Kävin aamulla rv 6+5 varhaisultrassa ja sieltä löytyi syke ja pieni ihme on matkassa mukana eli kaikki hyvin. Kiitollinen kun saadaan kokea raskaus vielä kerran! ❤️
tiistai 22. joulukuuta 2020
keskiviikko 9. joulukuuta 2020
Kuulumisia
Tämä vuosi on ollut melkoista kun keväällä iski korona ja työtkin muuttui pariksi kuukaudeksi siihen, ettei koulussa juuri enää ollutkaan kuin 8-16 oppilasta sen 560 sijaan. Koulun suljettua olin kuukauden päiväkodin keittiöllä ennen kesälomaa, joka sattui olemaan sama missä omat lapset on hoidossa. Esikoinen olikin tästä onnessaan kun näki minut töissä ja paljon kertoi muille, että hän on mun äiti. 🥰
Onneksi sitten alkoikin kesäloma ja päästiin etenemään myös häiden järjestelyiden kanssa ja lähetettyä hääkutsut, vaikka koko ajan oli pieni melko, joudutaanko kaiken jälkeen häät siirtämään vai mennäänkö ihan vain muutaman ihmisen läsnäollessa naimisiin. Onneksi kaikesta huolimatta saatiin häät lokakuussa järjestettyä, jossa meillä oli 45 vierasta. Häät oli onnistuneet ja juuri meidän näköiset. ❤️ Oltiin huomioitu vieraita käsidesillä, kasvomaskeilla ja isommilla väleillä ruokapöydissä. Pienimmillä lapsilla tein omat puuhapussit omalle paikalle, oli piirrustuspöytä juhlatilassa ja toinen huone, missä pääsivät leikkimään rauhassa junaradalla, duploilla ja halutessaan katsomaan lastenohjelmia.
Häiden jälkeen oli myös selvää, että siirretään meidän viimeinen alkio pois pakkasesta ja lokakuussa siirsin primolutilla vielä omia kuukautisia eri ajankohtaan, koska ovulaatio osui aina viikonlopulle. Marraskuussa sitten sainkin ovulaation hyvälle ajankohdalle ja päästiin siirtoon. Viisi päivää ennen siirtoa kävin vielä pienessä leikkauksessa kun multa poistettiin reisityrä, josta on pieni arpi vielä jäljellä muistona.
Kaikesta huolimatta viikko siirron jälkeen tein raskaustestin ja sain siihen positiivisen tuloksen ja vielä on epätodellinen olo, että saadaan vielä meidän viimeisestä siirrosta se kolmas ihme, jos kaikki menee loppuun asti hyvin. Nyt mennään siis rv 4+6. ❤️ Raskaudesta ei tiedä vielä kun muutama ystävä ja tarkoitus kertoa molempien perheille varhaisultran jälkeen kun tietää varmasti kaiken olevan hyvin.
lauantai 8. helmikuuta 2020
Täälä taas! :)
Vuosi on kulunut kun viimeksi tänne kirjoittelin ja arki on jonkin verran muuttunut viime kerrasta. Viime touko-kesäkuussa huomasin olevani väsynyt/suuttuvani helposti kotona kahden lapsen kanssa ja ymmärsin, että tälle asialle pitää tehdä jotain. Mies oli koko ajan työmatkoilla ja omat voimat alkoi olla vähissä kun omaa aikaa ei paljon silloin ollut. Palkkasin yhdeksi kuukaudeksi lastenhoitoapua, joka kävi kerran viikossa viemässä lapsia ulos tai leikkimässä heidän kanssaan sen pari tuntia niin sain sen aikaa nukuttua tai vietettyä ihan omaa aikaa.
Kesäkuussa huomasin yksi ilta selailevani työpaikkailmoituksia ja huomasin keskellä yötä kirjoittavani hakemusta yhteen vakituiseen työhön lähellä kotoani. Siitä se sitten lähti ja sain paikan, vaikka en ajatellut vielä sillähetkellä meneväni töihin ainakaan 2-3v, mutta päätin ottaa työn ja katsoa, mitä se tuo tullessaan.
Heinäkuun alussa pienellä jännityksellä laitoin O:n ja A:n päiväkotihakemukset menemään ja he saivat lopulta tässä meidän lähellä olevasta, ihan juuri valmistuneesta päiväkodista hoitopaikan. Pieni paniikki oli myös miten he sinne tottuvat, varsinkin kuopus joka olisi vasta n. 10kk sen alkaessa ja oliko töihin meno sittenkin virhe. Onneksi kuitenkin työpäiväni ovat vain sen 4h niin tiesin sen menevän nopeasti ja kovassa kiireessä ei ehdi paljon miettimään, miten heillä menee.
Elokuun puolivälissä uusi arki koitti kun lapset aloitti päiväkodin, minä työt ja mies omansa kesäloman jälkeen. Kaikesta jännityksestä huolimatta lapsilla alkoi päiväkoti hienosti ja kun olin varautunut joka aamuiseen itkuun kuopuksen kohdalla niin sitä ei tapahtunut kun kerran ensimmäisenä päivänä, mutta sen jälkeen hän jäi sinne aina hymyssä suin iloisten ja ihanien hoitajien syliin vilkuttamaan. Omat työt on alkaneet myös hyvin ja minulla on ihanat työkaverit ja esimies, jotka kovasti kannustaa ja käskee minua hidastamaan tahtia kun välillä suurin piirtein juoksen viedessäni ruokia tarjolle tai innostuessani liikaa siivoamaan kaikki keittiön nurkat.
Meidän rakas A täytti myös lokakuun viimeinen päivä vuoden ja tämä vuosi tuntui menevän esikoista nopeampaa. Kuopus on kaikenkaikkiaan ollut esikoisen vauva-aikaa verrattuna helpompi ja opin esikoisen kohdalla, että toisen kohdalle teen tietyt asiat toisin. Kuopuksen opetin alusta asti nukahtamaan itsekseen, opetin juomaan välillä myös tuttipullosta ja 6kk ikäisenä hän aloitti tutin käytön yö- ja päiväunilla. 6kk ikäisenä siirryn osittaisimetykselle ja 8kk ikäisenä meidän imetystaival päättyi kokonaan, mutta se helpotti myös sitä, että mies pystyi osallistua A:n tuttipullosta syöttämiseen tasapuolisesti minun kanssani ja sain enemmän myös omaa-aikaa kun ei tarvinnut miettiä imetystä. Se oli hyvä myös töiden kannalta ja helpotti tilannetta päiväkodissa. Unipussi oli myös meidän vauvavuoden pelastus ja sen avulla meillä aloitettiin nukkua täysiä öitä 10-12h kokonaan 4kk iässä. 8kk iässä kuopus siirtyi myös omaan huoneeseen kun jossain siinä vaiheessa hän alkoi häiriintymään ihan pienestäkin peiton kahinasta ja unet parantui takaisin normaaliin. Unipussi jäi meillä pois A:n ollessa reilu vuoden ja tutti jäi tässä pari viikkoa sitten ihan vahingossa, niin niistä vieroitus onnistui kaikesta jännityksestä huolimatta helposti.
O on myös kasvanut paljon viimeisen vuoden aikana ja kuinka ylpeä olen kun hänestä on kasvanut niin ihana ja huolehtivainen isoveli. Hänellä on ollut puheen viivästymää, joka on nyt viimeisen parin kuukauden aikana ottanut monta harppausta eteenpäin ja kuinka ihana kuulla kun hän puhuu taukoamatta ja kyselee paljon ihan kaikesta. Hän sai syksyllä myös silmälasit, koska huomasimme keväällä, että hänen toinen silmä karsastaa ja siinä näkö oli vähän heikompi ja tuntuu, jotta lasien saamisen jälkeen hänen elämä on kirkastunut vielä lisää kun näkee selvästi paremmin. En voi uskoa, että hän on parin viikon päästä jo 4v! Meillä ei ole enää sitä pientä poikaa ♥
Tänä vuonna on tulossa ihania juhlia, meidän omien häiden lisäksi, joita olen viime syksystä asti alkanut enemmän ja enemmän suunnittelemaan ja hankkimaan koristeita käytettynä. Olemme menossa naimisiin 10.10.2020 ja olemme olleet tuolloin vähän yli 9,5v yhdessä, enkä voi uskoa jotta pian olemme naimisissa ja minä olen vihdoin rouva. Myös kolmas lapsi on haaveissa sitten häiden jälkeen kun meillä edelleen odottaa se yksi alkio pakkasessa, mutta vielä on vähän auki lähdetäänkö yksityiselle puolelle jos meidän viimeinen alkio ei tarraisi kiinni. Ei olla pidetty sitä enää kuitenkaan täysin mahdottomanaan kuten aluksi meinasimme, että siihen emme enää lähde.
En tiedä lukeeko kukaan enää blogiani, mutta oli kiva tulla pitkästä aikaa kirjoittamaan kuulumisia ja nyt enemmän varmasti hääaiheista. :)
Kesäkuussa huomasin yksi ilta selailevani työpaikkailmoituksia ja huomasin keskellä yötä kirjoittavani hakemusta yhteen vakituiseen työhön lähellä kotoani. Siitä se sitten lähti ja sain paikan, vaikka en ajatellut vielä sillähetkellä meneväni töihin ainakaan 2-3v, mutta päätin ottaa työn ja katsoa, mitä se tuo tullessaan.
Heinäkuun alussa pienellä jännityksellä laitoin O:n ja A:n päiväkotihakemukset menemään ja he saivat lopulta tässä meidän lähellä olevasta, ihan juuri valmistuneesta päiväkodista hoitopaikan. Pieni paniikki oli myös miten he sinne tottuvat, varsinkin kuopus joka olisi vasta n. 10kk sen alkaessa ja oliko töihin meno sittenkin virhe. Onneksi kuitenkin työpäiväni ovat vain sen 4h niin tiesin sen menevän nopeasti ja kovassa kiireessä ei ehdi paljon miettimään, miten heillä menee.
Elokuun puolivälissä uusi arki koitti kun lapset aloitti päiväkodin, minä työt ja mies omansa kesäloman jälkeen. Kaikesta jännityksestä huolimatta lapsilla alkoi päiväkoti hienosti ja kun olin varautunut joka aamuiseen itkuun kuopuksen kohdalla niin sitä ei tapahtunut kun kerran ensimmäisenä päivänä, mutta sen jälkeen hän jäi sinne aina hymyssä suin iloisten ja ihanien hoitajien syliin vilkuttamaan. Omat työt on alkaneet myös hyvin ja minulla on ihanat työkaverit ja esimies, jotka kovasti kannustaa ja käskee minua hidastamaan tahtia kun välillä suurin piirtein juoksen viedessäni ruokia tarjolle tai innostuessani liikaa siivoamaan kaikki keittiön nurkat.
Meidän rakas A täytti myös lokakuun viimeinen päivä vuoden ja tämä vuosi tuntui menevän esikoista nopeampaa. Kuopus on kaikenkaikkiaan ollut esikoisen vauva-aikaa verrattuna helpompi ja opin esikoisen kohdalla, että toisen kohdalle teen tietyt asiat toisin. Kuopuksen opetin alusta asti nukahtamaan itsekseen, opetin juomaan välillä myös tuttipullosta ja 6kk ikäisenä hän aloitti tutin käytön yö- ja päiväunilla. 6kk ikäisenä siirryn osittaisimetykselle ja 8kk ikäisenä meidän imetystaival päättyi kokonaan, mutta se helpotti myös sitä, että mies pystyi osallistua A:n tuttipullosta syöttämiseen tasapuolisesti minun kanssani ja sain enemmän myös omaa-aikaa kun ei tarvinnut miettiä imetystä. Se oli hyvä myös töiden kannalta ja helpotti tilannetta päiväkodissa. Unipussi oli myös meidän vauvavuoden pelastus ja sen avulla meillä aloitettiin nukkua täysiä öitä 10-12h kokonaan 4kk iässä. 8kk iässä kuopus siirtyi myös omaan huoneeseen kun jossain siinä vaiheessa hän alkoi häiriintymään ihan pienestäkin peiton kahinasta ja unet parantui takaisin normaaliin. Unipussi jäi meillä pois A:n ollessa reilu vuoden ja tutti jäi tässä pari viikkoa sitten ihan vahingossa, niin niistä vieroitus onnistui kaikesta jännityksestä huolimatta helposti.
O on myös kasvanut paljon viimeisen vuoden aikana ja kuinka ylpeä olen kun hänestä on kasvanut niin ihana ja huolehtivainen isoveli. Hänellä on ollut puheen viivästymää, joka on nyt viimeisen parin kuukauden aikana ottanut monta harppausta eteenpäin ja kuinka ihana kuulla kun hän puhuu taukoamatta ja kyselee paljon ihan kaikesta. Hän sai syksyllä myös silmälasit, koska huomasimme keväällä, että hänen toinen silmä karsastaa ja siinä näkö oli vähän heikompi ja tuntuu, jotta lasien saamisen jälkeen hänen elämä on kirkastunut vielä lisää kun näkee selvästi paremmin. En voi uskoa, että hän on parin viikon päästä jo 4v! Meillä ei ole enää sitä pientä poikaa ♥
Tänä vuonna on tulossa ihania juhlia, meidän omien häiden lisäksi, joita olen viime syksystä asti alkanut enemmän ja enemmän suunnittelemaan ja hankkimaan koristeita käytettynä. Olemme menossa naimisiin 10.10.2020 ja olemme olleet tuolloin vähän yli 9,5v yhdessä, enkä voi uskoa jotta pian olemme naimisissa ja minä olen vihdoin rouva. Myös kolmas lapsi on haaveissa sitten häiden jälkeen kun meillä edelleen odottaa se yksi alkio pakkasessa, mutta vielä on vähän auki lähdetäänkö yksityiselle puolelle jos meidän viimeinen alkio ei tarraisi kiinni. Ei olla pidetty sitä enää kuitenkaan täysin mahdottomanaan kuten aluksi meinasimme, että siihen emme enää lähde.
En tiedä lukeeko kukaan enää blogiani, mutta oli kiva tulla pitkästä aikaa kirjoittamaan kuulumisia ja nyt enemmän varmasti hääaiheista. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)