Mulla on ollut tämä postaus luonnoksissa jo pitemmän aikaa, mutta en ole saanut tehtyä sitä loppuun. Aika ei meinaa tällähetkellä riittää miehen ollessa nyt koko ajan työreissussa, enkä ole viitsinyt valvoa kovin myöhään jotta jaksaisin taas aamulla nousta virkeänä aamutoimiin. Valitettavasti, kun saisin nyt yöt nukkua niin kissat valvottaa öisin maukumalla ruokaa.
 |
| Tästä se alkoi |
Nyt siihen oleelliseen asiaan, mitä poitsulle kuuluu. Hänelle tuli eilen ikää 1v9kk ja on luonteeltaan melkoinen hymypoika, huumorintajuinen ja hassutteleva tapaus. Tilannetaju on hyvin kohdillaan ja tietää aina musiikin loppuessa, että silloin pitää taputtaa. Kohdalle sattui vähän hauska tapahtuma, nimittäin yhdet ristiäiset ja kirkossa aina kappaleen loputtua poika rupesi taputtamaan (kun ei tämän ikäinen vielä ymmärrä, miksi niin ei saisi tehdä), jossa oli juhlaväellä pokassa pitelemistä ja viimeisen kappaleen jälkeen rupesi koko juhlaväki taputtamaan kun pappi sanoi, että ”taputetaan nyt kaikki ja otetaan pikkupojasta mallia”.
Muskarissa käydään kerran viikossa ja välillä meinaa olla melkoista menoa kun ei malteta istua sylissä ja kaikkia pitäisi tutkia tai juosta vain ympyrää. Myös marakasseja tai käsirumpuja tykätään soittaa ja kyllästyessään hän rupeaa ojentamaan niitä muille, että soittappas sinä välillä. Kiltisti myös autetaan muskarintätiä keräämään marakassit ja rummut kokoon ja ensimmäisenä ollaan katsomassa, mitä tavaroita se täti näyttää tälläkertaa. Pois lähtiessä sanotaan aina hei hei ja vilkutetaan kättä. Puhetta on alkanut nyt myös enemmän tulemaan ja lauleskellaan paljon hämä hämähäkkiä, tuiki tuiki tähtöstä ja käsillä osaa näyttää, miten hämähäkki kiipeää ja tähti tuikkii. On ihanaa huomata kun poika on nyt pienessä ajassa oppinut paljon uutta ja enää ei niin ujostella. Sanoja, mitä tällähetkellä eniten tulee on vettä, isi, äiti, kissa, hevonen sanoo: ahahaa, kissa sanoo: mau, hammasharja: hampa, leipä: pä, pupu, pappa, mennään kylpyyn: kylpy, tähti, hei ja ei.
Lempileikit tällähetkellä on pallon potkiminen, joka ainakin vielä on mennyt hyvin eikä mitään ole rikkoutunut kun kallisarvoisimmat tavarat on nostettu ylemmäs suojaan. Palapelien tekeminen, pianon ”soittaminen” ja dubloilla leikkiminen on myös hitti. Junaradan ostin joululahjaksi ja katsotaan kuinka poika siitä vielä innostuu. Kirjoista tykätään katsella joskus kuvia, mutta pahemmin ne ei vielä kiinnosta. Pieniä pipejä tulee välillä leikkien tohinassa kun vauhti on niin kova. Silloin auttaa äidin syli ja puhallus kipeään kohtaan, jonka jälkeen meno jälleen jatkuu.
Ruoka maistuu vaihtelevasti ja uusia ruokia saa tarjota monta kertaa, että se alkaa kelpaamaan. Hedelmät, maustamaton jugurtti ja marjat on lemppareita, joita tykätään syödä paljon välipalaksi. Onneksi paino näyttää silti nousevan, vaikka ruoka ei aina niin hyvin maistu ja on näitä huonompia kausia ruokailussa. Kuivaan ihoon löysin vihdoin hyvän rasvan, joka on auttanut ja iho on pysynyt nyt melko hyvässä kunnossa.
Ulos lähtiessä poika menee ensimmäisenä hakemaan kengät ja osaa hienosti pukea jo itse pipon päähänsä. Kovasti yrittää itsenäisesti pukea ja riisua, mutta harjoitus tekee vielä mestarin. Ulkona kiinnostaa paljon kaikki koneet ja autot. Melkein päivittäin käydään puistossa laskemassa liukumäkeä, keinumassa ja lapioimassa hiekkaa sankoon tai omassa pihassa työnnellään pieniä kottikärryjä. Pieniä uhman merkkejä on vähän ilmassa ja välillä heittäydytään lattialle makaamaan ja kiukuttelemaan kun ei saa koskea johonkin kiellettyyn tai ihan muuten vain lähtiessä mennään lötköksi, etten meinaa saada puettua. Välillä joudun todenteolla puremaan hammasta, että päästään ulos ja lähtemään, jonka takia yritän nykyään varata aikaa siihen pukemiseen ettei tulisi niin kova kiire.
Hän on äidin pieni rakas! <3
