tiistai 27. lokakuuta 2015

Ne pelot

Alkuraskaudessa pelkäsin paljon uutta keskenmenoa ja tällähetkellä pelkään kohtukuolemaa, vauva kuolee pian syntyessään tai syntyy pienenä keskosena. Tähän vaikuttaa myös se, että olen itse syntynyt pienenä keskosena kun en enää kohdussa kasvanut  ja toiseksi miehellä on yksi vauva kuollut parin viikon ikäisenä sydänvikaan, jolle ei oikein voitu tehdä mitään. Vaikka nämä ovatkin melko harvinaisia niin silti vähän pelottaa jos käy samoin.

Tämän hemoglobiinin kanssa myös pelottaa jos se laskee rautalääkityksestä huolimatta ja joudun tutkimuksiin, missä todetaan jotain poikkeavaa joka sitten muuttaa kaiken. Ei ole helppoa kun koko ajan saa pelätä jotain. Stressaan ehkä kuitenkin turhaan kun poitsu on kuitenkin aktiivinen masussa. Sitten jos en tuntisi liikkeitä ja tai alkaisi kovat vatsakivut niin huolestuisin todella paljon. Mies eniten stressaa, että pyörryn tai minulle sattuu jotain. Onneksi kuitenkin tähän asti mies on ollut lähellä kun on ruvennut heikottamaan.

Miehellä on kuitenkin reissutyö ja ei ole aina siinä lähettyvillä kun häntä tarvitsisi, mutta onneksi on skype. Sydän jo sulaa kun ajattelen, että voin poitsun kanssa joskus soitella skypellä miehellä kun hän on työmatkalla ja höpötellä päivän kuulumiset! <3 Tietenkään ei se kotona yksin oleminen aina mitään herkkua ole ja vielä pienen lapsen kanssa. Ensi vuonna mies lähteekin todennäköisesti Yhdysvaltoihin ja olen hänelle tässä höpötellyt, että on parasta olla Suomessa silloin kun lapsi on syntymässä, koska muuten tulisikin kiire lähteä toiselta puolelta maapalloa katsomaan poitsun syntymää. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)