Kolme vuotta sitten en ajatellut lapsettomuutta juuri ollenkaan, vaikka tiesin suurimman osan kokevan sitä jossain vaiheessa elämässään. En ajatellut, että me voitaisiin joskus kuulua siihen kohderyhmään kun olinhan melko nuori jätettyäni ehkäisyn ja olen edelleen. Kuukausien ja vuosien kuluessa alkoi enemmän pelkäämään saadaanko koskaan yhteistä lasta, kunnes vihdoin päästiin tutkimuksiin ja aloittamaan lapsettomuushoitoja. Se toi pientä toivoa siitä, että me voidaan vielä jonain päivänä olla perhe.
Uutenavuotena toivoin tyhjän sylin muistopaikalla, että tulisin tänä vuonna raskaaksi tai saisin kokea sen edes hetken, jotta tiedän raskauden olevan mahdollista. Pari viikkoa sain siitä onnesta iloita maaliskuun lopusta huhtikuun puoleenväliin, kunnes selvisi kemiallinen raskaus. Enää en ole asiasta surullinen, vaan enimmäkseen toiveikas, että uusi raskaus voi olla joskus mahdollista.
Ajattelin pitää ensi viikolla pientä taukoa sosiaalisesta mediasta, kuten Facebookista ettei itselle tulisi mielipahaa lukiessa muiden päivityksiä. Lapsettomien lauantaita vietän tänä vuonna suurimmaksi osaksi yksin kun mies tulee kotiin työmatkaltaan vasta illalla. Ajattelin kuitenkin kyseisenä päivänä käydä tyhjän sylin muistopaikalla viemässä kynttilän meidän lapsettomien ja menetettyjen pienokaistemme muistoksi.
Uutenavuotena toivoin tyhjän sylin muistopaikalla, että tulisin tänä vuonna raskaaksi tai saisin kokea sen edes hetken, jotta tiedän raskauden olevan mahdollista. Pari viikkoa sain siitä onnesta iloita maaliskuun lopusta huhtikuun puoleenväliin, kunnes selvisi kemiallinen raskaus. Enää en ole asiasta surullinen, vaan enimmäkseen toiveikas, että uusi raskaus voi olla joskus mahdollista.
Ajattelin pitää ensi viikolla pientä taukoa sosiaalisesta mediasta, kuten Facebookista ettei itselle tulisi mielipahaa lukiessa muiden päivityksiä. Lapsettomien lauantaita vietän tänä vuonna suurimmaksi osaksi yksin kun mies tulee kotiin työmatkaltaan vasta illalla. Ajattelin kuitenkin kyseisenä päivänä käydä tyhjän sylin muistopaikalla viemässä kynttilän meidän lapsettomien ja menetettyjen pienokaistemme muistoksi.
9.5. Lapsettomien lauantain päätapahtuma
Klo 12 Helsingissä Dextra Lapsettomuusklinikalla (Saukonpaadenranta 2). Teemana Lapsettomuus eri elämänvaiheissa. Useita puheenvuoroja, mm. Antti Kaikkonen ja Satu Taiveaho kertovat sijaisvanhemmuudesta ja erikoislääkäri Sanna Uotila puhuu hedelmöityshoidoista. Järjestetään yhteistyössä Dextra Lapsettomuusklinikan kanssa.
Lisää tietoa Simpukka-viikon (4.5-9.5.2015) tapahtumista löydät Tästä linkistä.
Miten te muut aiotte viettää Lapsettomien lauantaita? :)
Lisää tietoa Simpukka-viikon (4.5-9.5.2015) tapahtumista löydät Tästä linkistä.
Miten te muut aiotte viettää Lapsettomien lauantaita? :)
Minä mietin, että tulisinko tänävuonna ulos kaapista lapsettomuuteni kanssa ja viettäisin lapsettomien lauantaita julkisesti. Vaikken enää lapseton olekaan, niin sieluni muistaa sen vielä varsin hyvin.
VastaaPoistaMinä olin 23-vuotias, kun aloimme yrittää esikoista. Ehdin täyttää 30-vuotta ennen hänen syntymää. Pitkä oli tie ennen kuin minusta lopulta tuli äiti. Raskas tie, mutta hyvin kasvattava ja lopulta vahvistava.
Toivon, että sinäkin pääset vielä viettämään myös sitä lapsettomien lauantain jälkeistä päivää <3
Itse tulin kaapista pari päivää sitten ja päätin osallistua lapsettomien lauantaihin.
PoistaTeillä ollut kyllä pitkä tie kuljettavana ja jotenkin tuntuu hurjalta jos vielä itse pitäisi odottaa neljä vuotta.
Kiitos Lyyli! Se olisi kyllä hienoa jos päästäisiin jonain päivänä viettämään myös sitä äitienpäivää! :) <3
En ole itsekkään aiemmin juurikaan korviani lotkauttanut lapsettomuus ajatuksille, päin vastoin nuorempana tuli monesti jopa oltua turhankin hysteerinen jos olin unohtanut ottaa pillerit ajallaan! :D Ai että se onkin näin jälkeenpäin ajateltuna ollut huvittava muisto. Mutta näin vuoden lasta yritettyämme on aihe saanut enempi sijaa mieleni sopukoista. Hieno kuulla että tuollaisia tapahtumia järjestetään jossa saa tietoa lapsettomuudesta ja hoidoista ja muista vaihtoehdoista, tuollaisissa tapahtumissa saa varmasti nähdä paljon samojen asioiden kanssa painiskelijoita, tietää ettei ole yksin murheidensa kanssa, vaikkei se sitä lohtua asiaan siltikään tuo. Uskon vakaasti että teilläkin vielä jonain päivänä tärppää! <3 On se onni sitten miljoonittain ihanampaa! ^_^
VastaaPoistaNiin ja kysyit että miten me lukijat aiomme viettää lapsettomien lauantaita: Itse ainakin aion olla murehtimatta koko lapsettomuus aiheesta ja aion nauttia viikonlopusta, käydä piristämässä mieltä pitkästä aikaa kunnon kirppis kierroksella ja ehkä muutamia kauppoja jos kävisi kiertämässä. Jos ilmat suosii niin nauttia ulkoilmasta lenkkeilyn merkeissä! ^_^
Kiitos Spireida! <3 Kieltämättä on itsekkin tullut oltua paniikissa jos ei ole ottanut pilleriä oikeaan aikaan ja näin jälkeenpäin naureskellut koko asialle. :D
PoistaOlen itsekkin iloinen, että tälläisiä tapahtumia järjestetään meille lapsettomille, joissa kerrotaan lapsettomuudesta eri elämänvaiheissa. Vertaistuki on todellakin tärkeää kun tietää, ettei paini yksin asioiden kanssa! :)
Tuo on kyllä hyvä idea, ettei mieti lapsettomuutta ollenkaan ja käy itseään piristämässä pienellä kauppareissulla tai lenkkeilyllä! ;)