H-hetki lähenee

Enää olisi vaivaiset 20 päivää laskettuun aikaan, joka tuntuu todella pieneltä siihen alun yli 200 päivään verrattuna. Raskausaika on mennyt yllättävän nopeasti ja en ole vielä yhtään osannut valmistautua siihen, että meitä olisi pian kolme. Eniten ehkä jännittää, miten meidän kissat ottavat uuden tulokkaan vastaan ja tottuvat uuteen perheenjäseneen. Synnytystä en niinkään ole osannut vielä pelätä ja olen jo valmistautunut yllätyksiin, mitä mahdollisesti voi olla edessä.

Nivuset alkaa pikkuhiljaa olemaan koetuksella ja nukkuminen välillä hankalaa kun yrittää vaihtaa nukkumisasentoa, jonka jälkeen vauva aloittaa jumpat mahassa. Yöunet vaihteleekin hyvin siitä 3-10 tuntiin, mutta kroppa näyttää nyt ilmeisesti valmistautuvan tähän uuteen elämänmuutokseen. Lyhyitä kävelylenkkejä ja jumppaa pystyn vielä tekemään ja yritänkin vähintään kerran päivässä käydä pienelle happihyppelyllä, ettei tulisi jäätyä neljän seinän sisälle. Kävely tosin on hidasta, mutta parempi sekin kun ei mitään. :) Viimme neuvolakäynnillä sain niitä testiliuskoja kotiin, että voin tarkastella nouseeko proteiini vai pysyykö normaalin lukemissa. Näillänäkymin on pysynyt normaalin rajassa ja peruttiinkin tämän viikkoinen neuvolakäynti ja menen ensi viikolla seuraavan kerran uudestaan, jolloin vaihtuukin jo rv 38.

Hankinnat on meillä myös loppusuoralla ja enää puuttuu vaunuista sade,-hyttyssuoja, vuodevaatteita, sitteri ja syöttötuoli. Itselleni pitäisi ostaa pari imetyspaitaa lisää, imetysmekko (mahdollisesti ristiäisiä varten), rintapumppua, maidonkerääjää ja ehkä rintakumit. Näitäkin ehtii hankkia vielä vauvan synnyttyäkin kun ei tiedä, miten joillekkin on heti käyttöä. Sairaalakassi on suurimmaksi osaksi pakattu valmiiksi, josta löytyy minulle kotiutumisvaatteet, imetysliivit, 2 imetystoppia, suihkutarvikkeet, omat aamutossut/villasukat, rintasuojia, korvatulpat, kuulokkeet, naposteltavaa ja synnyttämään lähtiessä pakkaan vain kännykän/ kännykän laturin, lompakon, kameran ja neuvolakortin mukaan. Muita tarvittavaa käsken sitten miehen tuoda jos on tarvetta. Turvakaukalossa minulla on lämpöpussi ja sen sisällä vauvalle kotiutumisvaatteet, jonka miehen pitää ottaa vain mukaan kun päästään kotiin lähtemään. Jalusta pitäisi vain tässä lähiaikoina laittaa autoon valmiiksi niin sitä ei tarvitse myöhemmin väsätä.

Saapa nähdä, milloin kutsuu lähtö synnyttämään niin voin tulla kertomaan iloisia uutisia vauvan syntymästä ja uudesta arjesta. :)

Neuvola rv 36+0

Hetki sitten kotiuduin neuvolasta ja paljon ei muutoksia tullut viimme käyntiin verrattuna. Isyystunnustus ja yhteishuoltajuuslaput saatiin allekirjoitettua, josta ei nyt sitten enää tarvitse murehtia. Synnytystapa-arvioon olen kovasti yrittänyt päästä, mutta en ole saanut myöntävää vastausta kun minulla ei ole siihen mitään huolta. Täytyykin asia nyt kokonaan unohtaa kun se ei näytä onnistuvan. Tietenkin harmittaa kun ei ole mitään tietoa, minkä kokoinen vauva mahassa kasvaa ja pääsenkö synnyttämään alateitse. Pientä vauvaa on kuitenkin todettu tulevan ja nyt sitten joudun varautumaan siihen jos tulee jotain yllätyksiä synnyttäessä, mutta toivottavasti kaikki menisi hyvin ja saataisiin vauva terveenä syliin.

Proteiini oli +1 ja sain tikkuja kotiin varmuuden vuoksi niin voin tarkkailla nouseeko tuosta korkeammaksi. Verenpaineet oli kuitenkin hyvät, ettei pitäisi olla mitään huolta raskausmyrkytykseen että voi olla ihan muusta johtuvaa. Paino ei tunnu nousevan enää juuri ollenkaan, mutta sf-mitta kuitenkin menee koko ajan hyvin siinä normaalikäyrällä eli kaiken pitäisi olla kunnossa. Seuraavan neuvola-ajan sain jo ensi viikolle jos proteiini tuosta nousee, mutta jos mitään muutosta ei sen kanssa tapahdu niin siirretään myöhemmäksi. Synnysvalmennukseen oli myös tarkoitus mennä, mutta sekin oli peruttu ja kieltämättä nyt vähän tympii kun mihinkään ei pääse. Jospa se synnytys sitten menisi hyvin ja olisi mukava kätilö asialla tai käsken painumaan muualle. :D


Rv 36+0 (Rv 34+2)

Paino: 51,3kg (51,1kg) | +6,3kg (+6,1kg)
Painon muutos/viikko: +117g (-91g)

Verenpaine: 111/76 (114/78)

Hemoglobiini: - (-)

SF-mitta: 32cm (30,5cm)

Syke: +142 (+147)
Pissa: Prot. +1 (+\-, puhdas)

Tarjonta: Rt (Rt)
Turvotus: - (-)

Raskaus ja parisuhde

Tehdessäni positiivisen raskaustestin viimme kesäkuussa, me elettiin jännittäviä aikoja. Oltiin saatu asuntomme myytyä ja löydettiin nykyinen vuokrakämppä, jonne oli muutto tiedossa juhannuksen jälkeen. Alkuraskauden ultraa odotellessa miehen kanssa, kävin paljon mielessäni jos kohdusta ei löydykkään vauvaa tai sykettä. Muistan hermostuneena maanneeni jalat levällään naama seinään päin kun ultrattiin ja koko ajan pelkäsin niitä huonoja uutisia, mutta ihmeissäni kuuntelin niitä sanoja, että "tuossa on sikiö ja hänen sydänmmensä, joka lyö". Käänsin pääni ja katsoin näyttöä epäuskoisena, missä näkyi pieni vauvamme ja hänen sydämmenlyöntinsä mutta en oikein osannut asiaan reagoida mitenkään, en edes itkemällä. Kotimatkalla ihmettelin saatua neuvolakorttia ja kahta ultrakuvaa pikkuisestamme ja ajattelin, että meistä voisi vihdoin tulla ihan oikeasti äiti ja isä.

Siitä alkoikin melko jännittynyt ja pelokas odotusaika kun vähän väliä pelättiin joko keskenmenoa tai kohtukuolemaa. Ensimmäisiä kuplahduksia rupesin tuntemaan siinä rv 15, mitkä tajusin vauvan liikkeiksi ja jotka pikkuhiljaa rupesi vahvistumaan kun mieskin tunsi ensimmäisen liikkeen jo rv 18. Raskausmahaa ei ollut vielä raskauden puolessavälissäkään ja välillä tuntui hassulta, että tässä raskaana ollaan kun ei ole mitään pyöreää kumpuakaan. Myös miehellä on mennyt pitkään, ennen kun tämä raskaus on ruvennut käymään todeksi ja ollaan yhdessä ihmetelty mahani sisältä tulleita potkuja. Maha rupesi pyöristymään minulla muutenkin todella myöhään ja rv 28 alkoi olemaan vasta erottuvaa kumpua ja pikkuhiljaa rupesi raskauskin käymään molemmille todeksi. Raskaus on jonkinverran vaikuttanut arkeemme, mutta enimmäkseen hyvällä tavalla. Olen miehen mielestä myös rauhallisempi kuin ennen raskautta, vaikka tätä keskenmeno panikointia on välillä ollutkin. Nyt raskauden lopussa on jotkut asiat käyneet hankalaksi ja näin suoraan sanottuna seksin on saanut nyt unohtaa kun se ei onnistu vauvan pään takia, joka tuolla haittaa sitä kanssakäymistä. :D Kaikesta huolimatta ollaan eletty normaalia arkea, käyty syömässä, elokuvissa ja pidetty ihan koti-iltoja kahdestaan, mihin ei vauvan saatua enää paljon pysty.

On ollut myös ihana huomata, kuinka mies ei anna minun kantaa mitään painavaa ja ostoskassitkin aina sieppaa kädestäni jos satun niitä kantamaan ja palvelee minua myös ilman pyytämättä. Huolehti paljon, että pääsen töihin meidän autolla tai kuskasi töihin ja haki pois kesken oman työpäivän. Välillä vuokrasi itsellensä töistä auton kun hänen piti käydä toiselle paikkakunnalla töissä, ettei minun tarvitse kävellä/pyöräillä jos satun kaatumaan ja loukkaamaan itseni työmatkalla. Välillä taas hieroo masuani ja kyselee, miten poitsu ja minä tänään voidaan. Malttamattomana ja jännittyneenä myös odottaa vauvan syntymää kun viikot rupeaa loppumaan, mutta on kuitenkin ollut tyynen rauhallinen koko raskauden ajan. Hupsuttelee omalla tavallaan, joka välillä minua ärsyttää mutta kuitenkin lopuksi naurattaa. Osaa olla murehtimatta turhia kun taas minä, joka murehdin asioita paljon etukäteen ja osaakin siinä minut välillä rauhoittaa jos olen huolestunut jostain. Päivittäiset kosketukset, pusut ja päivän kuulumiset kuuluukin suurimmaksi osaksi meidän päivään, millä osoitetaan rakkautta, ettei toinen jää ihan unholaan. Paljon vaikeita asioita ollaan yhdessä koettu, mutta ne vastoinkäymiset ollaan voitettu ja jatketaan yhä vahvempina eteenpäin, ilman huolta siitä että tämä muuri kaatuisi vielä pitkään aikaan. :) <3

Kuulumisia

Pitkästä aikaa ajattelin tulla kertomaan vähän kuulumisia, mitä tänne kuuluu. Jouluaaton vietimme ensimmäistä kertaa kahdestaan syömällä jouluruokaa, antamalla lahjat ja menemällä saunaan. Tapaninpäivänä lähdettiin ajamaan minun perheeni luokse jonne tulikin joulupukki, joka tosin oli nuorentunut sen parisenkymmentä vuotta ja lyhentynyt viimme näkemästä kun vaatteet oli käyneet vähän isoksi. :D Hyvin tämä 10-vuotias poika veti roolinsa ja saatiinkin nauraa vedet silmissä. Näyttelijäainesta selvästi sukuun tulossa! ;)

Uusi vuosi vietettiin kotona rakettien pauketta katsellen ja kyllä siinä tuli jälleen ihana tunne, että tässä on hyvä olla. <3 Tämä vuosi onkin lähtenyt käyntiin ihan normaalisti, paitsi ettei minun tarvitse käydä enää töissä. Arkeen onkin tulossa totuttelemista kun vauva syntyy ja kun ei ole paikkaa mihin palata äitiysloman jälkeen. Itse tietenkin toivoisin, että pystyisin olemaan kotona mahdollisimman pitkään tai ainakin siihen asti kun vauva on yli vuoden. En jotenkin raaskisi viedä alle vuoden ikäistä lasta vielä päiväkotiin, mutta sen näkee sitten myöhemmin miten asioissa edetään.

Tällä viikolla alkoi myös perhevalmennukset ja ensimmäinen käynti olikin varsin hupaisa muiden odottavien äitien ja isien kanssa keskustellessa. Kyllä siinä oli monella samoja kysymyksiä ja ajatuksia mielessä kun meidän kolmen pariskunnan ryhmässä sopivasti kaikki odotti ensimmäistä lasta. Tänään alkoi minulla virallisesti myös äitiysloma ja enää tasan viisi viikkoa laskettuun aikaan. Odotusaika on mennyt varsin nopeasti kun alussa se tuntui matelevan, että pääsee yhden askeleen eteenpäin kun se ensimmäinen ultra, nt-ultra ja rakenneultra on ohi niin pystyy nauttimaan raskaudesta. Tällähetkellä sitä odottaa vain enemmän ja enemmän vauvan syntymää, vaikka välillä takaraivossa pyörii pieni pelko jos vielä tapahtuu jotain, mutta jospa asiat menisi kuitenkin hyvin. :)

Neuvola rv 34+2

Tänään oli sitten jälleen neuvola ja nyt olikin taas eri ihminen kyseessä. Paino on laskenut 300 grammaa viimme neuvolakäynnistä, mutta mulla nyt muutenkin tuo paino heittelee tuon 50-51kg välissä. Huolissaan ei oltu ihme kyllä edelleenkään minun pienestä painonnoususta raskauden aikana kun sf-mitta on mennyt siinä normaalikäyrällä koko ajan. Isoa vauvaa ei kuitenkaan uskota tulevan jo ihan minun koosta johtuen. Vauva on raivotarjonnassa, kuten arvelin ja minulle ei todennäköisesti tehdä kokoarviota ollenkaan, mutta olisihan se kiva tietää minkä kokoinen poitsu on syntymässä.

Verenpaine jouduttiin mittaamaan pari kertaa uudestaan kun neuvolatäti ei ollut tyytyväinen siihen 120/78 lukemaan ja laski se sitten kolmannen mittauksen jälkeen. Hemoglobiinia ei nyt otettu, mutta varmaan seuraavalla kerralla jälleen otetaan eli rautalääkitystä jatkan normaaliin tapaan. Pikkuhiljaa rupeaa synnytys jännittämään kun alkaa viikot loppumaan, mutta saapa nähdä meneekö raskaus yliaikaiseksi vai syntyykö vähän etuajassa. Supistuksia ei juuri ole, paitsi näitä harjoitussuppareita päivittäin kun maha kovettuu. Kipuja ei vielä juuri ole niihin liittynyt. Seuraava neuvolakäynti onkin rv 36 ja toivon mukaan silloin on vielä kaikki hyvin. Lopuksi vielä mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille! :)

Rv 34+2 (Rv 31+0)

Paino: +6,1kg (+6,4kg)

Verenpaine: 114/78 (119/78)

Hemoglobiini: - (115)

SF-mitta: 30,5cm (28cm)

Syke: +147 (140) 

Vuosi 2016

Tämä vuosi tuleekin poikkeamaan täysin meidän muista vuosista ja meistä on tulossa vanhemmat. Viimme vuosi toi mukanaan raskauden, keskenmenon ja uuden raskauden. Lapsettomuus ei silti ole mihinkään kadonnut ja minulta löytyy edelleen hoidoissa käyttämättömiä neuloja ja keltainen rasia, missä on pistetyt piikit ja neulat. En ole vielä niistä luopunut, koska koen itseni edelleen lapsettomaksi ja luulen neuloille ja keltaiselle rasialle tulevan vielä joskus käyttöä. En nimittäin usko miehen siittiöiden tilanteen vuoksi, että saamme lasta koskaan normaalin keinoin ja lapsettomuushoitojen avulla olinkin melkein heti raskaana kun pystyttiin valikoimaan ne parhaimmat yksilöt munasolujen hedelmöitykseen. Tosin voi olla, että meidän lapsiluku tulee jäämään siihen yhteen jos tilanne tuosta huononee. Se jää kuitenkin jossain vaiheessa nähtäväksi suodaanko meille joskus vielä toista lasta, kunhan saataisiin ensin tämä ensimmäinen elossa maailmaan.

Vauva-arki tuleekin olemaan rankkaa, mutta myös antoisaa aikaa ja odotan jo sitä hetkeä kun saa pienokaisen syliin. :) Blogia aion kirjoittaa myös vauvan syntymän jälkeen, vaikka aluksi todennäköisesti on vähän hiljaisempaa kun päivät/viikot menee siihen uuteen arkeen totutellessa ja aika menee muualla kun blogin kirjoittamisessa. Viimmeisestä seitsemästä viikosta aion nauttia kunnolla, pestä vauvanvaatteita ja tehdä viimmeisiä pieniä hankintoja kun milloinkaan ei voi tietää, koska se pienokainen on jo maailmassa.

Seuraan edelleen tiiviisti muita lapsettomuusblogeja ja toivon monelle tälle vuodelle sitä positiivista raskaustestiä ja pienokaista vauvaa syliin! ❤️