auenneet ja kipeytyneet, niin päätin ihan senkin takia pistää stopin ja tuli imetystä tässä kuitenkin täyteen se 1v 4kk, joka on jo hyvä aika. :)

Poika heräsi ensimmäisen kerran kuuden aikaan ja oli vähän hämmennyksissään kun ei saanutkaan normaalin tapaan rintaa kun toin hänet meidän huoneeseen vaan annoin pillimukista maitoa, jonka jälkeen hän sai siitä pienet itkut. Enimmäkseen oli sellaista kitinää, mikä ei yltynyt hirveäksi huutamiseksi ja yritin rauhoitella, laittaa takaisin makuulle ja tarjota välillä pillimukista maitoa, mutta ei huolinut kosketusta eikä maitoa. Lopulta sitten menin sänkyyn ja esitin nukkuvaa ja jossain vaiheessa kitinä loppui ja tuli hiljaista. Poika meni makuulle, joi pillimukista ja nukahti se kädessään uudestaan. Tunti meni siinä taistelussa ja toivottavasti nyt tulevina öinä menisi vielä paremmin. Ensi yönä ajattelin kuitenkin nukuttaa omaan huoneeseen uudestaan, etten tuo ollenkaan meidän huoneeseen. Vähän kieltämättä haikeat fiilikset, mutta on ihan kiva saada omat rinnat taas takaisin ja ei tarvi pukea imetysvaatteita enää yöksi päälle. :)

torstai 22. kesäkuuta 2017

Kesäloma!

Miehen kesäloma alkoi tänään, jota ollaan odotettu kuin kuuta nousevaa ja saadaan olla jopa ihanat 11 viikkoa koko perhe koossa, ellei miehen työpaikalla tule niin paha tilanne että pitää aloittaa työt vähän ennemmin, mutta toivotaan ettei mitään tulisi. Huomenna mennään miehen perheen kanssa grillailemaan, otetaan mahdollisesti yhdet lonkerot ja lauantaina mennään minun kotiseudulle juhlistamaan sukulaisen rippijuhlia. Seuraavalla viikolla ei sitten mitään ihmeellistä menoa olekaan, jonka ajan vietän suurimmaksi osaksi pihan ja puutarhan kimpussa jospa saisin sen vihdoin siedettävän näköiseksi. Ensi viikolla minusta kuitenkin tulee kummi toisen kerran ja jossain vaiheessa pääsee pikkuista ihailemaan, kunhan tämä äiti on ensin vähän toipunut ja pystyy ottamaan vieraita vastaan :)

Tänään minun pikkuinen täytti 1v 4kk! <3 Tämä aika juoksee oikein vauhdilla ja pitääkin nyt nauttia jokaisesta hetkestä kun tuo kasvaa niin nopeasti.

Ihanaa juhannusta kaikille ja pitäkää hauskaa! <3

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Piinapäivät

Fiilikset raskautumisesta ei ole mitenkään suuret ja en ole ottanut asiasta sen suurempaa stressiä, vaikka eilen tunsin mahassa kipeän vihlaisun ajaessani autolla josta tuli heti mieleen olisiko ollut kiinnittymiskipua, mutta mulla on ollut näitä ihmeellisiä mahavihlaisuja ennenkin niin en oikein usko siihen. Kierron pituudesta ei ole vielä tietoa niin on vaikea sanoa, milloin mahdollisesti kuukautiset tulevat ja miten kierto tästä tasoittuu. Tänään eletään kp 19 ja nähtäväksi jää milloin kuukautiset tulevat, koska raskautumiseen en osaa kyllä yhtään uskoa :)

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Ovulaatio

Nyt on ensimmäinen ovulaatiokin bongattu ja tänään eleillään vasta kp 13, jos tuo nyt pitää paikkaansa. Suuria odotuksia ei kyllä vielä ole, mutta nähtäväksi jää kun kuitenkin vasta ensimmäinen kierto menossa. Aion olla ottamatta sen suurempia paineita raskautumisesta ja keskittyä ihan meidän arkeen ja pojan kanssa touhuamiseen. Mies kotiutui jo viime viikonloppuna Koreasta viikon etuajassa kun sai siellä kaikki valmiiksi ja nyt vain odotellaan miehen kesäloman alkua. :)

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Suunnitelmia kesäksi

Tänä kesänä saadaankin nauttia kun miehellä on alkaa juhannuksen aikaan pitkä kesäloma ja menee vasta syyskuussa takaisin töihin pitäessään nyt kesällä loput isyyslomansa pois. Onneksi enää pari viikkoa niin pääsee nauttimaan kesästä koko perheen voimin. Tein pientä listaa, mitä aiotaan kesällä tehdä ja kesän lopulla sitten katsoa, miten suunnitelmat on toteutuneet. :)

Kesällä 2017 aion/aiotaan:

Mennä mahdollisesti käymään Ähtärin eläinpuistossa miehen ja pojan kanssa

Käydä ehkä ulkomailla, jos saadaan tarpeeksi rahaa säästettyä

Reissata Helsinkiin ja mahdollisesti Rovaniemelle

Mennä juhlimaan parit ristiäiset ja rippijuhlat

Tehdä pieniä retkiä koko perheen kesken jonnekkin ja grillailla makkaraa kodassa tai laavulla
Grillailla ja syödä hyvää ruokaa

Nauttia ainakin muutaman jäätelöpallon

Pukeutua kesällä paljon kesämekkoihin ja sandaaleihin

Käydä uimarannalla koko perheen kanssa ja ottaa eväät mukaan

Käydä uimassa järvessä ja saada myös vähän rusketusta

Seurailla pojan kehitystä ja kasvua, mitä on ollut ihana seurata kun sanoja alkaa pikkuhiljaa tulemaan enemmän ja enemmän
Lenkkeillä ja käydä välillä kuntosalilla

Nähdä ystäviä ja viettää heidän kanssaan enemmän aikaa

Käydä miehen kanssa treffeillä mahdollisesti useamman kuin kerran ja jos sitä uskaltaisi jättää pojan ensimmäistä kertaa yöksi isovanhemmille.

Haaveissa olisi käydä myös Suomipop- festareilla, jospa tänä kesänä vihdoin menisi yhdeksi päiväksi.

Hoitaa puutarhaa, kastella kukkia ja leikata nurmikkoa

Minkälaisia suunnitelmia teillä on kesäksi? :)

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Toinen kierros

Täälä alkoi ensimmäinen yrityskierto ja toinen lapsi saa nyt tulla kun on tullakseen. Syksyllä jatkuu sitten jossain vaiheessa lapsettomuushoidot, mutta nyt mennään siihen asti eteenpäin sen suurempia paineita raskaudutaanko vaiko ei. Toiveet ei ainakaan ole kovin suuret luomuraskauteen, vaikka eihän sitä koskaan tiedä jos meidän kohdalla joskus ihme kävisi. Neuvolatädille kerroin meidän lapsihaaveesta ja hän vielä varmistaa Naistentautien poliklinikalta tarvitaanko erikseen lähetettä vai päästäänkö ilman sitä ja lupasi siitä soitella vähintään ensi viikolla kun asia varmistuu, niin päästään varaamaan aikaa syksylle suunnittelukäynnille.
Kaapista löysin sattumoisin pari vanhaa ovulaatiotestiä, joista on päivämäärä mennyt jo yli vuosi sitten ja en tiedä toimiiko nämä enää, mutta ajattelin käyttää tässä kierrossa kaapista pois, niin näkee samalla ovuloinko ollenkaan. Kierrosta ei ole vielä mitään tietoa, mutta toivottavasti pian tasoittuisi siihen, mitä oli ennen kun tulin raskaaksi. On tämä kieltämättä taas vähän jännittävää olla mukana tässä vauvahaaveilussa ja milloin täällä ollaan mahdollisesti uudestaan raskaana. :)

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kuukautiset alkoi

Oli aamulla kyllä varsin epäuskoinen olo kun tuli vuotoa pyyhkiessä, eikä ollut mitään kuukautiskipuja sinnepäinkään että ne olisi nyt tulossa. Ihana tunne kuitenkin kun ne nyt alkoi ja lasken nämä ensimmäisiksi kuukautisiksi, koska ne reilu kaksi kuukautta sitten tulleet olivat niin mitättömät, ettei sitä tullut kun pari tippaa siteeseen neljän päivän aikana. Imetän edelleen sen kerran vuorokaudessa ja päätettiin miehen kanssa, että kun tulee reissusta ja jää 11 viikon lomalle niin lopetetaan tuo viimmeinenkin imetyskerta pois. :) Jospa me syksyllä päästään sittenkin yrittämään sitä pikkukakkosta <3

Tänään tuli myös tasan kaksi vuotta siitä kun tuo rakas pikkuinen siirrettiin kohtuuni kasvamaan :)

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Raskaudesta palautuminen

Miltä näyttää kroppa nyt kun raskaudesta on kulunut yli vuosi? Kuulun niihin onnekkaisiin, joka ei saanut paljon raskauskiloja ja palauduin raskaudesta nopeasti. Ne vaivaiset 7-8kg kiloa tippui parissa viikossa siihen, mitä painoin ennen raskautta ja siitä vielä pari kiloa ylimääräistä. Täysimetin poikaa 6kk ikään asti ja paino ei noussut, vaikka söin paljonkin ja melkein päivittäin meni kokonainen suklaalevy. Olen lyhyt 155cm pitkä ja ajattelin kaikille lyhyille tulevan iso maha, mutta niin ei käynytkään ja mahan ympärys oli tuossa rv 40 kuvassa 89cm, jonka kotona mittasin. Olin raskausaikana myös varautunut yli 15kg painonnousuun, jota tuli raskauden puoliväliin lopulta vain se 6kg, jonka jälkeen se sitten rupesi tekemään nousu/lasku suuntaa loppuraskauden ajan. Raskausaikana oli todella vaikeaa suhtautua uuteen kroppaan mahan kasvaessa ja painon noustessa kun en ollutkaan enää hoikka, joiden ajatusten kanssa taistelin raskausaikana.

Kuvista huomaan hyvin, että painoa pitäisi saada reilu pari kiloa lisää ja lihaksia kroppaan enemmän, mutta silti huomaan etten ole tyytyväinen kroppaani ja näytän välillä omasta mielestäni lihavalta, vaikka en sitä ole. Oman kropan kanssa onkin ollut vääntämistä, milloin olen siihen tyytyväinen ja en tule varmaan koskaan olemaan täysin tyytyväinen. Huomaan itsessäni syömishäiriön kaltaisia oireita, jota minulla onkin joskus nuorempana epäilty eikä se kieltämättä ole aina helppoa, päinvastoin. Paino ei kuitenkaan ole ollut laskusuunnassa ja on jämähtänyt jo yli vuodeksi tuohon samaan, josta vain pitäisi saada vähän ylemmäs. Tarkoitus on aloittaa kuntosalilla käyminen ja saada vähän lihaksia kroppaan enemmän ihan senkin takia, että jaksaa tuota taaperoakin kanniskella. Jospa sitä vielä oppisi olemaan armollisempi omaa kroppaa kohtaan ja hyväksyä se tälläisenään kun onhan siinä kuitenkin kannettu 9 kuukautta pientä ihmettä masussa. :)
Rv 40+0 (kuva instagramista)
Viikko synnytyksestä
1 vuosi 3kk synnytyksestä