Lapsettomuus ja sen jälkeen

Muistan hyvin sen päivän kun söin viimmeisen ehkäisypillerini ja ajattelin olevani parin kuukauden päästä raskaana ja pian olisin jo äiti. Olin tuolloin 20-vuotias, täyttämässä parin kuukauden päästä 21-vuotta. Kuukausien edetessä epätoivo alkoi jo iskemään kun raskautta ei kuulunut, vaikka kuinka tikutteli ovulaatiota ja heilutteli peittoa oikeaan aikaan. Kun vuosi yritystä oli takana ilman yhtäkään raskautta mietin, että oltaisiin menty tutkimuksiin. Sinne ei kuitenkaan heti menty kun mies halusi vielä yrittää sen pari kuukautta, joka lopulta piteni puoleen vuoteen. Joulukuussa 2013 soitin ensimmäistä kertaa perhesuunnitteluneuvolaan ja saimme ajan Tammikuulle 2014.

Ensimmäisellä käynnillä kävimme vain perustietoja läpi ja saimme molemmat lähetteen verikokeisiin ja mies vielä siemenestenäytteen viemiseen. Tammikuun lopussa saimme tiedon miehen tuloksista, josta selvisi ettei me tulla saamaan lasta ilman lapsettomuushoitoja. Tiedon saatuani olin surunmurtama, mutta toisaalta helpottunut jotta saatiin syy lapsettomuuteen. Sen seurauksena tiedettiin, mitkä hoidot meillä aloitetaan. Seuraavat kuukaudet oli vain odottelua, kunnes päästiin ensikäynnille naistentautien poliklinikalle, jossa suostuimme lapsettomuushoitoihin ja mies sai uuden näytteen vietäväksi. Huhtikuussa selvisi miehen tulokset, jotka oli menneet huonompaan suuntaan. Kesäkuussa pääsimme sunnittelukäynnille ja hoidot päätettiin aloittaa syyskuussa 2014.

Hoitoja ja pistämistä jännitin paljon, jotka loppujenlopuksi meni odotettua paremmin. Ensimmäisen hoidon aikana tiesin jo viikkoa ennen testipäivää, ettei ole tärpännyt ja olin tietenkin harmissani. Ensimmäistä pakastealkionsiirtoa yritettiin tehdä kolme kertaa luonnolliseen kiertoon, mutta koskaan ei päästy siirtoon asti kun se olisi mennyt aina viikonlopulle. Maaliskuussa 2015 pääsimme vihdoin lääkkeelliseen PAS:iin ja alusta asti oli tunne, että nyt voi olla tärpännyt, joka olikin iloinen yllätys kun testi oli positiivinen. Kuten moni tietää se raskaus päättyi keskenmenoon parin viikon jälkeen. Muistan keskenmenon selvittyä istuneeni sohvan nurkassa itkukurkussa kaikessa hiljaisuudessa kun mies tuli kotiin. Mies tuli viereeni istumaan ja nojasi päänsä olkapäälleni ja sanoi "kyllä me vielä lapsi saadaan, usko pois". Sillä hetkellä myös itkukanavat aukesi.

Toukokuussa toisen ICSI-hoidon jälkeen yritin olla toivomatta liikaa, koska keskenmeno vielä vaivasi mieltäni. Olin todella epäuskoinen kun raskaustesti olikin positiivinen, jonka jälkeen koko alkuraskaus tuli elettyä pelonsekaisissa tunnelmissa. Tällähetkellä on jo ihan hyvät fiilikset ja enää en niin usein pelkää keskenmenoa. Olen jopa päivittäin silitellyt vatsaani ja tuntenut välillä hentoja liikkeitä, enimmäkseen sellaista kuplintaa kun olen laittanut kämmenen vatsalle. Doppleria käytän pari kertaa viikossa kuunnellakseni sydänääniä ja on hassua kuulla sellaista viuh,viuh ääntä kun pikkuisen sydän lyö nopeaan tahtiin. Kaikenkaikkiaan olen kiitollinen siitä, että ollaan päästy tähän pisteeseen ja en olisi vielä jonkin aikaa sitten uskonut, että meistä voisi ihan oikeasti tulla jonainpäivänä vanhemmat. Siihen päivään on kuitenkin vielä aikaa monta kuukautta ja nyt mennään rauhassa eteenpäin ja toivotaan parasta. :) ♥

Vauvan tuloon valmistautuminen

Ajattelin tehdä pientä listaa, mitä tarvikkeita meillä jo on ja mitä vielä puuttuu. Melko alussa vielä ollaan näiden hankintojen kanssa, mutta suuremmat hankinnat tehdään vähän myöhemmin. :) Olen vielä melko ulalla siitä, mitä kaikkea pitäisi ostaa, paljonko yhtä vaatekokoa pitäisi hankkia ja montako vaatekerrosta talvivauvalle pitää pukea?

Äitiyspakkauksessa tulee jo ihan hyvä määrä kaikenlaista tarvittavaa vaatetta ja tarviketta, ettei onneksi ihan kaikkea tarvitse ostaa. Saa laittaa hyviä vinkkejä jos listalta jotain puuttuu! :)

Mitä meillä on:

• 1 kpl 50 koon ja 56 koon lyhythihaisia bodyja
• 6 kpl 56 koon pitkähihaisia bodyja
• 1 kpl 56 koon huppari ja 1 kpl 68 koon villapaita
• 3 kpl 56 koon puolipotkuhousuja
• 2 kpl 56 koon ja 1 kpl 62 koon housuja
• 2 kpl 50/56 koon sukkahousuja
• 1 kpl 56 koon pitkähihainen yöpuku
• 1 kpl 56 koon ja 1 kpl 68 koon collegepukuja
• 1 kpl 56 koon keväthaalari 
• 1 kpl 62 koon body ja housut
• 1 kpl 68/74 koon talvihaalari (ostettu kirpputorilta, vanhasta äitiyspakkauksesta).
• 1 kpl 80 koon kesämekko
• 1 kpl matkustuspussi
• 16 kpl sukkia
• 4 kpl erikokoisia pipoja
• 1 kpl talvipipo, hanskat ja villasukat
• 1 kpl leikkimatto ja kantoliina (saatu).

Mitä vielä puuttuu:

• Yhdistelmävaunut, turvakaukalo ja hoitolaukku
• Sitteri
• Pinnasänky (ei heti välttämätön).
• Itkuhälytin (ehkä hankitaan).
• Rintapumppu (hankitaan tarvittaessa).
• Hoitoalusta
• Vauvan kylpyamme
• Imetystyyny (ehkä hankitaan).
• Harsoja
• Pyyheitä 
• Pumpulipuikkoja
• Tutteja ja tuttipullo
• Vaippoja
• Ihonhoito voiteita vauvalle + lääkkeitä?
• Leluja
• Kylpypyyhe 85 x 85 cm, kynsisakset, kuumemittari, hammasharja, hiusharja ja kylpylämpömittari (Äitiyspakkauksessa).
• Patja 70 x 42,8 x 4 cm, patjansuojus 90 x 150 cm, aluslakana 90 x 150 cm, peite 80 x 120 cm ja pussilakana 85 x 130 cm. (Äitiyspakkauksessa).
• Lisää vauvanvaatteita eri koossa

Nimetön

Onkin jälleen tovi vierähtänyt viimme kirjoituksesta ja on pitänyt useampaan otteeseen laitella kuulumisia, mutta on ollut vaikeaa keksiä aiheita. Tästä ei taida kuitenkaan tulla varsinaista odotusblogia, koska kirjoittaminen tuntuu nyt hankalammalta kuin ennen. Kirjoittaminen kun ei enää liity lapsettomuushoitoihin ja niihin lapsettomuuden tuomiin ajatuksiin, mitä tuli käytyä läpi.

Tällähetkellä kirjoittelen sairasvuoteelta ja olen yrittänyt toipua tästä flunssasta. Huomenna pääsee jo töihinkin kun ei ole enää kuumetta. Viimme viikkoina olen ollut melko väsynyt kun työt alkoi ja ei oikein ollut energiaa kirjoittamiseen. Arki menee sitä omaa rataansa ja ollaan vähän jo käyty katselemassa lastentarvikkeita, mutta vielä ei olla ostettu mitään. Arki tuli siinä mielessä vastaan, että mies lähti tänään aikaisin aamusta työmatkalle tuonne Ruotsin puolelle, mutta onneksi vain alle viikoksi. Ollaan nyt jonkin verran puhuttu jos mies saisi työmatkojaan vähennettyä kun lapsi syntyy.

Tuntemuksia ei ole edelleen sen kummemmin. Etovaa oloa on silloin tällöin ja välillä olen tuntevani jotain liikettä mahassa. Dopplerilla olen kuunnellut välillä sydänääniä ja varmistanut, että pikkuisella on vielä kaikki kunnossa kun muuten on ollut vaikea uskoa onko kaikki hyvin. Raskausmaha on vielä olemattoman pieni ja tuntuu, että se vain pienenee viikko viikolta mutta ehkä ihan hyvä, ettei se heti ole pullahtanut esiin. Tänään pyörähti rv 15+0 ja jotenkin outoa ajatella, että jo viiden viikon päästä olen puolivälissä ja mahakin näyttää iltaisin vain turvonneelta syömisen jäljiltä. Paino on heitellyt siinä +2-3kg välillä edestakaisin, mikä on ihan hyvä ettei vielä suurta lukemaa ole noussut.

Äitiyshousuja pitäisi pikkuhiljaa ruveta etsimään kun vanhat farkut alkaa jo olla epämukavat päällä kun puristaa. On vain tälläiselle hoikalle ja lyhyelle tikkujalalle löytää hyvänmallisia farkkuja kun lahkeet aina liian pitkät. Harmi vain kun nuorten osastolla ei myydä äitiyshousuja! :D

Yritän jatkossa kirjoitella vähän enemmän kunhan nyt vain toivun tästä väsymyksestä ja olen jälleen energisempi. :)

Nt-ultra rv 12+5

Edelleen koko raskaus tuntuu epätodelliselta ja on vaikea uskoa, että me ollaan päästy tähän pisteeseen, missä odotetaan pientä ihmettä saapuvaksi ensi vuodelle. Välillä pitää itsellensä vakuutella, että lapsettomuushoidot on meillä ehkä nyt ohi hetkeksi aikaa ja pitäisi keskittyä tähän raskauteen. Helppoa se ei oikein ole ollut.

Meillä oli tänään myös odotettu Nt-ultra, jonka odottaminen tuntui viimmeisen parin päivän aikana pitkältä. Käynnistä sen verran, että se meni hyvin vaikka aluksi kuvittelin kauhukuvia mielessäni jos kaikki ei olekkaan hyvin. Onneksi kaikki oli kunnossa ja pikkuinen sielä liikuskeli aktiivisesti. Niskaturvotusta oli 1,26mm ja kokoa pienokaisella oli 6,7cm eli kaikki oli niinkuin pitää. Saatiin myös ensimmäistä kertaa kuulla sydänäänet ja kyllä molemmilla tuli hymyhuulille. Tällähetkellä on hyvä olla ja toivon mukaan tämä olotila jatkuu vielä pitkään! ♥

Liikkeitä kun alkaisi tuntemaan niin raskaus tuntuisi todellisemmalta. Seuraavaa etappia odotellessa, joka on rakenneultra. Nähtäväksi jää majaileeko kohdussa noin 10 viikon päästä tyttö vai poika. :)