perjantai 30. tammikuuta 2015

Katse eteenpäin

Nyt on elämää jälleen suunniteltu eteenpäin ja keksitty paljon tekemistä niin ei ehkä lapsettomuus pyörisi kokoajan mielessä. Täälä on jo kovasti suunniteltu tulevia häitä, vaikka niihin onkin vielä pari vuotta aikaa. Onneksi mun tukena tulee olemaan parhaat ystävät ja perhe! Eiköhän me heidän avulla saada tässä vielä jotkut häät aikaiseksi ja ainakaan tulevilla kaasoilla ei ole mielikuvituksen kanssa ongelmaa. :D Vielä pitäisi vain ruveta tuumasta toimeen ja pikkuhiljaa ostella tarpeellisia asioita.

Myös maaliskuussa olisi luvassa vihdoin sen ensimmäisen tatuoinnin ottaminen, joka olisi sopivasti ennen uutta hoitokiertoa. Paljon mukavia asioita tiedossa nyt lähitulevaisuudessa! :) Pianhan tässä on taas pari vuotta vierähtänyt ja ihmetellään, miten ne vuodet kuluu niin nopiaa.

Eilen sain uutisia vauvan syntymästä, joka hetkellisesti sai mielen matalaksi. Pian olisi jälleen tiedossa ristiäiset ja niitä uteluita "milloin meille?". Ehkä seuraavan kerran sanon suoraan, että "kovasti on yritetty mutta ei näy eikä kuulu". Ehkä se tästä jälleen parempaan suuntaan...

Hyvää viikonloppua! :)




tiistai 27. tammikuuta 2015

Kp 1 yk 33

Sieltähän se vuoto jälleen tulla tupsahti. Vähän yöllä jo oinailin, että pian ne alkaa kun sai vessassa ruveta ravaamaan. Alkoi muutenkin tulemaan aamulla tuttuja menkkatuntemuksia ja huonoa oloa, jonka jälkeen olin varma, ettei tässä enää kauaa mene. Hyvin sitä tuntee jo oman kroppansa...

Tälläkertaa kierto kesti 26 päivää ja tiesin tästä tulevan lyhyempi kierto kun ovulaatio tuli niin ajoissa. Mulla on oikeasti nyt joku tiistain kirous meneillään kun joko kuukautiset alkaa tiistaina tai ovulaatio osuu sille päivälle. Näin on käynyt nyt jo useampaan otteeseen, eikä voisi tympiä yhtään enempää.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Sekametelisoppa

Tunteiden vaihtelu on varmaan tuttua monelle. Minulla on välillä  hyvä olo, kunnes yhtäkkiä iskee se suru, ettei tästä tule yhtään mitään. Tekisi mieli vain itkeä koko ajan. Luin eilen yhtä foorumia, minne rupesin kirjoittamaan heinäkuussa 2012 kun aloitimme miehen kanssa haaveilemaan lapsesta. Sitä luettani tajusin, että olin ainut siitä ketjusta kuka ei ole koskaan päässyt tekemään positiivista raskaustestiä ja siirtynyt sinne odottajien puolelle.

Tuli todella paska fiilis kun olin niin innokkaana vuonna 2012 kirjoitellut, että ehkä pian meilläkin tärppää ja tajuta jälkeenpäin, että tässä sitä vielä ollaan lapsettomana. Ketjua lukiessani huomasin kuinka vain enemmän ja enemmän tulin epätoivoisemmaksi siitä kun kaikki muut plussaisi ja yritti jo toista siinä ajassa kun minä vieläkin yritin sitä ensimmäistä. Huomasin sieltä sellaisenkin, että mies oli sanonut jo viiden kuukauden yrityksen jälkeen, että "hänessä on varmaan jotain vialla" ja kuinka oikeassa hän olikaan. :(

Mies ei nyt välttämättä haluakkaan kirjoittaa omia ajatuksiaan lapsettomuudesta. Ne on ehkä kuitenkin liian henkilökohtaisia, ettei osaa kirjoittaa niitä ylös muiden nähtäväksi. En viitsi häntä siihen pakottaakkaan, vaikka aluksi oli ihan suostuvainen kirjoittamaan. Kunnoitan kuitenkin hänen päätöstään.

Mies lähti aamulla työmatkalle ja otti matkalaukkuun "Ei kenenkään äiti" kirjan mukaan, että voi lukea muiden tarinoita lapsettomuudesta. Normaalisti mies ei lue kirjoja, mutta halusi välttämättä tämän lukea. Olen itse kyseisen kirjan ostanut kotiin ja lukenut läpi useampaan otteeseen. Yhä uudelleen se koskettaa samalla tavalla. Katsotaan, miten mies reagoi niihin tarinoihin jos ehtii sitä lukea.

Tässä se epätoivon tunne on sydäntä murskaava, kun ei voi tietää saako sitä kaivattua pienokaista koskaan. Toivo on se ainut asia, jonka takia tässä yritetään jos se onnenpäivä vielä joskus koittaisi. Ehkä mekin vielä joskus kuulutaan näiden onnellisten joukkoon, kovasti ainakin haluaisin uskoa niin! :)


torstai 22. tammikuuta 2015

Valokuvaus/ajatuksia

Olen aina pitänyt kuvaamisesta ja luonnon kuvaaminen on minusta mukavaa. Talvisin saa ihania kuvia kun lumi on puun oksiin huurtunut. Melko hyviä kuvia sain vain pelkällä kännykällä, millä napsin kuvia kun mies ajoi. :D Oli kyllä ihanaa kun auringokin tuli esiin pitkästä aikaa ja on ollut vähän valoisia päiviä. Tämä on yksi harrastus muiden joukossa, millä saan ajatukset pois lapsettomuudesta.

Koitan saada myös tuota miestä hetkeksi istahtamaan, että hän voisi kirjoitella omia ajatuksiaan lapsettomuudesta tai parisuhteesta, koska muuten se unohtuu. Ehkäpä hän ehtisi ennen sunnuntaita kun lähtee jälleen taas ulkomaille melkein viikoksi. On tuo mies kuitenkin vuodessa yli 150 päivää poissa kotoa, että sellaiset yli 200 päivää vietetään yhdessä. Eihän se tosiaan ole helppoa kun mies matkustaa suurimman osan vuodesta ja miten siihen saa vielä lapsettomuushoidot ajoitettua juuri oikeaan aikaan kun hänen työsuunnitelmatkin muuttuu vähän väliä.

Tällähetkellä olen keskittynyt ihan muihin asioihin, kuten häiden järjestelyyn. Aluksi mietittiin, että voitaisiin pitää ne ensi vuonna mutta se kuitenkin tulee melko nopeasti, joten päätettiin siirtää ne vuodelle 2017. Ehdittäisiin tässä vielä hyvin säästämään, vaikka onkin pienet häät tulossa. Meillä on kuitenkin tiedossa jo kirkko ja suurinpiirtein myös hääpaikka. Ainakin se on hyvä alku! :) Onpa jotain, mitä sitten odottaa jos lasta ei vielä tuolloinkaan kuulu. <3

Kuvia automatkalta
Kuvia automatkalta
Kuvia automatkalta


lauantai 17. tammikuuta 2015

Viikonloppu

Tällähetkellä on ihan hyvä olo. Päätin, että seuraavaa siirtoa miettisi vasta huhtikuussa ja keskittyisi nyt ihan muihin asioihin. Miehen kanssa tuli keskusteltua suunnitelmista ensi vuoden puolelle ja lyötyä vähän asioita lukkoon. Ehkäpä tämä tästä vielä iloksi muuttuu! :)

Tietenkin jos tässä raskautuisi voisi miettiä noiden suunnitelmien vaihtamista toiselle ajalle, mutta sitä kun ei voi tietää, koska se päivä koittaa niin keskityn noihin muihin asioihin, että saan muuta ajateltavaa.

Viikonlopun viettelen suurimmaksi osaksi yksin, mutta lapsenvahdiksikin tänään pääsen viideksi tunniksi. Onneksi kuitenkin on jo kouluikäisiä lapsia niin voi käydä lainaamassa vaikka lastenelokuvan ja dippailla kasviksia siinä samalla. Tietenkin jos lapset ovat kiltisti niin tuo voisi onnistua. Ensiksi kuitenkin mennään vähän ulos leikkimään, sitten syödään ruokaa ja myöhemmin ehkä sitten sitä lastenelokuvan katsomista. Nuo ainakin näin alkuun kuulostaa hyvältä, mitä on itse tullut pienenpänä tehtyä.

Mieskin tulee ehkä ensi viikolla työmatkalta, joka nyt JÄLLEEN pidentyi. Ei ole siinä mielessä yllätys kun ne työkuviot muuttuu hänellä vähän väliä. Saa aina kirjoittaa "ehkä" kun ei ole koskaan  varmuutta miehen kotiinpaluusta. :D

Hyvää viikonloppua! :)

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Epätoivo

Eilinen pettymys otti jälleen koville kun olin varautunut ovulaation tulevan myöhemmin, mutta se päättikin tulla etuajassa, mikä ärsytti. Loppuilta meni itkukurkussa miettien, miten tästä jälleen jaksaa uuteen yritykseen. Ajattelin nyt pitää vähän taukoa hoidoista ja miettiä asiaa joskus myöhemmin kun taas jaksan. Ei tällä hetkellä ole energiaa uuteen siirtoon.

Palaillaan!


tiistai 13. tammikuuta 2015

Ei niin ei!

Saako jo luovuttaa? Sain ovulaatiotikkuun jo tänään kp 13 hymynaaman ja kävin kuitenkin ultrassa jos sen tikku näytti väärin, mutta valitettavasti piti paikkaansa. Ihme kyllä ovuloin tässä kierrossa vasemmalta puolelta ja sielä oli 20mm folli ja limakalvon paksuudeksi saatiin 10mm.

Siirtoonhan ei edelleenkään päästä kun menisi jälleen viikonlopulle, vaikka kuinka päin tekisi. Eipä tässä muutenkaan päästä kotihommiin niin menihän se kierto tässä, ihan hukkaan. Olisi vain pitänyt pitää tämä kierto taukoa niin kun aluksi ajattelin. En tiedä jaksanko siirtoa ensi kierrossa edes yrittää, vaan mietin asiaa vasta maaliskuussa uudelleen, jos taas menee nämä aikataulut päin persettä. Meille kun olisi parasta tehdä siirto luonnolliseen kiertoon, mutta pian en enää jaksa odottaa kun se ei näytä onnistuvan sitten millään.


sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kuulumiset

Töihin oli mukavaa palata viikolla, vaikka aamuisin olikin väsy. Päivät menikin yllättävän nopiasti ja kovasti odottelen jälleen tiistain ultraa. Miehelläkin alkaa jälleen tämä sama työrumba ja lähtee huomenna Saksaan viikoksi. Sen jälkeen on ehkä viikon Suomessa, kunnes lähtee takaisin samaan paikkaan. Alunperin piti olla kaksi viikkoa, mikä kuitenkin viikolla vaihtui kuukaudeksi ja nyt lopulta onkin viikon kerrallaan eli näistä hänen työmatkoistaan ei aina ota selvää. :D Parempi kuitenkin näin kun olisi sielä kuukauden. Perjantaina naureskeltiin kun minulla oli tippunut kännykkä autoon ja mies oli laittanut viestin, että "sun kännykkä oli jäänyt autoon, tuon sen kun tulen kotiin" :D Niin enhän minä tosiaan sitä viestiä näe! ;)

Minulla on nyt ihan hyvä jakso menossa lapsettomuuden kanssa ja kovasti toivon, että nyt siirtoon päästäisiin. Toivon mukaan se kaveri nyt selviää sulatuksesta ja tietenkin, että ovulaatio tapahtuisi hyvään aikaan. Sormet ristissä, että kaikki menee kohdilleen ja pääsen näkemään kun se kohtuun siirretään. Jospa siitä alkaisi se kaivattu raskaus! :)

Työrintamallakin menee onneksi nyt ihan hyvin ja jälleen on työhaastatteluun menoa ensi viikolla. Jospa mä sittenkin saisin tänä vuonna se vakituisen työpaikan, mitä olen toivonut jo jonkin aikaa. Ei tarvitsisi tehdä enää pelkkiä sijaisuuksia ja rahahuoletkin helpottaisi. Sitten jäisi enää lapsihaave ja jossain vaiheessa oman auton osto, mutta sillä ei näillä näkymin ole kiirettä kun pärjätään vielä yhdellä autolla.

Tein blogilleni tuossa eilen Instagram-tilin, johon ei aio laittaa itsestäni kuvia, mutta kaikkea muuta kyllä. Se löytyy sivuun oikeasta laidasta punaisella "seuraa blogiani Instagramin avulla" ja sitä painamalla pääset katsomaan profiiliani. Tosin en sinne varmaan koko aikaa kuvia lisäile, mutta ehkä välillä jotain. Katsotaan, koska sitä ulkaltaisi näyttää omat kasvot täälä. :)

Ps. Myös mies ehkä ensi viikonloppuna kirjoittelee omia mietteitään lapsettomuudesta, kunhan hän tuosta ehtii. ;)

torstai 8. tammikuuta 2015

Viimme vuonna

Tähän aikaan olimme miehen kanssa menossa perhesuunniteluneuvolaan juttelemaan kun raskautta ei ollut kuulunut. Oltiinhan siinä 1,5v yritetty. Muistan, että meitä oli melko hymyilevä nainen vastassa, joka kyseli elämäntilannetta ja kaikkea mahdollista meidän parisuhteeseen liittyen. Saimme lopulta lähetteen Naistentautien poliklinikalle. Täytimme lomakkeita kuinka paljon juomme alkoholia viikossa ja montako kertaa viikossa harrastamme seksiä. Kaikki oli ihan kunnossa muuten. Käynnin lopussa lääkäri sanoi, että yleensä ihmiset raskautuu pian ensi käynnin jälkeen kun se stressi helpottuu. No eipä käynyt meillä. Tammikuun lopussa saatiin jo tietää, miksi lasta ei ole kuulunut ja ehkä vähän jännittyneenä, mitä jos ei koskaan saadakkaan lasta.


Siitä alkoi se odottaminen, milloin päästään Naistentautien poliklinikalle ja hoitoja aloittamaan. Maaliskuussa aika koitti, jossa minut ultrattiin ja todettiin kaiken olevan kunnossa. Mies sai lähetteen siemenesteen koepesuun ja täytettiin suostumus lapsettomuushoitoihin. Koepesun jälkeen pystyttiin vasta tietämään aloitetaanko IVF:lla vai ICSI:lla. Tuloksien ollessa huonot, päädyttiin ICSI-hoitoon eli mikroinjektioon.

Jälleen odottelua, milloin päästään ICSI-hoidon suunnittelukäynnille joka oli vihdoin kesäkuussa. Sielä päätettiin, että aloitetaan hoito elokuussa, mutta omat työkuviot meni huonosti ja siirrettiin ensimmäinen hoito syyskuulle. Kävin ennen syyskuun alkavaa kiertoa vielä poliklinikalla kertaamassa asiat, että tiedän mitä tehdä. Viikkoa ennen kuukautisia kävin jännittyneenä apteekissa hakemassa pistettävät lääkkeet, jotka piti lopuksi tilata kun oli loppu. Kassaneitikin tarkisti lääkkeiden hinnan useampaan otteeseen, että oliko se varmasti yli 300€ ja itse nyökkäilen sen olevan oikein.

Fertinovan lepohuoneesta
Kierron alettua soitin klinikalle ja varattiin ensimmäinen aika seurantaultraan. Aloitin Gonal-f:n pistämisen kp 2, jota jatkoin kp 8. Kp 7-8 otin mukaan Orgalutranin, jonka pistäminen oli epämukavaa kun sen nesteen tunsi selvästi sormien välissä kun laitoin sitä. Seurantaultrassa kasvoi ihan hyvä määrä munarakkuloita ja pistin kp 9 Pregnylin, joka oli viimmeinen lääke ennen punktiota eli munasolujen keräystä. Punktio (Fertinovassa) meni odotettua paremmin, koska olin muiden kokemusten mukaan varautunut paljon pahempaan. En oikealla puolelle munasarjoissa tuntenut edes kipua kun puudutuspiikki pistettiin, vasemmassa taas nytkähdin koska se tuntui selvästi. Vasen munasarja oli muutenkin kipeä ja turvonnut, jonka keräykseen meni selvästi aikaa eikä lopulta edes kerätty kaikkia, kun jotkut munasolut oli niin kaukana.


Jossain vaiheessa lääkkeet oikein humahti päähän ja muistan lääkäreille naureskellen sanoneeni, että "ihan kun tässä olisi ottanut jotain vettä väkevämpää". Punktion loputtua pääsin ihan omin jaloin kävelemään lepohuoneeseen, jonne minulle tuotiin teetä, karkkia ja muuta hyvää syötäväksi. Lääkäri tuli lopulta kertomaan, että 13 munasolua saatiin kerätty ja seuraavana päivänä tietää montako on hedelmöittynyt. Iloisena miehelle laitoin viestiä montako saatiin. Lepäillessäni noin tunnin tuli mies hakemaan ja saattoi minut kotiin sisälle asti, jos satun pyörtymään. Vasta kotona tuli mahakipuja johon päätin lääkärin määräyksestä ottaa särkylääkkeen ja nukuin pari tuntia. Samana päivänä aloitin Lugesteronin käytön, jota laitettiin kolme kertaa päivässä emättimeen.

Fertinovan lepohuoneesta
Seuraavan päivänä puhelimen soidessa olin hermostunut jos ei saatukkaan montaa hedelmöittynyttä munasolua. Kuitenkin puhelimen päässä oli ystävällinen nainen, joka kertoi iloisia uutisia. 11 oli kypsiä ja 9 hedelmöittynyt, joka oli hyvä määrä. Siinä miehen kanssa keskusteltiin, että tässä saadaan vielä suurperhe. :) Päivä ennen siirtoa mulle soitettiin vielä väliaikatietoja montako munasolua on jäljellä ja niitä oli 5. Pikkuhiljaa oli pieni pelko päästäänkö seuraavana päivänä siirtoon ollenkaan. Onneksi kuitenkaan siirtopäivänä ei tullut puhelua ja siirtoon päästiin. Itselle kuitenkin oli pieni järkytys kun  saatiin vain yksi pakkaseen, tietenkin se oli parempi kun ei mitään.

Siirron jälkeen iloisena hymyilin ja silitin mahaani, että nyt olen vähän kuin raskaana. :) Pari päivää siirron jälkeen oli mahanippailuja, jotka katosi kuin tuhkatuuleen. Jäljelle jäi turvotus ja rintakipu, joiden uskoin johtuvan Lugesteronista. Pikkuhiljaa olin jo varma, ettei tämä hoito tuota tulosta ja kuukautiset alkoi kp 26. Pettymys oli suuri kun oli kovalla vaivalla piikittänyt itseensä kaikenlaista hormonia ja kuukautiset alkaa. Itselläni oli liian suuret odotukset ensimmäisen hoidon onnistumisesta. Odotin jo kovasti, milloin päästään tekemään PAS ja siirtämään pakkasessa oleva ainokainen. Lokakuussa oli normaali kierto, josta sain raskaustestiin toisen viivan tilalle valkoisen viivan, en sitä kuuluisaa punaista viivaa vaan valkoisen, jonka totesin loppujenlopuksi olevan vain viallinen testi. Mietin mielessäni "tähänkö jää minun raskaustestissä olevat viivat, pelkkään vialliseen testiin". Marraskuun ja joulukuun kävin turhaan ultrissa ja ärtymys oli suuri kun kumpanakaan kertana ei siirtoon päästy.

Siinä oli meidän vuosi tutkimuksista hoitojen alkuun. Melko kauan meni, mutta ehkäpä tämä vuosi on sitäkin parempi ja täälä mahdollisesti oltaisiin jo tämän kuun lopussa raskaana. Tosin ehkä rauhoitun vasta sitten kun näen sen meidän valkoisen pisteen kohdussa, että se viimmeinkin on sielä näiden pettymysten jälkeen. Tästä nyt tuli melkoinen romaani, mutta toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun asti. Pahoittelut kirjoitusvirheistä jo etukäteen! :)

maanantai 5. tammikuuta 2015

Kolmas kerta toden sanoo

Aamulla soitin klinikalle ja tulihan sieltä myönteinen vastaus. Ultra varattiin tiistaille 13.1, jolloin on kp 13. Pitkästä aikaa kierto menee päivien mukaan, eikä tarvitse juuri miettiä mikä kiertopäivä on menossa. Toivottavasti se meidän ainokainen on sitkeä kaveri ja selviäisi sulatuksesta niin täälä siirtoon päästään. Ehkäpä tämä kolmas kerta on se, kun kaikki onnistuisi kohdilleen. :)

Kiitos kaikille anonyymeille, jotka viimme kirjoituksessa ilmoitteli itsestään ja jakoi oman tarinansa. Jossain vaiheessa iltaa alkoi kyyneleet valumaan silmistä kun tuli yllättävän paljon tsemppiviestejä ja toivomista meidän puolesta. <3 Kiitos siitä! :) <3 Huomasin, että teitä oli yhdessä yössä tullut jälleen 10 lisää jotka oli painanut nappia, että ilmeisesti teitä anonyymeja sielä on, jotka taustalla lueskelee meidän tarinaa.

Pikkuhiljaa täälä molemmat myös flunssasta toivutaan, joka on nyt yli viikon kestänyt. On kyllä kovaa tekoa tämä tauti. Pian kun paranisi niin pääsisi jälleen lenkkeilemään, että saisi kunnon kohilleen. Meni tämä meidän loma nyt vähän huonosti kun molemmat oli sairaana, mutta pitäähän sitä kerran vuodessa kunnolla sairastaa. :D Töihin paluu kutsuu keskiviikkona ja ihan mukavaa mennä töihin tämän pienen loman jälkeen.

Mukavaa maanantaita kaikille! :)

lauantai 3. tammikuuta 2015

Anonyymit

Minulla on blogin sivussa tuollainen "jos luet blogiani anonyymina, paina ♥". Sen mukaan teitä olisi nyt olisi 41 eli en tiedä lukeeko blogiani oikeasti 41 anonyymia vai paineleeko joku nappia ihan muuten vain? Lukijalistalla anonyymeja on 15, mutta vielä on kateissa ne loput 26?

Kaikki anonyymit siis kirjoittakaa kommenttiboksiin HEP! tai liittykää lukijaksi. Hämmästyneenä täälä ihmettelen kun lukijoita pitäisi olla oikeasti enemmän, mutta kommentteja ei kyllä juuri ole tullut. 

Ilmoittakaa itsestänne siis jotain, kiitos! :)

Edit. Laittakaa perään myös nimimerkki, että tiedän kuka on kyseessä! :)

Muutos suunnitelmiin

Tehtiin miehen kanssa tälläinen päätös, että yritetään siirtoa jo tässä kuussa jos saadaan aika ultraan, koska nyt se voisi mahdollisesti onnistuakkin. Maanantaina soittelen klinikalle jos sieltä tulisi myönteinen vastaus, mutta jos ei niin koitetaan asiaa ensi kuussa uudelleen. Alkoi jo nyt perhosia pyörimään vatsassa! :) Voi kunpa nyt päästäisiin eteenpäin tässäkin asiassa...


perjantai 2. tammikuuta 2015

Joululahjat

Taisin olla viimme vuonna melko kiltti kun sain tälläisiä joululahjoja. Kannettavaa konetta en ihan odottanut kun olen siihen näin pikkuhiljaa säästänyt, että voisin sen joskus ostaa ja mies oli päättänyt ostaa minulle sellaisen. Arvaa vain olinko suu auki kun avasin lahjan, että "et voi olla tosissasi". Mieheltä sain myös kultaisen sydänkorun ja hellivät vehnätossut, jottei mun jalkoja palele. Kyllä tässä tuntee itsensä tärkeäksi kun saa tuollaisia lahjoja, eikä ole edes synttärit. 

Isältä sain hopeisen kaulakorun ja joltain sisarukselta 4 elokuvalippua, mitkä oli karkkipakettiin teipattuna. Päästäänpä miehen kanssa nauttimaan kahdenkeskeisestä ajasta ja sain lisää ihania kaulakoruja. :) Joulu meni muuten ihan mukavasti, vaikka koko perhe ei ollutkaan koossa ja illalla tuli perinteiseen tapaan pelailtua lautapelejä iltamyöhään asti. 

Mites teidän muiden joulu meni? :)


torstai 1. tammikuuta 2015

2015

Loppuvuosi 2014 meni jotenkin. Pientä ahdistusta oli havaittavissa kun olimme miehen perheen kanssa viettämässä aikaa mökillä joulun jälkeen. Miehen sisko on viimmeisillään raskaana ja on jotenkin edelleen vaikeaa olla kyseisen henkilön seurassa. Yritin kovasti sen päivän mökillä kestää niitä lapsikeskusteluita ja ihan hyvin kestinkin, vaikka suru tuli jälleen. Kotimatkalla kävin lopulta sitä pahaa oloa mielessäni, kuinka en ole hedelmällinen nainen kun en onnistu yhtä lasta saamaan. Tunsin vihaa, miksi tämäkin taakka on minun harteilleni annettu, ja miksi minä en voinut raskautua muutamasta kierrosta. Olisi tehnyt mieli heittää ruokakaupassa jotain tomaatilla naamaan kun suututtti tämä epäoikeudenmukaisuus, mutta loppujenlopuksi laitoin tomaatit koriin ja kävelin ärtyneenä kaupasta ulos.

Kotiin päästyäni viha hälveni kun kissat tuli häntä pystyssä meitä vastaan. Tuli hyvä olo, että ainakin meillä on nämä kissat, jota rakastamme täydestä sydämmestä ja jotka on saanut meiltä hyvän kodin.

Uusi vuosi vietettiin kotona flunssassa, eikä loppujenlopuksi jaksettu lähteä mihinkään muualle kun muistomerkille viemään kynttilä. Molemmat toivottiin, että tänä vuonna onnistuttaisiin ja meistä vihdoin tulisi perhe! :) Illalla otettiin yhdet juomat, herkuteltiin, katsottiin elokuvaa ja rakettien pauketta. Meni se uusi vuosi hyvin noinkin, kahdestaan. :) Vuosi vaihtui ja kuukautisetkin päätti sopivasti alkaa vuoden ensimmäisenä päivänä.

"Tänään on se päivä, 
jolloin saamme uskoa, 
että huominen on toivoa täynnä."
Toivoa uudelle vuodelle 2015!