Viimmeinen työpäivä ja joulu toivotukset

Tänään suljin viimmeistä kertaa työpaikan oven ja tuntui kieltämättä vähän haikealta ja toisaalta iloiselta, että nyt kääntyy uusi sivu meidän elämässä kohti uutta arkea. Vauva voi olla maailmassa jo 6-8 viikon päästä ja nyt se tuntuu lyhyeltä ajalta, enkä osaa vielä edes kuvitella sitä tunnetta kun hän on täällä. ❤️ Jouluaatto ja joulupäivä menee kotona viettäessä ja sen jälkeen mennäänkin minun kotiseudulle näkemään perhettäni. Joulun jälkeen rupean pesemään vauvanvaatteita, valmistamaan asuntoa vauvan tuloon ja keräämään voimia synnytykseen.

Hankinnat alkaa olla jo hyvällä mallilla ja loput pienet ostokset teen ensi vuoden puolella. Ensi vuosi tuleekin olemaan erilainen, joka muuttaa meidän elämän täysin. Aionkin nyt nauttia jokaisesta hetkestä kun tässä jo loppuraskaudessa mennään.

Lopuksi toivotan teille ihanille lukijoille hyvää joulua ja ihanaa uutta vuotta! :) ❤️ Palailen taas ensi vuoden puolella blogin ääreen takaisin ja toivon teille kaikille ketkä vauvaa vielä toivoo, että he pääsisivät ensi vuonna kokemaan raskauden ja saisivat kaivanut nyytin syliin. ❤️

Vauvantarvikkeet

Pitkästa aikaa ajattelin tehdä listaa, mitä meillä on nyt hankittuna. Paljon ollaan tosiaan saatu tuttavilta tai ystäviltä tavaraa ja ihan hyvä määrä rupeaa nyt olemaan kaikenlaista. Vauvanvaatteita pitäisi jossain vaiheessa ruveta pesemään, mutta aloitan sen vasta joululoman alettua. Tässä on kuitenkin vielä hyvin aikaa siihen vauvan syntymään. 

Hoitopöytä saadaan huomenna, jonka bongasin halvalla tori.fi sivulta niin ei tarvi uutta 100€ pöytää ostaa. Tilaa kun meillä ei ole nykyisessä asunnossa kovin paljon ja pesukoneenkin päällä on sellainen korisysteemi, missä säilytetään omia ihonhoito tarvikkeita niin sen päällä ei voi vaippoja vaihdella. Pinnasänky ostetaan todennäköisesti myös joskus käytettynä tori.fi sivulta, koska mitä sitä turhaan maksamaan uudesta satoja euroja kun se ei kuitenkaan kovin monta vuotta mene.

Edelleen voi laittaa hyviä ehdotuksia ja mitä listalta puuttuu? :)

Mitä meillä on ja mitä puuttuu:

• Vauvanvaatteita koossa 56-68 
• Yöpukuja, 1 koossa 56
• Matkustuspussi
• Lämpöpussi 
• 16 kpl sukkia
• 4 kpl erikokoisia pipoja
• 4 kpl talvipipo, hanskat ja villasukat (saatu ja ostettu)
• 1 kpl leikkimatto ja kantoliina (saatu).
• Yhdistelmävaunut, turvakaukalo ja hoitolaukku.
• Sadesuoja ja hyttysverkko
• Vauvan unipesä (saadaan)
• Sitteri
• Pinnasänky+reunapehmuste (ei heti välttämätön).
• Vuodevaatteita ja suojia pinnasänkyyn
• Itkuhälytin (ehkä hankitaan).
• Nenäniistäjä
• Pyyheitä 
• Vauvan kylpyamme
• Äidinmaitokorvike (saatu 2kpl)
• Hoitoalusta ja hoitopöytä
• Kosteuspyyhkeitä (saatu)
• Taitettava hoitoalusta reissuille
• Harsoja (saatu 6kpl uutena)
• Pumpulipuikkoja
• Tutteja ja koliikki tuttipullo (saatu).
• Nokkamuki (saatu)
• Ruokalappu (saatu)
• Vaippoja (saatu).
• Ihonhoito voiteita vauvalle (saatu).
• Leluja
• Kylpypyyhe 85 x 85 cm, kynsisakset, kuumemittari, hammasharja, hiusharja ja kylpylämpömittari (Äitiyspakkauksessa).
• Patja 70 x 42,8 x 4 cm, patjansuojus 90 x 150 cm, aluslakana 90 x 150 cm, peite 80 x 120 cm ja pussilakana 85 x 130 cm. (Äitiyspakkauksessa).

Minulle:
• Imetysliivejä 
• Liivinsuojia yö ja päivä käyttöön
• Imetyspaitoja
• Nännivoide 
• Rintapumppu (hankitaan tarvittaessa).
• Imetystyyny (ehkä hankitaan).

Neuvola rv 31+0

Ajattelinkin tulla kertomaan neuvolakuulumisia kun ne on vielä tuoreessa muistissa. Hemoglobiini oli ensimmäisellä mittauksella tasan 100 ja otettiinkin uusi näyte, joka oli sitten 115. Hemoglobiini kuitenkin pitäisi saada nousemaan ennen vauvan syntymää. Tälläkertaa minulla oli harjoittelija, joka oli tosi mukava persoona. Painon nousu on hyvin maltillista ja viimme neuvolakäynniltä paino on noussut sen 700 grammaa ja raskauden alusta sen 6,4kg. Paino ei tunnu juuri nousevan, vaikka syön 4-5 kertaa päivän aikana. Tosin en tiedä onko tämä jossain geeneissä kun omalla äidillänikään ei raskauksien aikana paino noussut kun alle 10kg. Verenpaine on nyt ruvennut nousemaan, mutta kuulemma ei ole vielä mitään hätää.

Töiden jälkeen olen ollut melko väsynyt, ettei ole ollut energiaa pitkiin kävelylenkkeihin mutta ajattelin loman alettua ruveta taas tekemään kävelylenkkejä. Tämä päivä olikin töissä melko hektinen kun sattui olemaan jouluruoka ja tarjottavaa oli melko paljon. Onneksi kuitenkin siitä selvittiin, vaikka tuntui ettei se tiskin määrä lopu koskaan. Nyt ollaankin jo voiton puolella ja loppu työpäivät onkin vähän "kevyempiä". Joululomaa odotellaan jo kuumeisesti! :)

Rv 31+0 (Rv 27+0)

Paino : +6,4kg (+5,7kg) 

Verenpaine: 119/78 (117/70)

Hemoglobiini: 115 (-)

SF-mitta: 28cm (24cm)

Syke: 140 (-)

Joulun odottelua

Tänä jouluna meidän joulu poikkeaa sen verran, että olemme jouluaaton vain kaksistaan, mukaan lukien kissat ja pienokainen masussa. Ennen on tullut oltua jouluaattona jommankumman perheen luona, mutta nyt päätettiin olla ainakin tämä joulu kotona. Ensi vuonna todennäköisesti ollaankin sitten taas jossain muualla. Ruoaksi syödään ihan perinteisiä jouluruokia ja ainakin suurimman osan teen ihan itse, koska on mukava nähdä keittiössä sitä oman käden jälkeä kun ei muutenkaan paljon nuo einesruoat innosta. Joulua on tullut laitettua vähän jo kotiin, mutta ehkä myöhemmin tulee jouluun panostettua enemmän ja hankittua pieni joulukuusi tai jos tässä vielä kovin innostun niin käydään sellainen ostamassa. Tosin voi olla, että kissat ehtii sen tuhota alta yksikön ja kuusesta ei ole mitään jäljellä tai se on vähän väliä kumossa. :D

Ensi jouluna onkin asiat toisin kun meitä onkin kahden sijasta kolme ja kieltämättä minua vähän jänskättää, miten se arki rupeaa vauvan kanssa rullaamaan mutta jospa ne menisi sillä omalla painollaan eteenpäin. Välillä kuitenkin hätkähdyn myös siihen kun tajuan olevani raskaana, koska raskaus on mennyt tähän asti kaikinpuolin hyvin, ilman suurempia ongelmia. Vauvan saaminen syliin tuntuu vieläkin ihan epäuskoiselta, vaikka tässä mennään jo melkein loppusuoralla. Saapa nähdä tajuanko tätä asiaa vielä silloinkaan kun se vauva on oikeasti sylissä.

Viikonloppuna käytiin ostamassa vaunut ja turvakaukalo ja se olikin minulle suuri kynnys kun olen vauvatarvikkeiden ostoa lykännyt koko ajan myöhemmälle jos jotain meneekin pieleen. Tavaraa meillä ei ole edelleenkään mitenkään ihmeellisesti ja paljon ollaan nyt saatu lahjaksi vauvantarvikkeita. Hoitopöytä käydään varmaan huomenna ostamassa kun yksi myy halvalla hoitopöytäänsä pois. Vielä 6 päivää työpäiviä, jonka jälkeen pääseekin vähän laittamaan kotia kuntoon. :)

Nimetön

Tänään olisi ollut pakastealkion laskettu aika jos raskaus olisi mennyt loppuun asti hyvin. Sytytin kynttilän pienokaisen muistoksi ja haikealta tuntuu, että näihin aikoihin meillä olisi voinut olla jo pieni käärö sylissä. Elämä päätti kuitenkin toisin ja pieni enkelimme suojeleekin meitä nyt pilven reunalta. Silti en tiedä, onko minulla oikeutta surra kun onnistuin raskautumaan heti seuraavasta hoidosta uudestaan.

Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että ollaan nyt päästy "turvallisille vesille" ja vauva voi selviytyä hengissä jos sattuisi nyt syntymään. Vauvan menetys pelottaa silti, vaikka olenkin jo hyvillä viikoilla ja pienokainen kovasti masussa liikuskelee. Yritän kuitenkin kaikin keinoin nauttia tästä raskaudesta ja malttamattomana odotan, milloin tämä meidän pieni ihme syntyy maailmaan. ❤️

Liebster award!

Kiitos Kultahippusia- blogin Viipille haasteesta! :) Tämä taitaa olla jo kolmas haaste, mutta en laita tälläkään kertaa uusia haasteita eteenpäin. :)

1. Parasta elämässäsi juuri nyt?
- Raskaus, ihana mies ja ystävät.

2. Onko mitään projekteja käynnissä? Jos on niin mitä? (<--- käsityöt, remontit yms.)
- Tällähetkellä ei ole mitään projekteja, mutta pitäisi varmaan pian laittaa lastenhuonetta/vierashuonetta kuntoon.

3. Listaa 3 lemppari blogiasi.
- Vaikea kyllä valita kolme lemppari blogia kun luen niin paljon erilaisia blogeja. :)

4. Jokin turhake elämässäsi mistä voisit luopua niin mikä se olisi?
- Vaikea nyt kyllä sanoa, mutta vaikka televisio kun sen ääressä tulee nykyään enää niin harvoin vietettyä aikaa. Netistä kun näkee nykyään kaikki sarjat jos on jäänyt katsomatta.

5. Suurin asia minkä olet saavuttanut?
- SM-pronssi maastojuoksun joukkueviestissä.

6. Pahin pelkosi?
- Läheisen kuolema tai vauvan menetys.

7. Unelmiesi talo?
- Valkoinen tiilitalo järven rannalla. Mieluusti kolme tai neljä makuuhuonetta, keittiö ja olohuone saisi olla samaa tilaa, kodinhoitohuone, kylppäri kahdella suihkulla ja iso sauna.

8. Valokuvaatko, jos kuvaat niin minkälaisista kuvista pidät?
- Välillä ja enimmäkseen auringonlaskusta, järvestä tai jostain muusta kauniista maisemasta.

9. Laita lempikuvasi alle.
Tämä kuva on otettu kesällä 2007 tai 2008 kotiseudulla kun aurinko oli kauniisti laskeutumassa. Samaan kuvaan oli eksynyt fasaani kun lähti hyvään aikaan lentoon. :)

10. Omistatko tatuointeja? Jos omistat mikä on niiden tarina?
- En omista, mutta on haaveissa.

11. Hassuin tapasi? 
- En tiedä kuuluuko tämä hassuihin tapoihin, mutta minun pitää ennen lähtöä tarkistaa monta kertaa, että kaikki sähkölaitteet on kiinni.

Täällä jälleen! :)

Melkein kaksi viikkoa hurahtanut taas johonkin, mutta nyt voi taas kirjoitella kuulumisia. Arki on mennyt melko samaa rataa täällä töissä käydessä ja mies käy tällähetkellä toisella paikkakunnalla seuraavat parisen viikkoa työasioiden merkeissä, mutta onneksi ei ole enää ulkomaanreissua tälle vuodelle tiedossa. Vauva liikkuu ja potkiskelee masussa aktiivisesti ja paineen tunnekkin ehti olla sen viikon poissa, mutta tuli eilen illalla takaisin. Harjoitussupistuksia on päivittäin, enimmäkseen sitä mahan kovettumista ja välillä kovasti siivotessa rupeaa vihlomaan mahasta, mutta ovat menneet nopeasti ohi. Vauvan tarvikkeiden osto on vieläkin melko alkutekijöissä, mutta eilen sain siihen vähän lisää sisältöä. :)

Viikonloppuna tuli käytyä kotiseudulla tarkoituksena nähdä ystävää kahvittelun merkeissä ja samalla myös omaa perhettä. Mies jäi tälläkertaa kotiin kun hänellä oli työmenoja, joten tulin itse junalla.
Lauantai menikin kotiseudulla vähän siivoillessa ja ruokaa tehdessä kun siellä oli taas melkoinen hulina menossa. Sunnuntaina kävinkin sitten ystävän luona, jossa minua odottikin yllätys kun ystävät olivat järjestäneet minulle pienet juhlat. Heti keittiöön mennessä ihmettelin, että ketkä sieltä keittiön nurkasta kurkkii, jonne toiset olivat piiloutuneet kun yhtäkkiä nousivat esiin ja huusivat "yllätys!". Veti kyllä tämän naisen ihan sanattomaksi, että mitä täällä nyt tapahtuu koska en ollut siihen yhtään valmistautunut, vaikka pientä epäilyä oli. :D Ruokapöytä olikin sitten täynnä leivonnaisia, suolaisia piirakoita ja toisella pöydällä lahjoja. Kamerakin siinä sitten kävi tiheään tahtiin, että jospa niistä jotain edustuskelpoista löytyisi muistoksi. :D Oli kyllä vielä kahvitellessakin ihan epäuskoinen olo, ettei meinannut saada ensin sanaa suusta. Lopuksi minulle tehtiin vielä rannekoru, mihin toiset olivat tuoneet helmiä ja rannekoru annettiin toiselta toiselle ja ystävät toivoivat vauvalle ja minulle kaikkea hyvää. :) Rannekoru pitääkin ottaa synnytykseen mukaan niin he kaikki on siinä lähellä. ♥ Oli kyllä ihana yllätys ja ele ystäviltä, joka jää kyllä minun mieleeni vielä pitkäksi aikaa. ♥

Juhlimisen jälkeen pitikin melkein samantien lähteä juna-asemaa kohti ja sain samalla ystävältä kyydin kun samalla paikkakunnalla asuu. Ostettuani lipun ja päästyäni junaan tulikin kuulutus, että taajamajuna ei menekkään suoraan Keski-Suomeen ja pitää mennä bussilla. Eipä siinä auttanut kun kiireen vilkkaa yrittää juosta lahjojen ja matkalaukun kanssa bussille, jonne juuri ehdin ja joka oli jo ihan täysi, muutamaa paikkaa lukuunottamatta. Täpärälle kyllä meni ja kolmen tunnin istuminen ei tehnyt kyllä yhtään hyvää ja bussista päästyäni olikin sitten melkoinen paine taas tuolla alakerrassa, joka on jatkunut vielä tänäänkin mutta ei enää niin kivuliaana.

Töitä onkin enää vähän yli kolme viikkoa, jonka jälkeen kutsuukin loma ja sen jälkeen suoraan äitiysloma. Yhdistelmävaunut ja turvakaukalo käydään varmaan nyt Joulukuussa tai Tammikuussa ostamassa kunhan ehditään. Hurjan nopeasti tämä aika mennyt ja ei ole enää montaa kuukautta pikkuisen poitsun syntymään. ♥

Lääkärineuvola rv 27+0

Tänään kävin sitten neuvolassa kun se paineen tunne vain jatkui. Samalla tehtiin sitten tämä lääkärin tutkimus, joka olisi ollut vasta ensi viikolla. Käynti ei nyt ollut mitenkään ihmeellinen, vaikka nyt pääsin ultrattavaksi josta ei kyllä juuri paljon saanut selvää. Poitsun pää kuitenkin tuolla painaa, joka aiheuttaa sen paineen tunteen. Lääkäri sitten teki vielä sisätutkimuksen ja kohdunsuu oli kiinteä ja kohdunkanavan pituus oli 5cm eli eipä ole mitään hätää näillänäkymin, mikä oli suuri helpotus. Rauhallisesti käskettiin töissä nyt ottamaan ja istua välillä jos on mahdollista, mutta eipä oikein tässä työssä tule sellaista mahdollisuutta kovin usein kun on seisomatyö. Neuvolakäynnillä pistettiin myös influenssarokote ja nyt on ainakin minut ja vauva suojattu. Pissanäyte pitäisi lähipäivinä viedä jos sattuisi löytymään jotain tulehdukseen liittyvää.

Nyt on kyllä tuo alakerta entistä kipeämpi kun sitä jouduttiin sorkkimaan, mutta saapa nähdä miten tämä menee tästä eteenpäin. Jospa tuo kaveri vaihtaisi asentoa jossain vaiheessa niin paineen tunne vähän helpottaisi. Alas kirjasin jälleen vähän tietoja neuvolakäynniltä. Nyt saa kuitenkin huokaista helpotuksesta, koska poitsu tulee olemaan painavampi kun äitinsä syntyessään kun se yli 620 gramman paino on nyt ylitetty! :)

Rv 27+0 (Rv 23+1)

Paino : +5,7kg (+5,9kg)

Verenpaine: 117/70 (112/69)

Hemoglobiini: - (109)

SF-mitta: 24cm (21cm)

Syke: - (150)

Vauvan painoarvio: 950g

Paineen tunne

Tänne on tullut taloon paineen tunne tuonne alakertaan. Enimmäkseen se tuntuu kävellessä ja kävelyvauhtia olen nyt joutunut hidastamaan töissä ja kävelylenkeillä, että pystyy vielä työskentelemään. Ajattelin jos tällä viikolla paineen tunne vielä jatkuu paljonkin niin soittelen neuvolaan, jospa pääsisi tarkistamaan, ettei paikat ole ruvennut pehmenemään tai aukeamaan. Voipi ihan olla, että poitsu on vaihtanut asentoa ja painaa tuonne alas. Toivottavasti ei kuitenkaan olisi mitään vakavaa ja pienokaisella olisi kaikki kunnossa. Saisi nimittäin pysyä tuolla masussa vielä jonkin aikaa. :) Supistuksia on ajoittain, mutta vielä ei ole ollut mitenkään kipeitä ja toivottavasti ei tulisikaan hetkeen.

Muuten täällä ollaan voitu hyvin ja voimat tuntuu olevan entisellään, vaikka aamuheräämiset on taas niin perseestä kun on pimeää, että voisi jäädä sänkyyn nukkumaan. Saisi tulla pian lunta niin se edes vähän valaisisi tätä maailmaa, eikä olisi niin synkkää ja märkää. Töitäkin on näillänäkymin vähän yli 5 viikkoa kun työsopimus päättyy ja outoa, ettei sen jälkeen tarvitse mennä töihin ainakaan vuoteen. Sitten saakin keskittyä siihen kodin laittamiseen, tarvikkeiden hankkimiseen ja odotella, milloin poitsu saapuu maailmaan. <3

Viikon kuulumiset

Sairasloma teki hyvää ja sain nukuttua paremmin kuin pitkään aikaan. Heräiltyä tuli silti öisin, mutta nukahdin nopeammin kun ennen. Rautalääkitystä myös viimme viikolla tuplattiin, joka on vaikuttanut jaksamiseen ja silmät ei ole enää heti töiden jälkeen menemässä kiinni kun istahtaa sohvalle. Tänään tosin oli vasta toinen työpäivä sairasloman jälkeen, mutta on ollut kuitenkin energisempi olo ja ei ole väsyttänyt niin paljon. Normaalisti piti nukkua aina päikkärit kun en töiden jälkeen jaksanut tehdä mitään, mutta nyt ei ole tarvinnut.

Minulla alkaa olla pikkuhiljaa jo pientä stressiä hankinnoista kun ei ole vieläkään mitään isoa hankittuna. Äitiyspakkaus tuli viimme viikolla ja on minulla sentäs hoitoalusta. Vauvanvaatteita kävin vähän kirpputorilta ostamassa lisää ja eipä niitä muita pieniäkään hankintoja ole tullut ostettua. Huomisesta lähtien on 14 viikkoa laskettuun aikaan ja voisi varmaan pian miettiä vaunujen ja turvakaukalon ostoa. Taitaa tosin mennä joulukuulle niiden ostaminen kun miehellä on työmatkoja koko Marraskuun. Äitiyspakkauksessa vauva pystyy kyllä jonkin aikaa nukkumaan, ettei ihan heti pinnasänkyä tarvi, mutta sekin on kyllä ajankohtainen pian vauvan synnyttyä. Isompi kämppä, mieluusti se omakotitalo olisi kiva niin olisi tilaa enemmän, mutta vielä ei ole sitä täydellistä meidän taloa löytynyt.

Nämä viikot tuntuu menevän kyllä vauhdilla, että paniikkia meinaa jo iskeä vaikka tässä on vielä aikaa yli kolmisen kuukautta, ellei vauva satu syntymään etuajassa. Pitäisi vain antaa mennä näiden hankintojen kanssa omalla painollaan ja olla liikaa stressaamatta, mitä vielä puuttuu. Kunhan nyt edes  Tammikuun loppuun olisi tarvittavat ostokset tehtynä niin saa loppuajan pistää kotia kuntoon ja pestä vauvanvaatteita. Hurjaa ajatella, ettei Helmikuuhun ole enää edes pitkä aika ja pian onkin vauva sylissä ja täysin eri arki edessä pienen vauvan kanssa. Tulee kyllä monenlaisia ajatuksia siitä, miten arki sujuu ja tuleeko vauvalle mahdollisesti koliikki ja miten siitä selvitään yhdessä. Onnistuuko imettäminen lopuksi ollenkaan, miten on kuvitellut ja nouseeko maitoa sitten tarpeeksi. Olenko synnytyksen jälkeen mahdollisesti sairaalassa jostain syystä ja onnistuuko ristiäisten valmistelu. Nähtäväksi jää meneekö asiat helposti vai vaikeasti kun koskaan ei voi tietää, miten se arki nyt sitten menee. Yhdessä kuitenkin uskon meidän siitä selviävän tapahtuu, mitä vain! :) <3

Sairasloma

Tänään tuli sitten haettua sairaslomaa kun oma vointi ei ole tällähetkellä mikään parhain. Matalat verenpaineet ja hemoglobiini on aiheuttanut heikotusta ja pyörryttämistä jo pitemmän aikaa ja tiheä syöminenkään ei tunnu tällähetkellä auttavan. Toisena on unettomuus, joka on kestänyt useamman viikon ja nukkumisesta ei tule öisin oikein mitään kun heräilen vähän väliä. Aamulla tuntuu kun en olisi nukkunut yöllä ollenkaan ja työpäivät menee jossain sumussa kun koko ajan vain väsyttää.

Nyt olenkin tämän viikon sairaslomalla jos saisin jotenkin nukuttua ja kerättyä voimia. Lääkkeeksi sain melatonin nimisen lääkkeen, jonka pitäisi vähentää nukahtamisaikaa. Jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuisi ja olisin ensi viikolla vähän pirteämpi ja energisempi tai haen lisää sairaslomaa jos vointi ei tästä kohene.

Ne pelot

Alkuraskaudessa pelkäsin paljon uutta keskenmenoa ja tällähetkellä pelkään kohtukuolemaa, vauva kuolee pian syntyessään tai syntyy pienenä keskosena. Tähän vaikuttaa myös se, että olen itse syntynyt pienenä keskosena kun en enää kohdussa kasvanut  ja toiseksi miehellä on yksi vauva kuollut parin viikon ikäisenä sydänvikaan, jolle ei oikein voitu tehdä mitään. Vaikka nämä ovatkin melko harvinaisia niin silti vähän pelottaa jos käy samoin.

Tämän hemoglobiinin kanssa myös pelottaa jos se laskee rautalääkityksestä huolimatta ja joudun tutkimuksiin, missä todetaan jotain poikkeavaa joka sitten muuttaa kaiken. Ei ole helppoa kun koko ajan saa pelätä jotain. Stressaan ehkä kuitenkin turhaan kun poitsu on kuitenkin aktiivinen masussa. Sitten jos en tuntisi liikkeitä ja tai alkaisi kovat vatsakivut niin huolestuisin todella paljon. Mies eniten stressaa, että pyörryn tai minulle sattuu jotain. Onneksi kuitenkin tähän asti mies on ollut lähellä kun on ruvennut heikottamaan.

Miehellä on kuitenkin reissutyö ja ei ole aina siinä lähettyvillä kun häntä tarvitsisi, mutta onneksi on skype. Sydän jo sulaa kun ajattelen, että voin poitsun kanssa joskus soitella skypellä miehellä kun hän on työmatkalla ja höpötellä päivän kuulumiset! <3 Tietenkään ei se kotona yksin oleminen aina mitään herkkua ole ja vielä pienen lapsen kanssa. Ensi vuonna mies lähteekin todennäköisesti Yhdysvaltoihin ja olen hänelle tässä höpötellyt, että on parasta olla Suomessa silloin kun lapsi on syntymässä, koska muuten tulisikin kiire lähteä toiselta puolelta maapalloa katsomaan poitsun syntymää. :D

Vauvanvaatteet kuvina

Vauvanvaatteet on enimmäkseen kokoa 56-62, mutta löytyy myös isompaa kokoa ainakin tuossa yhdessä vanhassa äitiyspakkauksen talvihaalarissa ja värikkäässä villapaidassa. Sukista ja pipoista en jaksanut ottaa erikseen kuvaa, mutta niistä näkyy vilaus tuolla viimmeisessä kuvassa kun otin kaapista kuvan, minne eilen lajittelin vauvanvaatteet koko järjestykseen. Jossain vaiheessa pitäisi vain ruveta näitä pikkuisia vaatteita pesemään. 68 kokoa olen myös miettinyt ostavani, mutta se on vielä jäänyt kun en tiedä, miten nopeasti tuo oma vauva sitten kasvaa ja onko jo kesä siihen mennessä niin ostaisi vähän kesäisempiä vaatteita.

Yhdistelmävaunut, turvakaukalot ja muut hankinnat onkin sitten vielä kaupassa, että vauvanvaatteita enempää meillä ei vielä ole ostettuna, paitsi saatuna leikkimatto ja postissa odottamassa hoitoalusta. Kovasti on kyllä hankinnat mietittynä, mutta ovat vielä jääneet sinne kauppaan. 

Neuvola rv 23

Käynnillä höpöteltiin enimmäkseen omista peloista ja minkälaiset vanhemmat halutaan lapsellemme olla. Käytiin oikeastaan samoja asioita läpi mitä viimme neuvolakäynnillä, paitsi tälläkertaa mitattiin sf-mitta, hemoglobiini ja nyt odotellaan sitä äitiyspakkausta kun laitoin hakemuksen menemään. Tuntui ihan oudolta täyttää hakemus netissä kun en ole koskaan osannut edes kuvitella koko asiaa, paitsi jossain pitkällä kaukaisuudessa.

Tänä aamuna en muistanut käydä puntarilla, mutta oikea painonnousu on siinä +4,7kg paikkeilla eli vielä ollaan pysytty alle 5kg, vaikka tämän päivän lukema olikin suuri kun olin ehtinyt syödä jo aamupalan, lounaan ja punnituksessa oli vaatteet päällä. Rv 16 painon kun olen punninnut aamulla kotona alusvaatteisillani. Tuossa on suluissa rv 16 ja ilman sulkuja nyt rv 23. 

Rv 23+1 (rv 16+0)

Paino : +5,9kg (+3,3kg)

Verenpaine: 112/69 (108/70)

Hemoglobiini: 109 (ei mitattu)

SF-mitta: 21cm (ei mitattu)
Syke: 150 (150)

Vointi on ollut edelleen hyvä ja olen onneksi vielä pystynyt käymään töissä ilman poissaoloja. Hemoglobiini on mennyt lasku suuntaan, joka oli viimmeksi rv 9 tuon 117. Tietenkin jos se tuosta menee alle sadan niin pitää mennä tutkimuksiin, mutta toivon mukaan ei menisi. Pitäisi vain löytää hyvä rautavalmiste, mikä ei rupea parin tunnin ottamisen jälkeen aiheuttamaan heikotusta ja huonoa oloa. Raudan syönti on sen takia vähän jäänyt, vaikka minulla ei ole sen kummemmin ollut väsymystä tai voimatonta oloa, että olisi pitänyt rautaalääkettä syödä. Nestemmäinen  ja tabletti on molemmat kokeiltu.

Seuraava neuvolakäynti onkin marraskuun loppupuolella, missä nyt tehdään lääkärintarkistus ja todennäköisesti näen vihdoin oman neuvolatädin. :D

Ps. Jossain vaiheessa teen myös postauksen hankinnoista kuvien kera, kunhan saan kuvia räpsittyä. :)

Suomessa jälleen!

Matka Italiassa meni hyvin ja käveltyä tuli paljon nähtävyydeltä toiselle. Ensimmäiset päivät oli raskaita kun jalat ei olleet vielä hirveästi tottuneet mukulakiven päällä kävelyyn, mutta onneksi kuitenkin oli hyvät ja tukevat lenkkarit jalassa niin kävely onnistui.

Melkein kaikki mahdolliset nähtävyydet Colosseumista Vatikaaniin tuli nähtyä ja välillä oli kyllä melkoiset jonot, mutta onneksi ne meni melko nopeasti. Pastaa ja pizzaa tuli vähäsen syötyä ja tarkkailtua, mitä kaikki syötävät ruoat sisältää. Pihvit tuli syötyä kypsänä, mutta yhdessä paikassa tuli vähän väittelyä kypsästä pihvistä, mitä se ei ollut ja pihvi jäi sitten syömättä. Kaikenkaikkiaan ruoka oli hyvää alkupalan leivistä keittoihin ja suosittelen kyllä menemistä Italiaan jos tykkää paljon pastasta ja pizzasta. Eniten jäin matkalla kaipaamaan ruisleipää ja irtokarkkeja, koska kaupoissa oli enimmäkseen myynnissä vain suklaata ja sipsiä.

Sää oli hyvä, vaikka aluksi luvattiin koko viikoksi sadetta, mutta vain ensimmäisenä päivänä satoi pieniä kuuroja ja muut päivät olikin suurimmaksi osaksi aurinkoisia. 20-astetta oli koko viikon lämmintä ja hyvin tarkeni vielä topilla ja sortseilla, vaikka välillä oli vähän tuulenpuuskia niin piti pukea hetkeksi takkia päälle.

Päivät alkoi aamu kahdeksan aikoihin herätyksellä, jonka jälkeen mentiin aamupalalle. Aamupala oli joka päivä sama, mutta eipä niin haitannut. Yhdeksän aikoihin oltiin aamupala yleensä syöty ja siirryttiin vielä hotellihuoneeseen joksikin aikaa loikoilemaan. 10-11 aikoihin lähdettiin sitten kävelemään nähtävyyspaikoille, joko kävellen tai metrolla, koska kaikki paikat ei olleet ihan siinä lähettyvillä. 12-13 aikaan käytiin yleensä syömässä kun alkoi jo maha kurnimaan, jonka jälkeen jatkettiin matkaa. 15-18 aikoihin tultiin takaisin hotellille lepäämään ja käytiin ehkä suihkussa. Sen jälkeen mentiin syömään ja syömisen jälkeen ehkä hakemassa vettä tai pientä purtavaa illaksi ennen hotellille paluuta. 21-22 aikaan kutsuikin yleensä jo nukkumaan meno kun oli niin väsynyt.

Vointi oli suurimmaksi osaksi hyvä, vaikka pientä päänsärkyä välillä esiintyi. Lennot meni myös hyvin, vaikka poitsu ei oikein tykännyt nousuista ja laskuista, koska alkoi heti potkimaan. :D Lennot kesti vähän yli kolme tuntia, joka meni välillä nukkuen mistä ei kyllä oikein tullut mitään. Matka oli hyvä vaikka ei mennytkään niinkään rentoutuessa, mutta saatiin vielä nauttia kahdenkeskisestä ajasta. :)

Uusi Liebster award

Kiitos simple, clean and something more -blogin pallerolle haasteesta!
En aio tälläkertaa laittaa uusia haasteita tai uusia kysymyksiä eteenpäin. :)

1. Kauanko olet kirjoittanut blogia?
- Aloitin kirjoittamaan ensimmäistä Haaveita vain blogia huhtikuussa 2013, kunnes päätin perustaa kokonaan uuden blogin eli tämän Haaveista totta blogin tammikuun lopussa 2014. Blogia on tullut kirjoiteltua nyt siis jo yli kaksi vuotta.

2. Mitä odotat tällähetkellä eniten?
- Tällähetkellä odotan eniten meidän huomista Italian matkaa ja toiseksi vauvan syntymää.

3. Syksy alkaa olla jo pitkällä, mistä saat itsellesi voimaa jaksaa pimeyden keskellä?
- Voimaa saan tuosta ihanasta miehestä, pikkuisesta pojasta masussani, kissoistani ja ihanista ystävistäni. Kynttilät tuo myös valoa elämään.

4. Mikä oli viimeisin kirja tai elokuva, joka kosketti sinua?
- Viimmeisin elokuva eli Geishan muistelmat, joka saa aina kyyneleet silmiin. <3

5. Mikä saa sinut hymyilemään?
- Mies ja tuleva vauva masussa. :)

6. Kuinka kuvailisit itseäsi 3:lla sanalla?
- Iloinen, ujo ja huumorintajuinen.

7. Lempiruokasi ja -juomasi?
- Lohta kermakastikkeessa, perunamuusin kera ja juomana ihan vesi tai maito. :)

8. Mitä harrastat vapaa-ajallasi?
- Kävely, pyöräily ja ennen raskautta juokseminen.

9. Mihin haluaisit matkustaa?
- Pisin haave on ollut tällähetkellä Italia ja huomenna se vihdoin toteutuu.

10. Omistatko lemmikkiä? Minkä? Jos et, niin haluaisitko ja minkä?
- Kaksi kissaa.

11. Jos saisit yhden toiveen, mikä se olisi?
- Pisin toive on ollut lapsen saaminen, joka on tällähetkellä toteutumassa.

Rakenneultra

Vihdoin tämäkin päivä koitti, jota olen kuin kuuta nousevaa odottanut nt-ultran jälkeen. Yöllä ei hirveästi nukuttanut kun tiesi, mitä huomenna on tiedossa. Samalla olen jännittänyt muiden kanssasisarten puolesta, että heillä menisi asiat hyvin eli jännittämistä on ollut ihan tarpeeksi, joka näkyy heti huuliherppeksenä.

Aamulla oli jo pientä paniikkia jos löytyy jotain vakavaa ja ei päästäkkään ulkomaanmatkalle. Mietin vielä käytävällä istuessani kuinka lääkärit nauravat minut pihalle kun olen rakenneultraan tulossa ja mahaa ei ole juuri nimeksikään. :D Onneksi kuitenkin tuolille maatessani huolet kaikkosi kun lääkäri sanoi pikkuisella olevan kaiken kunnossa. Kovasti pikkuinen oli notkeaa sorttia kun jalat oli pään yläpuolella. Välillä sielä imeskeltiin sormia ja koko nyrkkiä ja kyllä saatiin hänelle naureskella. <3 Istukka sijaitsee ylhäällä funduksessa, mikä oli hyvä asia. Pikkuisella oli painoa 419g ja vastasi viikkoja 21+2 eli kolme päivää jäljessä kasvaa, mutta muuten ei ole huolta. 

Siihen sukupuoleen, jonka veikkaus meni minulla oikein eli pientä poikaa täälä odotellaan helmikuuussa saapuvaksi ja kuten olettaa saattaa niin tulevat vanhemmat on ihan myytyjä tästä meidän pienestä ihmeestä! ❤️

Raskausvaivoja

Pikkuhiljaa on vauva ruvennut painamaan rakkoa kun on saanut vessassa ravaamaan ja loppujenlopuksi tulee vain muutama tippa, mikä minua on turhauttanut kun yöllä joutuu monta kertaa yössä heräämään vessaan ja nukkumisesta ei meinaa tulla sen jälkeen mitään. Tosin täytyy nyt vain tottua tähän kun se tulee kestämään raskauden loppuun saakka.

Suonenvedot on onneksi ruvennut hellittämään, kunhan vain muistan juoda tarpeeksi vettä päivässä . Raskausarpia on vähän tullut jo rintoihin, minkä jo tiesin koska niitä ilmestyi jo ehkäisyä käyttäessäni kun rinnat kasvoi aina yhden kuppikoon kerran kuussa. Bio-oil on ollut käytössä jos sillä saisi arpia vähän ehkäistyä, mutta luulenpa niitä tulevan rasvauksesta huolimatta. Selkäkipu on ja pysyy edelleen, mutta on vähän hellittänyt kunhan vain pidän lihakset kunnossa niin kivut on pysyneet enimmäkseen poissa.

Olen vielä yllättävän helpolla päässyt vaivojen kanssa ja toivon mukaan ei tulisi nyt hetkeen mitään ongelmaa, että pystyisi töissä käymään. Tähän asti olen päässyt yhdellä flunssalla, minkä takia on töistä pitänyt olla poissa.

Vielä olisi 6 päivää rakenneultraan ja 7 päivää Italian matkaan. Nähtäväksi jää vetääkö tämä minun poikafiilis vesiperän ja täällä odotetaankin pientä tyttöä. Onneksi enää hetki kun sekin selviää. :) Haikeaa viedä kissat ensi viikolla hoitoon melkein viikoksi kun tietää, kuinka peloissaan he ovat siellä kahdestaan. Täytyy tehdä hoitopaikasta mahdollisimman viihtyisä ja viedä paljon omia tavaroita, leluja ja vaatteita niin kissat paikassa viihtyisivät. Ikävä jo tulee näitä meidän karvapalloja! <3

Puoliväli

En olisi koskaan uskonut, että pääsen raskaudessani jossain vaiheessa tähän vaiheeseen kun puoliväli täyttyy ja enää olisi samat 20 viikkoa jäljellä. Alkuraskaus meni yllättävän nopeasti ja oireina minulla oli rv 6-14 väsymys, nälkä ja etova olo. Aamuisin oli välillä todella vaikea syödä mitään kun rupesi jo yököttämään. Raskauden alussa tuli syötyä jonkin verran roskaruokaa kun se oli ainut, joka meni alas ilman yökkimistä. Onneksi kuitenkin normaalikin ruoka rupesi taas maistumaan ja liikuntakin piristi mieltä, eikä väsyttänyt enää niin paljon. Päänsärkyä oli alkuraskaudessa jonkin verran ja pari kertaa myös kunnon migreeniä, että vessanpönttöä sai halailla. Onneksi päänsäryt on nyt pikkuhiljaa hellittäneet ja sitä ei ole enää niin usein.

Raskausviikosta 15 lähtien rupesin tuntemaan iltaisin pientä kuplintaa kun pidin kämmentä mahan päällä, jotka on nyt viikkojen edetessä voimistuneet niin, että mieskin on tuntenut pikkuisen hennot potkut. <3 Täälä on tällähetkellä innokas odottaja joka haluaisi laittaa pienokaiselle huonetta valmiiksi, mutta en ole sitä kuitenkaan vielä päässyt tekemään kun ei tiedetä asutaanko tässä nykyisessä vuokrakämpässä vielä ensi vuonna. Vaatteita on jonkin verran, mutta vielä tarvitsisi 62 ja 68 koon vaatteita ja kaikki loput hankinnat sitten puuttuukin, mitä ei olla vielä uskallettu tänne kämppään ostaa kun asuminen on epävarmaa.

Välillä huolestuttaa kun maha tuntuu olevan vielä niin pieni kun vertaa muiden esikoista odottavien masuihin, mutta olen kuitenkin yrittänyt olla huolestumatta, koska painokin nousee hiljalleen ja vauvan liikkeitäkin tunnen päivittäin. Loppuun vielä kuva masusta tältä aamulta. :)

Rv 19 ja kuulumiset

Päivät on menneet töissä taas vauhdilla, kuten myös raskausviikot. Hurjaa ajatella, että tässä ollaan ensi viikolla jo puolivälissä ja maha tuntuu olevan vielä melko pieni. Tosin kasvu suuntaan se on nyt pikkuhiljaa edennyt, vaikka enimmäkseen on vielä turvotusta. Töissä työvaatteet peittää vielä hyvin raskauden, vaikka nyt tälläviikolla jäin raskaudesta ensimmäistä kertaa kiinni kun yksi vanhempi työkaveri oli vaistonnut, että taidan olla raskaana ja oikeassahan hän oli. :)

Tukivyön avulla pärjään töissä vielä ihan hyvin, vaikka välillä tuntuu ettei siitä ole apua, varsinkin kävelylenkit on saaneet jäädä vain haaveeksi kun pitemmät kävelyt ei onnistu. Minua se on harmittanut paljon kun en voi normaaliin tapaan käydä lenkkeilemässä ja enää onnistuu vain pyöräily, mikä ei ota selkään ja pakaraan. Kotona olen sitten jumpannut ja huomasinkin yksi päivä, kuinka huonoon kuntoon jalkalihakset on menneet kun teki kyykkyjä ja jalat tutisi jo pienen kuntoilun jälkeen. Kyykyt tulee nyt siis lisäyksenä harjoitteluun, että olen sitten mahdollisimman hyvässä kunnossa vielä myöhemmillä viikoilla. Teen kotona melkein päivittäin selkä,-ja vatsalihaksia, lantiopohjalihasten harjoittelua, kahvakuulailua ja nyt vielä lisäyksenä kyykyt ja askelkyykyt.

Tässä hiljattain tuli mittariin jälleen yksi vuosi lisää ja mieheltä sain syntymäpäivälahjaksi matkan Italiaan, minne meidän on tarkoitus lähteä syyslomalla viideksi päiväksi. Matka oli alunperin tarkoitus maksaa puoliksi, mutta mies päätti yllättää. :) ♥ Odotan matkaa jo innolla ja toivon niin, että ei tule mitään ongelmia siihen mennessä, (koputtaa puuta) jotta reissuun päästään.

Ostin tässä jonkin aikaa sitten vauvalle pitkästä aikaa tarvikkeita ja pienempi talvihaalari ja lämpöpussi odottaa nyt kotona käyttäjäänsä. ♥ Vielä tuntuu oudolta ostella vauvan tarvikkeita, mutta näin pikkuhiljaa olen yrittänyt ostaa tavaroita ja olla ostamatta mitään ylimääräistä, ettei ne jää sitten käyttämättömänä lojumaan jonnekkin kaapin nurkkaan.

Palailen taas ensi viikolla kirjoittamisen pariin kun puoliväli täyttyy! :)

Liebster award!

Kiitos Suunnittelemattomuuksissaankin-blogin Spukalle haasteesta! En valitettavasti laita nyt uusia kysymyksiä tai haasteita eteenpäin. :)

1. Tärkein asia minkä olet oppinut blogitaipaleesi aikana?
- Olen oppinut, kuinka tärkeää vertaistuki on kun tietää, ettei ole yksin tämän lapsettomuuden ja niiden vaihtelevien mielialojen kanssa.

2. Mikä vuodenaika kuvaa sinua parhaiten?

- Kevät, Silloin herään eloon siitä talven synkästä pimeydestä kun luonto alkaa kukkimaan ja valo tulee elämään. Energiaa riittäisi, vaikka mihin. :)

3. Mikä on unelma-ammattisi ja miksi?

- Nuorempana oli eläinhoitaja, koska eläinrakkaana ihmisenä tykkään olla eläinten parissa. Tämän työn pariin en sitten aikuisena päätynyt vaan ihan päiväkotiin kokkailemaan lapsille. :)

4. Tunnetko olevasi erityisherkkä?
- Ehkä vähän. Ainakin olen herkkä aistimaan toisesta kun kaikki ei ole hyvin ja välillä tiedän, mitä toinen on sanomassa sanomatta mitään. Tykkään myös ajatella asioita monelta kantilta ja huomioimaan eri vaihtoehtoja

5. Linja-auto vai juna, miksi?
- Juna. Olen tottunut matkustamaan enemmän junalla, kuin linja-autolla ja en ole kaupungissa asuessani mennyt vielä kertaakaan linja-autolla. Helpointa on mennä pyörällä tai omalla autolla. Maalla asuessani pyörä oli kovassa käytössä. :)

6. Oletko ulkoilmaihminen?
- Vähän riippuu. Jos ulkona on huono ilma tykkään olla sisällä viltin alla juomassa teetä, selailla samalla nettiä tai katsella elokuvia. Hyvillä keleillä tykkään paljon lenkkeillä tai pyöräillä, mutta tällähetkellä se on vähentynyt selkäkipujeni vuoksi.

7. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
- Halusin jakaa jonnekkin omia fiiliksiä lapsettomuudesta ja lapsettomuushoidoista, ettei ne kaikki kaadu miehen niskaan.

8. Ärsyttääkö sinua kirjoitusvirheet?
- Välillä, mutta en ole siitä niin tarkka kun oma kirjoittaminenkaan ei ole täydellistä.

9. Jääkiekko vai jalkapallo?

- Jääkiekko, koska sitä yleensäkkin tulee seurattua enemmän.

10. Mitä sinulle tulee mieleen sanasta sade?
- Syksy.

11. Oletko onnellinen?
- Kyllä. Harvemmin olen surullinen, mutta kyllä niitä huonojakin ajanjaksoja tulee. :)

Tyttö vai poika testi

1. Kiinalainen synnytyskalenteri 

- Tulos oli, että meille tulisi poika.

2. Sormustesti

Tämä on yksi suosituimmista testeistä. Tarvitset sormuksen ja yhden hiuksen (myös naru käy, jos hiuksesi ovat lyhyet). Sujauta hius tai lanka sormuksen läpi ja roikota sormusta odottavan äidin vatsan päällä. Pidä kätesi paikallaan. Jos sormus alkaa kiertää vatsan päällä ympyrää, on lapsi tyttö. Jos koru alkaa liikkua heilurin tavoin sivulta toiselle, on pienokainen poika.

- Pienokainen on tämän testin mukaan poika.

3. Eräiden uskomusten mukaan myös vauvasta itsessään pystyy päättelemään, onko tiedossa tyttö vai poika. Jos lapsen syke on yli 140, on luvassa tyttö, jos lukema jää tämän alle, on maha-asukki poika.

Lisäksi, jos vauvalla on usein hikka, odottaa äiti todennäköisesti tyttöä. Vähemmän nikotteleva vauva viestii pojasta. Poikien sen sijaan kerrotaan potkivan vatsassa voimakkaasti, kun taas tyttövauvojen potkut ovat rauhallisempia.

- Lapsen sykkeen mukaan olisi tulossa tyttö. Hikasta ja potkuista on vielä vaikea sanoa kun en vielä juuri tunne liikkeitä.

4. Vanhojen uskomusten mukaan tyttölapsi "varastaa" osan äitinsä kauneudesta. Odottavat äidit, joilla ilmenee aknea tai muita iho-ongelmia, saavat tytön. Poikalasta odottavilla naisilla ilmenee puolestaan kuivuutta käsissä ja kylmyyttä jaloissa.  Myös elottomat hiukset viestivät tytöstä, kun taas elinvoimaiset ja tuuheat hiukset pojasta.

Tarkkaile myös vatsaasi. Jos mahasi on levinnyt sivuille, on tiedossa tyttö, jos vatsa on pystyssä, on pienokainen poika. Myös vatsan läpi pystysuunnassa kulkeva tummanruskea viiva, Linea negra, viestii pojasta. Tyttölasta odottavilla viiva jää vain navan alapuolelle tai sitä ei ole ollenkaan.

- Iho on pysynyt koko raskauden hyvässä kunnossa, joka osoittaisi poikaa. Hiukset on minulla muutenkin ohuet ja kuivat, joka osoittaisi tyttöä.

Vatsassani on viiva navan alapuolella, joka osoittaisi tyttöä.

5. Vau.fi testi

- Onneksi olkoon sinulle tulee poikavauva.

6. Legendan mukaan Maya-intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä synnytyshetkellä ja synnytysvuodesta. Jos molemmat luvut ovat joko parillisia tai parittomia, tulossa on tyttö. Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton, luvassa on poika.

- Tämän testin perusteella tulisi tyttö. 

- Olen synnyttäessäni 24v ja vauvan syntymävuosi 2016. 

7. Korkealla vai matalalla

Jos vatsasi on kovin ylhäällä, vauva on todennäköisesti tyttö. Jos taas alhaalla, tulossa on poika.

- Vaikea sanoa kun maha on vielä niin pieni eli 50/50

8. Makea ja hapan

Himoitsetko jäätelöä joka päivittäin? Jotkut uskovat, että se tarkoittaa tyttölasta. Jos mielit taas 
kaikkea suolaista ja hapanta, tulossa on poika. Jos himoitset juustoa ja lihaa, kasvaa masussa poika, 
hedelmien himo tietää tyttöä.

- Tämän kanssa menee vähän 50/50 eli vaikea sanoa. :)

9. Iho

Jos naamasi kukkii kuin kevätniitty, voit syyttää siitä tulevaa tyttö-vauvaa. Uskomuksen mukaan tyttö vie äidiltään kauneuden, joten siitä finnit. Poika saa äidin säärikarvat kasvamaan raskauden aikana nopeammin, tyttö ei karvoihin vaikuta. Poikavauva saa äidin käsien ihon myös kuivumaan, tyttö tekee ihosta pehmeämmän.

- Säärikarvat on kasvaneet melko normaalisti ja käsien iho on kuivunut, tosin töissä joudun käsiä pesemään muutenkin paljon eli poika.

10. Pahoinvointi

Olitko todella pahoinvoiva ensimmäisen kolmanneksen aikana? Tai oletko vielä? Merkit viittaavat tyttölapseen. Vähäinen tai olematon pahoinvointi viittaa taas poikaan

- Pahoinvointi on ollut vähäistä eli poika.

11. Jalat ja paino 

Äidin jalkojen kylmeneminen ennustaa poikaa, samoin kuin isän lihominen raskauden aikana. Jos äidin ylimääräinen paino kertyy eteen, on odotettavissa poikavauva, painon kertyminen vyötärölle ja takapuoleen ennustaa tyttöä.

- Jalat on muutenkin kylmät ja mies ei ole tietääkseni lihonut. Painon kertymisestä on vielä vaikea sanoa eli 50/50 menee.

12. Rinnat

Jos rinnat kasvavat heti raskauden alussa, on odotettavissa tyttö. Jos oikea rinta kasvaa enemmän, on tulossa poika ja jos vasen kasvaa enemmän, kasvaa masussa tyttö.

- Rinnat kasvoi vasta myöhemmin. Vasen rinta on kasvanut enemmän kun oikea on pienempi eli tyttö.

13. Kiukku

Tyttö tekee äidistään kiukkuisemman, poikaa odottava pysyy tyynenä.

- Alkuraskaudessa olin melko kiukkuinen ja hermostunut, mutta nyt olen ollut tyyni. 50/50 menee.

14. Vilkas sikiö on poika ja rauhallisempi tyttö. 

- Tyttö, pienokainen liikkuu melko vähän

15. Jos sänky on oveen nähden poikittain tulee tyttö. Jos pitkittäin, niin poika tulee

- Sänky on oveen nähden poikittain eli tyttö.

16. Mikäli raskausaika on vaikea, lapsi on poika. 

- Raskausaika on ollut helppo eli tyttö.

Tyttö = 8
Poika = 7
Ja neljä 50/50

Tyttö

-Vatsasi on levinnyt sivulle.

-Mielesi tekee makeita ja herkkuja ja hedelmiä. -> Enimmäkseen makeita ja herkkuja

-Olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiopäivää

-Viiva vatsassasi päättyy napaan.

- Vauva potkii hillitysti. 

-Edellinenkin lapsesi on tyttö.

-Voit pahoin raskauden alussa ja näytät nuutuneelta. 

-Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne

-Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin.

-Kätesi on aiempaa pehmeämmät.

-Vauvasi sydämen syke on yli 140. 

-Olet normaalia kiukkuisempi.

-Vauvasi hikottelee usein.

-Ikenet verestävät odotusaikanasi

6/14 tyttö

Poika

-Vatsasi on pystyssä, eikä se näy takaapäin. 

-Himoitset suolaista ruokaa esim. lihaa.

-Olit yhdynnässä ovulaatioaikaan.

-Viiva vatsassasi jatkuu aina rintojen korkeudelle.

-Vauvan potkut ovat voimakkaita.

-Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika.

-Et kärsi pahoinvoinnista ja hehkut kauniina.

-Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta siittäessä.

-Säärikarvasi kasvu on kiihtynyt.

-Kätesi kuivuvat helposti.

-Vauvasi sydämen syke on alle 140.

-Olet rauhallinen ja hyväntuulinen.

-Vauvan isä lihoo odotusaikanasi.

-Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät.

6 /14 poika

14 Tyttö

13 Poika

Melko tasan menee kun pisteet laskee yhteen, mutta itse ajattelen, että meille on tulossa poika, mutta nähtäväksi jää kumpiko tulee. :)

Raskaus, perhe ja lemmikit

Lapsettomuus on jättänyt arvet, jotka ei helpolla unohdu. Vihdoin kun olen onnistunut raskautumaan niin pitäisi nauttia jokaisesta hetkestä, mutta minun kohdallani se on ollut pelossa elämistä ja varautumista pahimpaan. Paljon on tullut luettua kohtukuolemasta ja tuotan itselleni vain enemmän stressiä kun vaivaan päätäni asialla, johon en voi mitenkään vaikuttaa. Se tapahtuu jos on tapahtuakseen. Hentoja potkuja tunnen joskus iltaisin kun pääsen sänkyyn nukkumaan ja edelleen tuntuu oudolta, että olen raskaana. Koko raskauden käsittäminen on ollut hankalaa ja jotenkin se ei tunnu iskeytyvän minun päähäni, että tämä on nyt vihdoin totta.

Oma perheeni ja parhaimmat ystävät asuu suurimmaksi osaksi Etelä-Pohjanmaalla ja välillä se on tuottanut surua kun en näe heitä niin usein kun haluaisin. Olen muutenkin isosta perheestä ja on ollut totuttava siihen, ettei aina ole sitä hälinää, mitä oli lapsuudenkodissa. Miehen reissutyö enimmäkseen estää sen, ettei voida kotiseudulleni muuttaa ja on ollut totuttava tähän Keski-Suomeen ja kaupunki elämään. Mies oli viimme vuonna 155 päivää reissussa ja vuosi oli melko stressaava kun mies ei paljon kotona ehtinyt olemaan. Vakituista työtä minulla ei ole ja kovasti mietityttää olenko kotona sen vuoden vai pitempään kun ei ole paikkaa minne palata. Enimmäkseen saanko sitten töitä samasta työpaikasta kun olen ollut työelämästä pois pitempään ja osaanko pitkän tauon jälkeen tehdä samaa työtä.

Kotona olisi kyllä todella hiljaista jos ei olisi rakkaita lemmikkejä pitämässä seuraa. Kissoja on ihana rapsutella ja halailla kun itsellä on paha mieli ja aina ne saavat hymyilemään hassuilla tempuillaan. <3 Viimme viikolla olinkin paniikissa kun rakas kissani oli hypännyt kolmannesta kerroksesta alas kun parvekkeella ollut verkon tukikeppi oli yöllä kaatunut. Kissa ehti olla 15 tuntia kateissa kun kissan löysin pelokkaana ja nälissään joidenkin työtarvikkeiden alta piilottelemassa. Siinä ehti jo miettimään pahinta, kuinka kisu on jäänyt auton alle tai loukannut jalkansa, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä. <3 

Nämä kaksi kissaani ovat luonteeltaan kuin yö ja päivä. Tyttökissa (maatiaiskissa) on varsinainen jääräpää ja ei yhtään sylikissa. Tämä neiti tietää hyvin, miten sitä ruokaa saadaan ja meillä onkin välillä melkoiset taistelut menossa kun toinen olisi koko ajan ruokaa kerjäämässä. Öisin saa siis jo heräillä pari kertaa kissojen ruokkimiseen kun tyttökissa raapii makuuhuoneen ovea niin kauan, että sitä ruokaa tulee. Olenkin pitänyt tiukkaa ruokarytmiä kissoille, ettei joka tunnin välein safkaa tule, mutta mies välillä pilaa tätä kuria kun on ruokaa vähän väliä antamassa. :D Menee siis vähän ristiin nämä meidän opetukset.

Tämä karannut poikakissa (Norjalainen metsäkissa) on taas täysin erilainen kun tämä tyttökissa. Rauhallinen ja todellakin sylikissa. Hellyyden kaipuu ei tältä kaverilta lopu ja rapsuttaa pitää vähän väliä. Kissan kutsun yleensä syliin kun taputan jalkaani vasten pari kertaa ja ymmärtää heti, että nyt saa tulla syliin. Välillä tulee kyllä ihan ilman kutsuakin. Kissa on myös kova puhumaan kun kisulle höpötän jotain. :D Vieraita ihmisiä ei vierasta ja on heti menossa vieraitakin kiehnaamaan ja syliin rapsutettavaksi. Molemmat ovat erilaisia, mutta yhtä ihania! :) <3

Loppuun vielä kuva raskausmahastani kun sitä toivottiin. :)

Höpinöitä

Raskaus on sujunut hyvin selkä ongelmista huolimatta. En ole oikein vielä pystynyt ostelemaan vauvalle mitään isompaa kun kovasti on tullut mietittyä jos vielä menetän pikkuisen ja sitten tavarat lojuu meidän asunnossa käyttämättömänä. Kaipa nämä pelot kuuluu asiaan ja pitäisi yrittää nauttia tästä raskaudesta, mutta helpommin sanottu kun tehty. Pitäisi keskustella psykologille näistä peloista niin saisin mielenrauhan joksikin aikaa. Raskausviikot on kaikenkaikkiaan mennyt todella nopeasti ja hassua ajatella, että parin viikon päästä olen jo puolivälissä raskautta. Juurihan sitä tuli tehtyä positiivinen raskaustesti ja elettyä siinä pelosekaisessa tunnelmassa jos raskaus menee kesken. Tosin ne pelot ei ole vielä mihinkään kadonneet.

Tässä on seuraaviksi kuukausiksi tulossa melkoista rumbaa jos saadaan yksi ihana omakotitalo itsellemme, lähdetään syyslomalla pariksi päiväksi ulkomaille ja pitäisi samalla ostaa vauvalle tarvikkeita. Kirpputorille pitäisi ehtiä joku päivä jos sieltä löytyisi kivoja vaatteita pienokaiselle ja selata tori.fi sivua jos löytyisi halvalla pinnasänkyä, sitteriä jne. Vaunut ja turvakaukalo ollaan ainakin ostamassa uusina, mutta meinaa olla valinnan vaikeus kahden yhdistelmävaunun välillä.

Mies on tällähetkellä työmatkalla ja kissojen kanssa ollaan vietetty pari päivää rauhallista koti-iltaa. Lauantaina onkin tarkoitus suunnata pitkästä aikaa minun kotiseudulle ja viettää sielä viikonloppu.

Olisiko lukijoilla postaustoiveita? :)

Toinen neuvola

Neuvolakäynti meni ihan mukavasti, vaikka ei olla vieläkään meidän omaa neuvolatätiä nähty, mutta eipä tässä nykyisessäkään ole vikaa. Painoa oli viimme käynnistä tullut 1,5kg ja nyt on tullut yhteensä se 3,3kg lisää. Painon nousu tässä tietenkin huolestuttaa kun en ole voinut tehdä enää kävelylenkkejäkään oikeastaan ollenkaan kun alaselkäni ja lantio reistailee kun kipu rupeaa jo pienen rasituksen jälkeen olemaan sietämätön. Täytynee vain pyöräillä ja tehdä kuntopiiriä niin saisi pidettyä lihakset jotenkin kunnossa. Toivon mukaan tämä ei kestä koko raskausaikaa.

Paljon tuli puhuttua molempien lapsuudesta ja minkälaiset vanhemmat halutaan lapsellemme olla. Ainakin itse haluan omille lapsille erilaisen lapsuuden/nuoruuden, mikä minulla oli ja olla se rakastava, kuunteleva ja huolehtiva äiti, jolle voi aina puhua kaikesta. Toivoisin, että mies olisi läsnä kun lapsi esimerkiksi leikkii, eikä samalla räplää kännykkää tai ipadia, koska miehellä on tälläiseen vähän taipumusta. Tiedän kuitenkin, että hänestä tulee kaikesta huolimatta rakastava ja huolehtiva isä! <3 Kovasti jo mietin kaikenlaisia pyöräilyreissuja, kalastamista ja makkaran paistoa kodalla lapsen kanssa, mitä itse pienenä tuli tehtyä.

Sydänääniä kuunneltiin lopuksi ja nyt sain kuulla sen hevosenlaukan, mistä kaikki puhuu. Sydän löi 150 kertaa minuutissa ja kuulemma pikkuinen vähän liikkuikin, mutta itse en sitä tuntenut sillähetkellä. Minulla on ollut nyt koko ajan poikaolo, mutta lokakuussa sen sitten lopulta selviää. Nähtäväksi jää pitääkö oma veikkaus paikkaansa. :)

Lapsettomuus ja sen jälkeen

Muistan hyvin sen päivän kun söin viimmeisen ehkäisypillerini ja ajattelin olevani parin kuukauden päästä raskaana ja pian olisin jo äiti. Olin tuolloin 20-vuotias, täyttämässä parin kuukauden päästä 21-vuotta. Kuukausien edetessä epätoivo alkoi jo iskemään kun raskautta ei kuulunut, vaikka kuinka tikutteli ovulaatiota ja heilutteli peittoa oikeaan aikaan. Kun vuosi yritystä oli takana ilman yhtäkään raskautta mietin, että oltaisiin menty tutkimuksiin. Sinne ei kuitenkaan heti menty kun mies halusi vielä yrittää sen pari kuukautta, joka lopulta piteni puoleen vuoteen. Joulukuussa 2013 soitin ensimmäistä kertaa perhesuunnitteluneuvolaan ja saimme ajan Tammikuulle 2014.

Ensimmäisellä käynnillä kävimme vain perustietoja läpi ja saimme molemmat lähetteen verikokeisiin ja mies vielä siemenestenäytteen viemiseen. Tammikuun lopussa saimme tiedon miehen tuloksista, josta selvisi ettei me tulla saamaan lasta ilman lapsettomuushoitoja. Tiedon saatuani olin surunmurtama, mutta toisaalta helpottunut jotta saatiin syy lapsettomuuteen. Sen seurauksena tiedettiin, mitkä hoidot meillä aloitetaan. Seuraavat kuukaudet oli vain odottelua, kunnes päästiin ensikäynnille naistentautien poliklinikalle, jossa suostuimme lapsettomuushoitoihin ja mies sai uuden näytteen vietäväksi. Huhtikuussa selvisi miehen tulokset, jotka oli menneet huonompaan suuntaan. Kesäkuussa pääsimme sunnittelukäynnille ja hoidot päätettiin aloittaa syyskuussa 2014.

Hoitoja ja pistämistä jännitin paljon, jotka loppujenlopuksi meni odotettua paremmin. Ensimmäisen hoidon aikana tiesin jo viikkoa ennen testipäivää, ettei ole tärpännyt ja olin tietenkin harmissani. Ensimmäistä pakastealkionsiirtoa yritettiin tehdä kolme kertaa luonnolliseen kiertoon, mutta koskaan ei päästy siirtoon asti kun se olisi mennyt aina viikonlopulle. Maaliskuussa 2015 pääsimme vihdoin lääkkeelliseen PAS:iin ja alusta asti oli tunne, että nyt voi olla tärpännyt, joka olikin iloinen yllätys kun testi oli positiivinen. Kuten moni tietää se raskaus päättyi keskenmenoon parin viikon jälkeen. Muistan keskenmenon selvittyä istuneeni sohvan nurkassa itkukurkussa kaikessa hiljaisuudessa kun mies tuli kotiin. Mies tuli viereeni istumaan ja nojasi päänsä olkapäälleni ja sanoi "kyllä me vielä lapsi saadaan, usko pois". Sillä hetkellä myös itkukanavat aukesi.

Toukokuussa toisen ICSI-hoidon jälkeen yritin olla toivomatta liikaa, koska keskenmeno vielä vaivasi mieltäni. Olin todella epäuskoinen kun raskaustesti olikin positiivinen, jonka jälkeen koko alkuraskaus tuli elettyä pelonsekaisissa tunnelmissa. Tällähetkellä on jo ihan hyvät fiilikset ja enää en niin usein pelkää keskenmenoa. Olen jopa päivittäin silitellyt vatsaani ja tuntenut välillä hentoja liikkeitä, enimmäkseen sellaista kuplintaa kun olen laittanut kämmenen vatsalle. Doppleria käytän pari kertaa viikossa kuunnellakseni sydänääniä ja on hassua kuulla sellaista viuh,viuh ääntä kun pikkuisen sydän lyö nopeaan tahtiin. Kaikenkaikkiaan olen kiitollinen siitä, että ollaan päästy tähän pisteeseen ja en olisi vielä jonkin aikaa sitten uskonut, että meistä voisi ihan oikeasti tulla jonainpäivänä vanhemmat. Siihen päivään on kuitenkin vielä aikaa monta kuukautta ja nyt mennään rauhassa eteenpäin ja toivotaan parasta. :) ♥

Vauvan tuloon valmistautuminen

Ajattelin tehdä pientä listaa, mitä tarvikkeita meillä jo on ja mitä vielä puuttuu. Melko alussa vielä ollaan näiden hankintojen kanssa, mutta suuremmat hankinnat tehdään vähän myöhemmin. :) Olen vielä melko ulalla siitä, mitä kaikkea pitäisi ostaa, paljonko yhtä vaatekokoa pitäisi hankkia ja montako vaatekerrosta talvivauvalle pitää pukea?

Äitiyspakkauksessa tulee jo ihan hyvä määrä kaikenlaista tarvittavaa vaatetta ja tarviketta, ettei onneksi ihan kaikkea tarvitse ostaa. Saa laittaa hyviä vinkkejä jos listalta jotain puuttuu! :)

Mitä meillä on:

• 1 kpl 50 koon ja 56 koon lyhythihaisia bodyja
• 6 kpl 56 koon pitkähihaisia bodyja
• 1 kpl 56 koon huppari ja 1 kpl 68 koon villapaita
• 3 kpl 56 koon puolipotkuhousuja
• 2 kpl 56 koon ja 1 kpl 62 koon housuja
• 2 kpl 50/56 koon sukkahousuja
• 1 kpl 56 koon pitkähihainen yöpuku
• 1 kpl 56 koon ja 1 kpl 68 koon collegepukuja
• 1 kpl 56 koon keväthaalari 
• 1 kpl 62 koon body ja housut
• 1 kpl 68/74 koon talvihaalari (ostettu kirpputorilta, vanhasta äitiyspakkauksesta).
• 1 kpl 80 koon kesämekko
• 1 kpl matkustuspussi
• 16 kpl sukkia
• 4 kpl erikokoisia pipoja
• 1 kpl talvipipo, hanskat ja villasukat
• 1 kpl leikkimatto ja kantoliina (saatu).

Mitä vielä puuttuu:

• Yhdistelmävaunut, turvakaukalo ja hoitolaukku
• Sitteri
• Pinnasänky (ei heti välttämätön).
• Itkuhälytin (ehkä hankitaan).
• Rintapumppu (hankitaan tarvittaessa).
• Hoitoalusta
• Vauvan kylpyamme
• Imetystyyny (ehkä hankitaan).
• Harsoja
• Pyyheitä 
• Pumpulipuikkoja
• Tutteja ja tuttipullo
• Vaippoja
• Ihonhoito voiteita vauvalle + lääkkeitä?
• Leluja
• Kylpypyyhe 85 x 85 cm, kynsisakset, kuumemittari, hammasharja, hiusharja ja kylpylämpömittari (Äitiyspakkauksessa).
• Patja 70 x 42,8 x 4 cm, patjansuojus 90 x 150 cm, aluslakana 90 x 150 cm, peite 80 x 120 cm ja pussilakana 85 x 130 cm. (Äitiyspakkauksessa).
• Lisää vauvanvaatteita eri koossa

Nimetön

Onkin jälleen tovi vierähtänyt viimme kirjoituksesta ja on pitänyt useampaan otteeseen laitella kuulumisia, mutta on ollut vaikeaa keksiä aiheita. Tästä ei taida kuitenkaan tulla varsinaista odotusblogia, koska kirjoittaminen tuntuu nyt hankalammalta kuin ennen. Kirjoittaminen kun ei enää liity lapsettomuushoitoihin ja niihin lapsettomuuden tuomiin ajatuksiin, mitä tuli käytyä läpi.

Tällähetkellä kirjoittelen sairasvuoteelta ja olen yrittänyt toipua tästä flunssasta. Huomenna pääsee jo töihinkin kun ei ole enää kuumetta. Viimme viikkoina olen ollut melko väsynyt kun työt alkoi ja ei oikein ollut energiaa kirjoittamiseen. Arki menee sitä omaa rataansa ja ollaan vähän jo käyty katselemassa lastentarvikkeita, mutta vielä ei olla ostettu mitään. Arki tuli siinä mielessä vastaan, että mies lähti tänään aikaisin aamusta työmatkalle tuonne Ruotsin puolelle, mutta onneksi vain alle viikoksi. Ollaan nyt jonkin verran puhuttu jos mies saisi työmatkojaan vähennettyä kun lapsi syntyy.

Tuntemuksia ei ole edelleen sen kummemmin. Etovaa oloa on silloin tällöin ja välillä olen tuntevani jotain liikettä mahassa. Dopplerilla olen kuunnellut välillä sydänääniä ja varmistanut, että pikkuisella on vielä kaikki kunnossa kun muuten on ollut vaikea uskoa onko kaikki hyvin. Raskausmaha on vielä olemattoman pieni ja tuntuu, että se vain pienenee viikko viikolta mutta ehkä ihan hyvä, ettei se heti ole pullahtanut esiin. Tänään pyörähti rv 15+0 ja jotenkin outoa ajatella, että jo viiden viikon päästä olen puolivälissä ja mahakin näyttää iltaisin vain turvonneelta syömisen jäljiltä. Paino on heitellyt siinä +2-3kg välillä edestakaisin, mikä on ihan hyvä ettei vielä suurta lukemaa ole noussut.

Äitiyshousuja pitäisi pikkuhiljaa ruveta etsimään kun vanhat farkut alkaa jo olla epämukavat päällä kun puristaa. On vain tälläiselle hoikalle ja lyhyelle tikkujalalle löytää hyvänmallisia farkkuja kun lahkeet aina liian pitkät. Harmi vain kun nuorten osastolla ei myydä äitiyshousuja! :D

Yritän jatkossa kirjoitella vähän enemmän kunhan nyt vain toivun tästä väsymyksestä ja olen jälleen energisempi. :)