Tänään aamulla kävin verikokeessa ja päivällä soitettiin jo tulokset. Aamu meni jännittäessä, onko raskaushormoni noussut ja olihan se Hcg 183. Tänään on sittenkin vasta 4+0 ja vielä olisi kolme viikkoa odottamista varhaisulraan. Vähän jännittää päästäänkö sinne asti. Mitään ihmeellisiä tuntemuksia ei vielä ole ollut, paitsi rintojen arkuutta, turvotusta ja nippailua. Olo on edelleen epäuskoinen ja pelottaa jos tuleekin keskenmeno.
Blogia aion yhä kirjoittaa, joka on ollut minulle täysin varmaa alusta asti. Kirjoittamista en aio siis lopettaa, ainakaan vielä. Katsoo sitten myöhemmin asiaa uudelleen. Välillä olen tässä miettinyt, mitä uskallan kirjoittaa kun tiedän sen tunteen kun toiset plussailee ja itse ei pääse sitä kokemaan. Ne monet plussabuumit, mitä täälä blogin puolellakin on ollut niin kyllä sitä monesti ajatteli, ettei meille taida sitä plussaa koskaan tulla. Sen takia tuntuukin oudolta, että se tänne vihdoin löysi. Tässä kuitenkin ollaan vasta niin alussa, että mitä vain voi vielä tapahtua ja yritänkin mennä päivä kerrallaan ja miettiä mahdollista keskenmenoa myöhemmin, koska turhaan vaivaan päätäni asialla mihin en voi vaikuttaa. Se tulee jos on tullakseen ja elämää jatkuu jotenkin eteenpäin.
Ymmärrän hyvin myös sen jos ette pysty enää lukemaan blogiani, koska se oli itselleni myös ajoittain vaikeaa lukea muiden raskauskuulumisista ja vauva-arjesta.
Toivotan kuitenkin kaikille plussaa toivoville paljon voimia ja tsemppiä! ♥ Olette minun mielessä ja iltarukouksissa mukana! ♥
Blogia aion yhä kirjoittaa, joka on ollut minulle täysin varmaa alusta asti. Kirjoittamista en aio siis lopettaa, ainakaan vielä. Katsoo sitten myöhemmin asiaa uudelleen. Välillä olen tässä miettinyt, mitä uskallan kirjoittaa kun tiedän sen tunteen kun toiset plussailee ja itse ei pääse sitä kokemaan. Ne monet plussabuumit, mitä täälä blogin puolellakin on ollut niin kyllä sitä monesti ajatteli, ettei meille taida sitä plussaa koskaan tulla. Sen takia tuntuukin oudolta, että se tänne vihdoin löysi. Tässä kuitenkin ollaan vasta niin alussa, että mitä vain voi vielä tapahtua ja yritänkin mennä päivä kerrallaan ja miettiä mahdollista keskenmenoa myöhemmin, koska turhaan vaivaan päätäni asialla mihin en voi vaikuttaa. Se tulee jos on tullakseen ja elämää jatkuu jotenkin eteenpäin.
Ymmärrän hyvin myös sen jos ette pysty enää lukemaan blogiani, koska se oli itselleni myös ajoittain vaikeaa lukea muiden raskauskuulumisista ja vauva-arjesta.
Toivotan kuitenkin kaikille plussaa toivoville paljon voimia ja tsemppiä! ♥ Olette minun mielessä ja iltarukouksissa mukana! ♥