Tuntemuksia

Viikot tuntuu tällähetkellä menevän vauhdilla ja työtkin alkaa jo parin päivän kuluttua. Vähän haikeat fiilikset kun olisi voinut olla vielä yhden viikon kotona, ennen töihin paluuta. Miehellä kun alkoi vasta loma niin olisi voinut olla edes hetken yhdessä lomailemassa. Jospa sitä yrittäisi nauttia näistä viimmeisistä lomapäivistä ja valmistautua pikkuhiljaa töihin paluuhun.

Viimme viikonloppuna tuli ensimmäinen oksennus kun olo oli muutenkin huono pääkivusta johtuen. Päänsärkyä on ollut nyt ajoittain, joka ei mene ohi ulkona kävelyllä, panadolilla tai lepäämällä vaan se kestää koko päivän. Ne päivät on silloin tuskaisia kun helpotusta ei ole tiedossa millään keinolla. Eniten tällähetkellä vaivaa tuo alaselkäni, joka on jo yli kuukauden reistaillut, mihin ei auta selkälihasten ja vatsalihasten harjoittelu, pilates tai fysioterapeutin antamat ohjeetkaan. Koskaan selkäni ei ole reistaillut näin kauaa ja se tässä ärsyttääkin kun alkaa jälleen työtkin, ettei tarvitse pian jäädä jo sairaslomalle tämän vaivan takia. Olisi ihanaa kun ei olisi tätä skolioosia ja eripituisia jalkoja, johon on kyllä pohjalliset käytössä. Pari vuotta ilman selkäongelmia olisi hienoa! Anteeksi tälläinen valitus, mutta itselläni menee välillä hermot selkäni kanssa kun joka vuosi joutuu sairaslomalle sen takia.

Maha on vähän jo pyöristynyt, mutta kuvia en ole uskaltanut blogiini laittaa niin ne on jäänyt tuonne Instagramin puolelle, minne löytyy linkki blogini oikealta puolelta kun selaa sivua alaspäin.

Sain tuossa kutsun myös nt-ultraan, joka on 10.8 ja kovasti odotan jälleen pienokaisen näkemistä. Toivotaan, että sielä on kaikki kunnossa ja sitten voisi keskittyä raskaudesta nauttimiseen. :) ♥

Varmistusultra

Sain eilen neuvolasta sovittua tälle päivälle ultran kun kerroin olevani huolestunut siitä onko kaikki kunnossa. Ei olisi varmaan muuten ottanut, mutta kun kyseessä on lapsettomuushoidoilla alkanut raskaus, niin ajatteli ottaa minut ultrattavaksi. Aluksi varoitteli, ettei mahan päältä ultratessa näy välttämättä vielä mitään, että ei kannata panikoida jos alkiota ja sykettä ei näykkään.

Hetken meni ultratessa ennen kuin pikkuinen löytyi ja sielä se heilui ja vilkutteli kättänsä sen näköisenä, että täällä on kaikki kunnossa, ei hätää! <3 Sain onneksi huokaista helpotuksesta ja nyt voi iloisena odottaa kutsua NT-ultraan. Tänään vaihtui myös jo rv 10+0 ja edelleen on niin oireetonta oloa kun voi olla.

Nyt yritän unohtaa tämän stressaamisen ja yrittää olla panikoimatta meneekö kaikki hyvin. Keskityn seuraavaksi siihen omaan hyvinvointiin ja terveelliseen ruokavalioon. :)

Ensimmäinen neuvola

Aamulla vähän jännittyneenä mentiin neuvolaan. Käynnin aikana käytiin läpi perustietoja, mitä ruoka-aineita ei saa syödä, raskausaikaa läpi ja lappusia kotiin luettavaksi. Myös paino oli noussut 1,5kg ja minulla se saa nousta raskausaikana 12-18kg, että pyöristyä saisi mutta jospa kuitenkin yritän lihoa alle 15kg. Kunhan nyt vain syön mahdollisimman terveellisesti ja liikun melkein päivittäin niin ei lihominen ihan överiksi mene.

Sydänääniä ei käynnillä suostuttu kuuntelemaan ja ultrattavaksi olisin päässyt, mutta huone oli juuri silloin varattu. Jäi kovasti harmittamaan käynnin jälkeen kun en sitten päässytkään ultrattavaksi ja ei oikein huvittaisi mennä yksityisellekkään. Nyt tässä sitten odotellaan, milloin tulisi kutsu NT-ultraan niin vähintään silloin tietää onko kaikki kunnossa. Varsinaiset piinaviikot tässäkin menossa. Etappi kerrallaan tässä nyt yritetään mennä, vaikka huoli on koko ajan kova. :)

Kuulumisia

Päivät ovat menneet jälleen siivillä ja olen edelleen ihmetellyt jääkaapin ovessa olevaa ultrakuvaa, että kasvaako tuo pikkuinen todellakin minun kohdussani. Olen miettinyt meneväni yksityiselle puolelle ultraan, ihan vain tarkistaakseni asioiden olevan kunnossa, koska NT-ultraankin menee todennäköisesti vielä aikaa parisen viikkoa kun en ole vielä neuvolassakaan käynyt. Se tosin on jo ensi viikolla. Lugesteronia en ole käyttänyt enää noin viikkoon kun sen sai lopettaa pian varhaisultran jälkeen.

Tällähetkellä fiilikset on hyvät ja raskausoireet on hellittäneet. Välillä oireiden katoaminen tuo pientä huolta onko kaikki kunnossa, mutta se näyttää olevan ihan normaalia niin olen yrittänyt olla stressaamatta asiasta. Tänään vaihtuikin rv 9+0! :) Yritänkin nyt jatkossa keskittyä vain omaan hyvinvointiini ja pikkuiseen kohdussani.

Palailen taas ensi viikolla ensimmäisen neuvolan ja ehkä ultran jälkeen kirjoittamaan kuulumisia. :)

❤️

Sieltä se löytyi meidän pikkuinen, jonka sydän löi lujaa. Sykettä ei päästy kuulemaan, mutta nähtiin sydämmen sykkivän. Olo oli epätodellinen ja on vieläkin. Saatiin neuvolakortti, ohjeistus varata aika neuvolaan ja kuvia pikkuisesta. Tänään on rv 7+5 ja laskettu aika on 17.2.2016. Vieläkään en meinaa uskoa, että ihan oikeasti kannan meidän pientä ihmettä mukanani! <3

Kolme vuotta

Tänään tuli kolme vuotta yritystä ja samalla vaihtui myös rv 7+0. Raskausviikot laskin siis väärin, kuten moni kertoi. Vielä on melko sekavat fiilikset, että olen yhtäkkiä rv 7 kun viimmeksi päästiin vain rv 5+2. Viiden päivän päästä kuitenkin selviää löytyykö kohdusta pikkuista ja sykettä. Kovasti toivon, että löytyisi ja kaikki olisi muutenkin hyvin.

Tähän kolmeen vuoteen on kuulunut paljon pettymyksiä ja vuodatettuja kyyneliä. Moni muu on siinä ajassa saanut yhden tai kaksi lasta ja tuntui, että ei itse pääse sitä koskaan kokemaan. Raastavinta oli, joka kuukausi pettyä kun kuukautiset alkoi ja ei taaskaan onnistunut raskautumaan. Monesti tuli mietittyä, missä on vika kun mitään ei tapahtunut, kunnes sitten löytyikin syy lapsettomuudelle. Tuntui pahalta miehen puolesta ja olisin mieluusti ottanut sen syyn itselleni jos olisin voinut. Pääsin lapsettomuushoidoissa yllättävän helpolla, koska en koskaan kärsinyt edes hyperstimulaatiosta. Tosin koskaan ei edes tullut monta munasolua tai saatu kahta alkiota enempää pakkaseen. Ainakin se on meidän kohdalla selvää, että lapsia ei tulla saamaan ilman lapsettomuushoitoja.

Vieläkin ihmettelen sitä, miten mies on alusta asti jaksanut olla toiveikas ja varma siitä, että me lapsi vielä saadaan ja rauhoitellut minua kaiken menevän hyvin ja käskenyt vielä odottamaan kun itse olen ollut malttamaton. Varsinkin nyt kun odotan varhaisultraa niin olen nyt monet kerrat meinannut varata aikaa yksityiseltä tälle viikolle, mutta mies on saanut rauhoiteltua, että kyllä sä vielä kestät tämän yhden viikon.

Aamuisin on yleensä vähän etovaa oloa ja pyörryttää. Aamupalaa olen kuitenkin yrittänyt syödä vähän väkisin, että en pyörtyisi. Suolaista ruokaa tekisi koko ajan mieli, makea ei taas niin maistu. Mahakivut on tulleet jälleen takaisin ja välillä tulee viiltäviä kipuja alavatsaan, jotka menee onneksi nopesti ohi. Kävely,- ja pyörälenkit piristävät kummasti olotilaa ja pientä jumppaa olen yrittänyt tehdä myös päivittäin ja ottamatta liikaa stressiä jokapäiväisestä liikkumisesta. Koitan ottaa rennosti ja nauttia kesästä. :)

Nyt heinäkuulle on paljon suunnitelmia ja joka viikonloppu on jotain menoa. Suunnitellaan miehen kanssa syyslomalle jotain reissua ulkomaille kun meidän kesälomat on nyt eri aikaan. Toivottavasti se nyt vain onnistuisi. Heinäkuun lopussa on tiedossa pientä mökkeilyä hyvien ystävien seurassa ja odotan reissua jo innolla! :) Ihan mukava kesä tästä on tulossa, vaikka ei sitä hellettä nyt paljon olekkaan ollut. Tästä tuli melko sekainen teksti, mutta toivottavasti ymmärrätte jotain.  :)