Ovuloin kyllä, mutta kun ovulaatio on liian myöhään ja siirto menisi viikonlopulle, jolloin ei siirtoja tehdä. Kunhan saisi tämän PAS:n lääkkeelliseen kiertoon niin ei juuri tarvitse stressata sitä pääseekö vai eikö pääse siirtoon. :)
Voihan viikonloppu... Ärsyttävää kun on niin monta "liikkuvaa osaa".
Itsellänikin siirto menee todennäköisesti tammi-helmikuun vaihteeseen. Ellei sitten yhtäkkiä tulisi megapitkä kierto ja pas-ultra ehtisi loppiaisen jälkeen. Ja sitten tosiaan on vielä tuo murhe, ettei siirto osu viikonlopulle. Olen henkisesti valmistautunut tuohon tammikuun loppuun, mutta jos se siitä siirtyy vielä eteenpäin, niin en kestä. :(
Sepä! Tässä on niin monta tekijää, että pääseekö siirtoon. En kyllä tiedä, miten itse kestän jos helmikuussakaan ei päästä siirtoon. Ajattelin sitten vaatia PAS:n lääkkeelliseen kiertoon kun luonnolliseen ei tunnu onnistuvan.
Tsemppiä teille Annika ja toivotaan, että pääsisittä siirtoon tammi-helmikuun vaihteessa! :) <3
Tämä ongelma on muodostunut erittäin absurdiksi. Teininä sitä kuvitteli, että kerran kun tökkäsee, niin toinen on raskaana.
Todellisuus on se, että ikkuna tämän onnistumiselle on naurettavan pieni ja välillä sekin on kiinni. Kuukauden kärsimys sisältää siis yhden päivän kun asiaan voi edes kuvitella pystyvänsä vaikuttamaan, ja sen jälkeen noin kaksi viikkoa odottamista.
Normaaleilla kuolevaisilla taitaa toimia tuo "tökkäse kerran"-periaate, mutta meillä lapsettomilla on vain tuo lyhyt ikkuna, eikä siihenkään osu milllään.
Olette molemmat hoidoissa jo pidemmällä, ja on tavallaan surullista kuulla, että suuremmatkaan hoidot eivät ole mitään vauva-automaatteja, että sielläkin on ikkunat pieniä.
Kyllä sitä itsekkin ajatteli kun ehkäisyn lopetti, että tässä pian odotetaan lasta ja se on sylissä, mutta ei mennyt elämä ihan niin kuin kuvitteli millään muullakaan tavalla. Sitä kun luuli, että edes näin luonnollinen asia onnistuisi, mutta ei.
Siltä se vähän tuntuu, että nämä jotka eivät lapsia toivo vielä pitkään aikaan saavat niitä ja me jotka kovasti toivomme, emme niitä saa yrityksistä huolimatta.
Toivottavasti teidänkin hoidot pääsee pian alkuun ja saisitte sen pienokaisen! :)
Toivottavasti nyt helmikuussa päästäisiin siirtoon, ellei se ainokainen päätä menehtyä sulatuksessa ja pitää aloittaa kaikki alusta. Se vasta ärsyttäisi! Ehkä sitten ensi vuonna päästäisiin plussaamaan! <3
Voi kurjuus... =( Onko sinulla siis niin, että et ovuloi joka kuukausi? Vai mistä tuo nyt sitten johtui?
VastaaPoistaOvuloin kyllä, mutta kun ovulaatio on liian myöhään ja siirto menisi viikonlopulle, jolloin ei siirtoja tehdä. Kunhan saisi tämän PAS:n lääkkeelliseen kiertoon niin ei juuri tarvitse stressata sitä pääseekö vai eikö pääse siirtoon. :)
PoistaVoihan viikonloppu... Ärsyttävää kun on niin monta "liikkuvaa osaa".
PoistaItsellänikin siirto menee todennäköisesti tammi-helmikuun vaihteeseen. Ellei sitten yhtäkkiä tulisi megapitkä kierto ja pas-ultra ehtisi loppiaisen jälkeen. Ja sitten tosiaan on vielä tuo murhe, ettei siirto osu viikonlopulle. Olen henkisesti valmistautunut tuohon tammikuun loppuun, mutta jos se siitä siirtyy vielä eteenpäin, niin en kestä. :(
Sepä! Tässä on niin monta tekijää, että pääseekö siirtoon. En kyllä tiedä, miten itse kestän jos helmikuussakaan ei päästä siirtoon. Ajattelin sitten vaatia PAS:n lääkkeelliseen kiertoon kun luonnolliseen ei tunnu onnistuvan.
PoistaTsemppiä teille Annika ja toivotaan, että pääsisittä siirtoon tammi-helmikuun vaihteessa! :) <3
Tämä ongelma on muodostunut erittäin absurdiksi. Teininä sitä kuvitteli, että kerran kun tökkäsee, niin toinen on raskaana.
PoistaTodellisuus on se, että ikkuna tämän onnistumiselle on naurettavan pieni ja välillä sekin on kiinni. Kuukauden kärsimys sisältää siis yhden päivän kun asiaan voi edes kuvitella pystyvänsä vaikuttamaan, ja sen jälkeen noin kaksi viikkoa odottamista.
Normaaleilla kuolevaisilla taitaa toimia tuo "tökkäse kerran"-periaate, mutta meillä lapsettomilla on vain tuo lyhyt ikkuna, eikä siihenkään osu milllään.
Olette molemmat hoidoissa jo pidemmällä, ja on tavallaan surullista kuulla, että suuremmatkaan hoidot eivät ole mitään vauva-automaatteja, että sielläkin on ikkunat pieniä.
Onnea molemmille!
Kyllä sitä itsekkin ajatteli kun ehkäisyn lopetti, että tässä pian odotetaan lasta ja se on sylissä, mutta ei mennyt elämä ihan niin kuin kuvitteli millään muullakaan tavalla. Sitä kun luuli, että edes näin luonnollinen asia onnistuisi, mutta ei.
PoistaSiltä se vähän tuntuu, että nämä jotka eivät lapsia toivo vielä pitkään aikaan saavat niitä ja me jotka kovasti toivomme, emme niitä saa yrityksistä huolimatta.
Toivottavasti teidänkin hoidot pääsee pian alkuun ja saisitte sen pienokaisen! :)
Toivottavasti pas toisi sitten plussan kun näin kauan joudutte odottamaan :) <3
VastaaPoistaToivottavasti nyt helmikuussa päästäisiin siirtoon, ellei se ainokainen päätä menehtyä sulatuksessa ja pitää aloittaa kaikki alusta. Se vasta ärsyttäisi! Ehkä sitten ensi vuonna päästäisiin plussaamaan! <3
Poista