perjantai 24. huhtikuuta 2015

Musiikki

On ollut minulle se merkittävä asia vaikeina aikoina, kuten nytkin. Viimme päivät on olleet jälleen raskaita kun elämä on toistanut lähes samaa kaavaa jo kymmenen vuotta. Epäonni, joka ei tunnu minun kohdallani loppuvan koskaan. Ei jotenkin tunnu, että se onni kääntyisi minun kohdalla, vaan se aina ohittaa minut.

On vaikea enää uskoa mihinkään hyvään kun hetkessä se kaikki katoaa silmien edestä. Viimme päivät olen itkenyt ja surrut elämääni, miksi sen pitää aina mennä näin. Mikään asia ei koskaan pääty onnellisesti. Vihdoin kun olet huipulla, niin hetkessä olet taas sielä pohjalla kurkottelemassa taivaalle. Yritetään pysyä vahvana, vaikka elämä potkiikin päähän! <3

Juha Tapion kappaleet oli minulle jo kymmenen vuotta sitten merkittäviä ja nykyään kuuntelen melkein joka päivä työmatkalla hänen musiikkiaan. Niihin ei vain kyllästy, vaikka ne kuuntelisi miljoona kertaa läpi. Meillä on aikaa kappale on soinut radiossa paljon ja ne sanat vain koskettaa. :) <3



keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

2. ICSI:n suunnittelukäynti

Käynti meni ihan hyvin, vaikka toukokuun hoidosta ei ole varmuutta. Puhuttiin omista fiiliksistä, keskenmenosta ja puhumisesta psykologille, jos alkaa vähänkin tuntua pahalta. Näillänäkymin näyttää melko huonolta, että päästäisiin toukokuussa aloittamaan uutta hoitoa, mutta päätettiin kuitenkin suunnitella jos jollakin peruuntuisi aika. Gonal-F ja Orgalutran pysyy samana ja vähän odotin, että oltaisiin Gonal-F:n annostusta lisätty 150IU, mutta ehkä se nyt vielä menee tuolla 125IU annostuksella. Lääkäri oli ainakin toiveikas, että me onnistuttaisiin hoitojen avulla saamaan lapsen kun olin hetkellisesti raskautunut. Kyllä se ainakin vähän luo toivoa kun kropassa sentäs jotain tapahtuu. On se kuitenkin parempi kun ei mitään.


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Höpinöitä

Moni on viimme aikoina plussannut, kuten myös minä mutta vain hetkellisesti pääsin asiasta iloitsemaan. Surettaa, etten päässyt varhaisultran jälkeen toteamaan, että minun sisällä todellakin kasvaisi uuden elämän alku. Se ultra olisi ollut tänään jonne en lopulta päässyt. Se vain hipaisi, mutta ei ilmeisesti ollutkaan tarpeeksi hyvä kiinnittyäkseen. Väkisinkin tulee mietittyä, onko alkioissa jotain vikaa ja saadaanko niillä koskaan lasta tähän maailmaan. Mitä jos tämä olikin viimmeinen kerta kun näen raskaustestissä kaksi viivaa?

Viimme keskiviikkona alkoi mahakivut, joita kesti torstai aamuun asti kun vuoto lopulta alkoi kunnolla. Mahakipu loppui melkein heti kun vessanpönttöön lumpsahti pieni alkiomme. Tiesin samantien, että siinä se meni. Olo oli surullinen, mutta töihin oli mentävä ja kestettävä työpäivä loppuun asti. Ehkä ihan hyvä, että olen käynyt töissä enkä jäänyt kotia suremaan ja masentumaan. Työpäivän jälkeen yritin asioita käsitellä ja viikonlopun aikana tajusin ystävien kanssa jutellessa, että on mentävä eteenpäin. Katseen olenkin kääntänyt jo toukokuun loppuun, jolloin ehkä tehdään uusi ICSI-hoito tai sitten se siirtyy syksylle. Sen näkee toukokuun lopussa, miten aikataulut menee ja palautuuko kiertoni normaaliksi.

Jos tämä menee niinkuin tuumailen niin syksyllä kutsuu uusi hoito. Vähän luulen, ettei miehen työmatkatkaan osu yhteen hoito aikataulujen kanssa. Mies on tänä keväänä matkustanut todella paljon ulkomailla ja hyvä kun ollaan päästy paria viikkoa kauempaa yhdessä olemaan kun hän on ollut jo menossa uudelle matkalle. Tällähetkelläkin mies on ulkomailla ja käy tässä noin kuukauden työreissun aikana kolmessa eri maassa. Välillä kyllä mietin, miten hän jaksaa kun aikaerokin lyö vielä päälle tai ylipäätään, miten minä jaksan kun hän on poissa vähän väliä. Ihme kyllä olen tätä jaksanut jo yli neljä vuotta, vaikka ennen ei ollut ihan näin tiheään matkoja. Tähänkin tottuu ajallaan. Rankkaahan se on, mutta kyllä sitä osaa arvostaa aina enemmän ja enemmän sitä rakastaan ja yhteistä aikaa kun perhe taas on koossa! <3

Kynttilä sytytetty pikkuiselle! <3

torstai 16. huhtikuuta 2015

Vuoto

Lopulta se vuotokin alkoi ja mahakivut on ainakin vielä ihan siedettävät. Töistä yritän selviytyä päivä kerrallaan, vaikka rankkaa onkin. Oloa ei yhtään helpota se, että mies lähti melkein kuukauden työreissulle, vaikka kaipaisin häntä nyt kotona. Ajattelinkin viikonloppuna suunnata auton nokan kohti kotiseutua niin ei tarvi yksin miettiä asioita.

Palailen joskus myöhemmin kertomaan lisää kuulumisia kun olen saanut ajatukset kasaan ja toipunut keskenmenosta.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Jatkoa

Verikokeessa käyty aamulla ja hetki sitten sain tietää vastauksen ja hcg oli enää alle 1. Lääkäri epäili kemiallista raskautta eli varhaista keskenmenoa. Vuodon pitäisi alkaa kun lopetan tukilääkityksen, mutta jos sitä ei tule ensi viikkoon mennessä niin varataan aika ultraan. Uutta hoitoa yritetään saada jo toukokuussa jos hyvin käy.

En tiedä, mitä tässä pitäisi ajatella ja viikonloppu menikin itkiessä kun piti kertoa, etten ole enää raskaana. Ehkä tämä tästä pian helpottuu kunhan saa vuodon alkamaan ja uutta yritystä kehiin.


perjantai 10. huhtikuuta 2015

Keskenmeno

"Asiat on ainakin tällähetkellä hyvin, mutta jossain vaiheessa se voi kääntyä päälaelleen, johon olen jo tottunut."

Eipä se minun onni sitten kauaa kestänyt. Eilen aamulla iski se tunne, ettei kaikki ole hyvin ja kuinka oikeassa oltiin jälleen. Testit oli eilen ja tänä aamuna negatiivista, enkä tiedä miten pitäisi reagoida. Juuri kun alkoi vähän jo tottua ajatukseen lapsen saamisesta niin tuleekin tälläinen vastaan ja meni elämä ihan pyörälle. Vuotoa ei ole vielä näkynyt, mutta välillä ollut pientä menkkamaista nippailua. Klinikalle ajattelin soittaa menenkö uudestaan verikokeeseen ja miten asiassa edetään. Olo on tyhjä ja surullinen...

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

5+1

Tuntuu, että päivät on viimme aikoina mennyt varsin hitaasti ja jännitys nostaa vain päätään. Rinnat tuntuu entistä kipeimmiltä ja turvotus on tainnut tulla jäädäkseen. Silti se pelko ei ole hellittänyt, vaikka kuinka pitäisi ottaa päivä kerrallaan. En ole tässä vielä tajunnut, että olen raskaana ja tulee elettyä vielä siinä lapsettomuus identiteetissä. Luulenpa tässä menevän vielä tovin kun oikeasti tajuan kaiken olevan totta. Ehkä sitten varhaisultrassa jos sieläkään.

Uutta blogia en aio enää tehdä ja tein tämän alunperin siksi, että voin kirjata joskus myös raskausaikaa ylös. Ensimmäinen blogini oli nimeltään Haaveita vain ja jotkut lukijat varmaan muistaakin minut sieltä, jonka jälkeen perustin kokonaan uuden eli tämän nykyisen Haaveista totta blogin. Kirjoittajana en ehkä ole se paras ja kirjoitusvirheitä tulee, mutta pikkuhiljaa on tullut opittua lisää. Oma lapsuus ja nuoruus ei ollut se parhain ja edelleen tulee kyyneleet silmiin kun ajattelee sitä kaikkea, mitä on tapahtunut. Menneisyyttä on vaikea unohtaa, varsinkin kun on tullut koettua niin rankkoja asioita elämässä.

Asiat on ainakin tällähetkellä hyvin, mutta jossain vaiheessa se voi kääntyä päälaelleen, johon olen jo tottunut. Yritän nauttia tästä hyvästä ajasta niin paljon kuin mahdollista ja murehtia vähemmän asioita joihin en voi vaikuttaa.

Pakkasalkio 5+1 <3