Reissusta kotiuduttu

Matka Berliinissä oli todella mukava ja mieluusti menisin uudestaan jos tälläisiä tilaisuuksia vielä tulee. Pari päivää olin miehen työkaverin perheen kanssa ja viimmeinen päivä vietettiin kaikki yhdessä. Käytiin joulutoreilla, shoppailtiin, kierrettiin kaupunkia, syötiin hyvää ruokaa ja nautittiin alkoholia. Siinä se aika oikeastaan menikin. Ajattelin muutaman kuvan laittaa, vaikka niitä ei kyllä tullut reissulla juuri otettua kun tuli vain ihailtua paikkoja. Kissatkin haettiin hoitopaikasta, olivat onnessaan päädessään omaan kotiin ja kyllä kissoja olikin ikävä. ♡

Mitäs tänne muuten? Havahduin reissulla siihen, ettei lapsettomuus tee minua enää niin surulliseksi ja voin asiasta hyvin avoimesti kertoa. Nämä reissulla olleet henkilöt eivät kyselleet mitään, "milloin teillä on lapsia toiveissa?" koska heillä on ystäväpiirissä melko paljon lapsettomia ja tietävät toisten loukkaantuvan siitä kysymyksestä. Ottivat lapsettomuuden ihan itse esille, etteivät uskalla lapsien saamista keneltäkään enää kysellä. Pystyin sen keskustelun olemaan ihan hymyssä suin ja miehen kanssa siitä huumoriakin vetämään ilman ongelmia. Ehkä se suru alkaa pikkuhiljaa hellittämään? Tällähetkellä minulla on hyvä olla, sellainen levollinen.

Kuukautisten odotan alkavan lähipäivinä, mutta tulevat sitten kun haluavat ja ehkä ensi kuussa päästään siirtoon tai sitten ei. Jos ei päästä niin seuraava siirto siirtyy helmikuulle, koska tammikuussa meinaan ottaa tatuoinnin, jota ei raskaana ollessa oteta. Tietenkin jos hyvin käy, että raskaaksi tulisin niin tatutoinnin ottaminen siirtyy ja saisin syyskuussa esikoiseni, mutta sitähän ei tosiaan tiedä miten tässä käy. :) Päivä kerrallaan eletään...nyt kuumaa teetä ja telkun ääreen! 

Ihanaa viikonloppua teille lukijoille! ♡

Äkkilähtö

Mies on tosiaan keskiviikkona lähdössä Saksaan työmatkalle pariksi päiväksi. Tänään sitten soitteli kesken työpäivän kysyäkseen haluaisinko lähteä mukaan, kun sinne on hänen työkaverin perhettäkin tulossa. Ei siinä sitten voinut kieltäytyä kun kerrankin pääsee mukaan. :) Keskiviikkona suuntana siis Berliini ja toinen varsinainen ulkomaanmatkani.

Saan nyt ainakin vähän muuta ajateltavaa. :)

Varautumista ja kuulumisia

Nyt täytyy vain toivoa, että tämä kierto ei pitkity vaan kuukautiset tulisivat mieluusti 29.11-1.12 välillä, koska sitten tuleekin ongelmia ettei siirtoa tehdä ensi kuussa välttämättä ollenkaan. Koitan tässä varautua siihen, että seuraava hoito menee ensi vuoden puolelle. Kovasti toivoisin, että ensi kuussa päästäisiin siirtoon, koska ei ole mukavaa kuluttaa rahaa turhaan.

Muutenkin siirtoon vaikuttaa monia muitakin asioita jos alkio ei lähde jakautumaan tai menehtyy sulatuksessa, jolloin kaikki alkaisi jälleen alusta. Se tietäisi sitä typerää odottelua, milloin tehdään uusi ICSI-hoito.

Muuten tänne kuuluu hyvää. Olokin on ollut hyvä flunssaa lukuunottamatta ja ihmeen pirteänäkin olen ollut, koska yleensä tähän aikaan vuodesta iskee se syysmasennus kun ei ole enää sitä valoa ympärillä ja mikään ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Tai sitten se meni jo ohi kun pari viikkoa sitten olin melko maassa ihan kaikesta. Ainakin lumi vähän piristää, mikä tuo myös sitä valoa ja kaikki ei ole koko ajan synkkää mustaa. :)

Minä myös tässä parin vuoden miettimisen jälkeen päätin, että voisin ottaa vihdoin sen tatuoinnin, mieluusti sellaisen linnun/kyyhkyn lapaluun kohtaan joka muistuttaisi siitä, että selviän mistä vain. Luulenpa, että se jää ainoaksi merkiksi mun iholla koska en halua niitä ihoa täyteen. Ei siinä, että ne olisi rumia mutta itselläni on ollut aina selvää ottaa vain yksi tatutointi. :) Minulla on jo yksi kaunis tatuointi mielessä, jonka löysin googlea selatessani ja joka oli oikeastaan ainut, mistä pidin. Sen ottaminen taitaa kuitenkin mennä ensi vuoden puolelle ja täytyy siinä kierrossa pitää tauko hoitojen kanssa, että tatuoinnin ottaminen onnistuu. Jännittävää! :)

Alkion kiinnittyminen

Löysin netistä ihan mielenkiintoisen opinnäytetyön blastomeerien määrän ja jakautumisnopeuden merkityksestä alkion implantaatioon pakastetun alkion siirrossa (Tiikasalo, 2012). Etsin tietoa alkion  jakautumisesta, jolloin törmäsin tähän. Ihan mielenkiintoista luettavaa ja yritin etsiä samalla tietoa myös morula-vaiheen alkiosta, joka minua pakkasessa odottaa siirtoa. Olen kuitenkin lukenut, että 4 päiväisiä alkioita ei yleensä siirretä, mutta en oikein vielä ole saanut vastausta. Ajattelin laittaa muutaman kiinnostavan poiminnan opinnäytetyöstä kun aihe oli mielenkiintoinen. :)

• Alkion hedelmöittymisen jälkeen solut jakautuvat nopeasti ja solumäärä lisääntyy, mutta sen koko ei kasva, vaan se kehittyy glykoproteiinivaipan sisällä
• Alkio kiinnittyy kohtuun 6.-9. päivänä hedelmöittymisestä, jolloin alkio kuoriutuu pois glykoproteiinivaipastaan ja hautautuu kohdun seinämään
• Normaalisti vain 40% alkioista kykenee kiinnittymään kohtuun
• Yleisesti uskotaan, että parhaiten raskauden tuottaa alkio, jossa on toisena päivänä neljä ja kolmantena päivänä kahdeksan solua
• Neljäntenä tai viidentenä päivänä hedelmöityksestä alkio saavuttaa ns. morula- tai blastokystivaiheen, jolloin soluja on jo kymmeniä. Viime vuosien tutkimukset ovat osoittaneet, että 4 päiväisinä siirretyt alkiot tuottavat erittäin hyvin kliinisiä raskauksia.
• Siirtoon tulisi aina valita alkio, jossa on mahdollisimman vähän fragmentteja eli solujen ulkopuolisia kappaleita, sillä tällaisilla alkioilla on parhaat mahdollisuudet kiinnittyä kohtuun (mm. della Ragione et al. 2007: Hyvälaatuisista 5-päiväisistä alkioista, joissa fragmentaatiota oli 3-päiväisenä <10%, implantoitui 49.4%, ja >10-50% fragmentoituneista vain 29.7%).

Ei siirtoa

Ei ainakaan tässä kuussa, koska siirto ei onnistu viikonloppuna joten soittelenpa huomenna klinikalle ja mietittään uusi aika PAS:n. Toivottavasti sen saisi jo ensi kuulle ja ovulaatiokin tapahtuisi hyvissä ajoin. Ärsyttää tämä odottaminen!

Mielialojen vaihtelu

Vielä eilen olin todella innoissani ja onnessani, mutta iltaa kohden alkoikin tulla todella epävarma olo meidän hoitojen onnistumisesta. Lopulta yöllä tuli suru, jonka jälkeen yöllä itkin miehen kainalossa pahaa oloa siitä, miten tulen joulun kestämään kun kaikkialla on raskausmahoja ja samaa lapsista keskustelua.

Ei se tänäänkään helpottanut. Olimme miehen vanhempien luona kylässä, jossa oli myös hänen sisko miehensä kanssa, jotka parin kuukauden päästä saavat toisen lapsensa. En oikeastaan pystynyt edes katsomaan miehen siskoa päin ja pelkän raskausmahan näkeminen teki pahan olon ja muistutti jälleen siitä mitä meillä ei ole. Sieltä kotiin tullessa aloitin siivoamisen, että saisin ajatukset edes hetkeksi muualle.

Mies kotiutui perjantai illalla kotiin kuukauden työmatkaltaan ja oli mukavaa pitkästä aikaa painautua miehen kainaloon nukkumaan ja toivon mukaan ei nyt ainakaan viikkoon ole mitään työmatkaa tiedossa. Mies on vielä väsynyt ja onkin tässä pari päivää melkeinpä vain nukkunut. Lauantaina heti aamusta saattiin kolme lasta meille pariksi tunniksi hoitoon. Leikittiin legoilla, käytiin puistossa, leikittiin piilosta ja syötiin. Siinä sai jälleen vain kuvitella minkälaista meidän perhe-elämä tulisi olemaan ja minkälaisia meidän lapset olisi. Toivon mukaan ne haaveet ei jää vain kuvittelun puolelle.

Vielä en ole saanut ovulaatiotestiin hymynaamaa ja toivon mukaan se tulisi ensi viikon aikana, että päästään siirtoon. 

Ultrassa käyty

Taisin nukkua viimme yönä vain kaksi tuntia kun en saanut millään nukuttua. Päässä pyöri miljoona asiaa ja klinikalle päästyäni unohdin kaiken. Piti kysyä Lugesteronin käytöstä, mutta sainkin lapun missä luki, että Fertinovassa sovitaan niiden aloitus. Ultratessa oli kaikki kunnossa ja tällä kertaa vasenkin puoli saatiin näkyviin. Oikealta puolelta löytyi yksi 13mm folli, limakalvon paksuutta ei kerrottu.

Jatkan edelleen ovulaation tikuttamista, jospa saisin pian hymynaaman ovulaatiotestiin. Jos saan sen viikonloppuna niin soitan maanantaina Fertinovaan ja varaan ajan siirtoon. Jännäksi taas käy! :)

Mietteitä

Minua on alkanut mietityttämään kun ensimmäisiä kertoja olin ultrassa naistentautienklinikalla ja lääkäri ihmetteli vasemman puolen munasarjaani ja totesi "onko sitä mahdollisesti leikattu" kun ei meinannut nähdä sinne puolelle ollenkaan. Itselläni ei ainakaan ole tietoa kyseisestä asiasta. Olen myös huomannut, että vasen puoli on aina kipeä ultratessa tai sitä painellessa, sekä myös yhdynnän jälkeen sieltä puolelta välillä nippailee.

Myös ensimmäisen ICSI-hoidon aikana huomasin sille puolelle tulevan pienen patin, joka tuntui selvästi koskettaessa ja oli kipeä, myös mieskin tunsi sen. En tästä kuitenkaan ole maininnut lääkärille mitään, koska en olettanut olevan mitään vakavaa ja se häipyi siitä itsekseen.

Myös viimme vuoden elokuussa ja tämän vuoden toukokuussa sain kovia alavatsakipuja, jotka ei meinannut loppua millään, paitsi mahaa hieromalla. Ne oli vähän kuin sellaisia kouristuksia, jotka hellitti pariksi sekunniksi ja taas tuli uusi. En oikein tiedä, miten mahan hierominen siihen yhtäkkiä auttoi mutta tiedänpä mitä tehdä jos tulee uusi.

Tässä mietinkin voisiko vasemmalla puolella olla kysta tai jotain muuta alkua alkamassa. Meinasinkin tästä mainita perjantaina ultrassa jos se tutkittaisiin paremmin. Toivottavasti sieltä ei kuitenkaan löytyisi mitään vakavaa.

Lapseton

Lapsettomuus, se surullinen sana mitä ei olisi halunnut koskaan kokea. Välillä se luo toivoa, joka hetkessä voi muuttua suruksi. Siihen ei tarvita kuin uutinen raskaudesta tai tieto uuden kierron alkamisesta, jonka jälkeen sydän rikkoutuu tuhansiksi sirpaleiksi. Yhä uudelleen se sattuu vain enemmän ja enemmän. En tiedä olisiko se yhtään helpompaa jos ongelma olisikin minussa, eikä vain miehessä. Mieluusti ottaisin sen taakan kannettavaksi, ettei miehen tarvitsisi sitä yksin kokea.

Meillä näyttää nyt muutenkin osat vaihtuneen. Mies on se, joka epäröi ettei tässä siirrossa taida onnistua ja minä koitan uskoa siihen, että tärppi kävisi. Jotenkin on vaikea tässä tilanteessa tehdä mitään muuta kun toivoa ja tukea miestä.

Torstaina aloitan tikuttamaan ovulaatiota ja perjantaina menen ultraan. Ehkä meidänkin aika on pian. :) Pitäkää peukkuja!

Ultra varattu

Aamulla soittelin klinikalle ja ilmoitin kuukautisten alkamisesta. Ultra varattiin kp 11 eli pe 14.11. Tämä PAS tehdään luonnolliseen kiertoon eli ilmeisesti en ota edes Lugesteronia. Pitää asia vielä varmistaa... Kp 10 eteenpäin rupean tikuttamaan ovulaatiota ja kun saan sen hymynaaman soitan klinikalle ja toivon mukaan varataan aika siirtoon ja päästään sinne.

Sitten jos ovulaatiota ei tapahdu tai limakalvo on ohut niin ei siirtoa tehdä ja seuraavaa PAS tehdään lääkkeelliseen kiertoon.

Kp 1

Sieltähän nekin alkoi. Nyt valmistautumista tulevaan PAS:n, joka toivottavasti onnistuisi. Ellei nyt käy niin paska tuuri, että asiat menee täysin päin häränpyllyä ja siirtoa ei tehdä.. Niinkin voi käydä ja meidän tuurilla se on hyvin todennäköistä.

Negatiivinen

Mitähän tähän nyt voisi sanoa... ärsyttää ja paljon. Testi oli eilen vain viallinen kun tuli viivanpaikka. Tuli sekin sitten nähtyä tässä 2v ja 4kk aikana. Tänään ei sellaista viivanpaikkaa tullut vaan se sama tuttu tyylipuhdas negatiivinen. Olishan se ollut kumma jos yhtäkkiä olisinkin normaalissa kierrossa raskautunut. Meille ei sellaisia ihmeitä tule tapahtumaan...

Eilen näin unia kuinka tein positiivisen raskaustestin, mutta silti päässäni mietin ettei se valkoinen viiva tarkoita yhtään mitään. Aamulla jännitti, mutta enää oli vain vitutus kun yrittikin toivoa raskautumista. Ne ihmeet tosiaan tapahtuu vain muille! Nyt menen tämän tyhmän pääni kanssa ulos kävelemään ja potemaan tätä vitutusta, jospa tästä sitten pian jaksaisi sinne tulevaan PAS:n.

Viallinen raskaustesti?

En olisi uskonut, että minä tulen tänne laittamaan joku päivä kuvan raskaustestistä. Ensimmäistä kertaa saan raskaustestiin tuollaisen valkoisen viivan, jota en luokittele plussaksi kun siinä ei ole väriä. Testi on David pregnancy. Hämmästyneenä aamulla katsoin testiä n. 2-3 minuuttia testin tekemisen jälkeen, että "mikä tuo on! En ollut mitenkään riemuissani, koska viivassa ei ole väriä ja monella sivustolla kerrottiin, että se ei ole plussa. Tänään on kp 31 ja en todellakaan osaa uskoa, että meillä nyt yhtäkkiä normaalista kierrosta tärppäisi. Muutenkin on vähän tuntemuksia, että kuukautiset taitaa pian alkaa. Ehkä testailen parin päivän päästä uudelleen jos vuotoa ei näy. :) 

Mitäs te olette mieltä?