maanantai 30. marraskuuta 2015

Täällä jälleen! :)

Melkein kaksi viikkoa hurahtanut taas johonkin, mutta nyt voi taas kirjoitella kuulumisia. Arki on mennyt melko samaa rataa täällä töissä käydessä ja mies käy tällähetkellä toisella paikkakunnalla seuraavat parisen viikkoa työasioiden merkeissä, mutta onneksi ei ole enää ulkomaanreissua tälle vuodelle tiedossa. Vauva liikkuu ja potkiskelee masussa aktiivisesti ja paineen tunnekkin ehti olla sen viikon poissa, mutta tuli eilen illalla takaisin. Harjoitussupistuksia on päivittäin, enimmäkseen sitä mahan kovettumista ja välillä kovasti siivotessa rupeaa vihlomaan mahasta, mutta ovat menneet nopeasti ohi. Vauvan tarvikkeiden osto on vieläkin melko alkutekijöissä, mutta eilen sain siihen vähän lisää sisältöä. :)

Viikonloppuna tuli käytyä kotiseudulla tarkoituksena nähdä ystävää kahvittelun merkeissä ja samalla myös omaa perhettä. Mies jäi tälläkertaa kotiin kun hänellä oli työmenoja, joten tulin itse junalla.
Lauantai menikin kotiseudulla vähän siivoillessa ja ruokaa tehdessä kun siellä oli taas melkoinen hulina menossa. Sunnuntaina kävinkin sitten ystävän luona, jossa minua odottikin yllätys kun ystävät olivat järjestäneet minulle pienet juhlat. Heti keittiöön mennessä ihmettelin, että ketkä sieltä keittiön nurkasta kurkkii, jonne toiset olivat piiloutuneet kun yhtäkkiä nousivat esiin ja huusivat "yllätys!". Veti kyllä tämän naisen ihan sanattomaksi, että mitä täällä nyt tapahtuu koska en ollut siihen yhtään valmistautunut, vaikka pientä epäilyä oli. :D Ruokapöytä olikin sitten täynnä leivonnaisia, suolaisia piirakoita ja toisella pöydällä lahjoja. Kamerakin siinä sitten kävi tiheään tahtiin, että jospa niistä jotain edustuskelpoista löytyisi muistoksi. :D Oli kyllä vielä kahvitellessakin ihan epäuskoinen olo, ettei meinannut saada ensin sanaa suusta. Lopuksi minulle tehtiin vielä rannekoru, mihin toiset olivat tuoneet helmiä ja rannekoru annettiin toiselta toiselle ja ystävät toivoivat vauvalle ja minulle kaikkea hyvää. :) Rannekoru pitääkin ottaa synnytykseen mukaan niin he kaikki on siinä lähellä. Oli kyllä ihana yllätys ja ele ystäviltä, joka jää kyllä minun mieleeni vielä pitkäksi aikaa. 

Juhlimisen jälkeen pitikin melkein samantien lähteä juna-asemaa kohti ja sain samalla ystävältä kyydin kun samalla paikkakunnalla asuu. Ostettuani lipun ja päästyäni junaan tulikin kuulutus, että taajamajuna ei menekkään suoraan Keski-Suomeen ja pitää mennä bussilla. Eipä siinä auttanut kun kiireen vilkkaa yrittää juosta lahjojen ja matkalaukun kanssa bussille, jonne juuri ehdin ja joka oli jo ihan täysi, muutamaa paikkaa lukuunottamatta. Täpärälle kyllä meni ja kolmen tunnin istuminen ei tehnyt kyllä yhtään hyvää ja bussista päästyäni olikin sitten melkoinen paine taas tuolla alakerrassa, joka on jatkunut vielä tänäänkin mutta ei enää niin kivuliaana.

Töitä onkin enää vähän yli kolme viikkoa, jonka jälkeen kutsuukin loma ja sen jälkeen suoraan äitiysloma. Yhdistelmävaunut ja turvakaukalo käydään varmaan nyt Joulukuussa tai Tammikuussa ostamassa kunhan ehditään. Hurjan nopeasti tämä aika mennyt ja ei ole enää montaa kuukautta pikkuisen poitsun syntymään.

2 kommenttia:

  1. Ihania ystäviä sinulla! Ja ihana tuo koru!

    Tsemppiä vielä viimeisiin työviikkoihin. Aika menee kyllä jotenkin hurjan nopeaan :) Toivottavasti vointisi pysyy hyvänä :)

    VastaaPoista
  2. Niin on! :)

    Kiitos! Varsinkin viimmeiset 6kk on mennyt yhdessä hujauksessa ja toivon mukaan vointi pysyisi hyvänä vielä pitkään. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)