Tänään olisi ollut pakastealkion laskettu aika jos raskaus olisi mennyt loppuun asti hyvin. Sytytin kynttilän pienokaisen muistoksi ja haikealta tuntuu, että näihin aikoihin meillä olisi voinut olla jo pieni käärö sylissä. Elämä päätti kuitenkin toisin ja pieni enkelimme suojeleekin meitä nyt pilven reunalta. Silti en tiedä, onko minulla oikeutta surra kun onnistuin raskautumaan heti seuraavasta hoidosta uudestaan.
Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että ollaan nyt päästy "turvallisille vesille" ja vauva voi selviytyä hengissä jos sattuisi nyt syntymään. Vauvan menetys pelottaa silti, vaikka olenkin jo hyvillä viikoilla ja pienokainen kovasti masussa liikuskelee. Yritän kuitenkin kaikin keinoin nauttia tästä raskaudesta ja malttamattomana odotan, milloin tämä meidän pieni ihme syntyy maailmaan. ❤️
Mielestäni saa surra. Toivon teille kaikkea hyvää, ja rauhallista joulun odotusta! <3 Pian se helmikuu tulee. :)
VastaaPoistaKiitos paljon ja teille myös! <3 :) Eipä siihen enää pitkä aika ole. :)
PoistaMielestäni kukaan muu ei voi määritellä sitä, saako toinen surra vai ei. Joten jos sinua surettaa, se on oikein. Mukavaa joulun aikaa ja loppuodotusta teille :)
VastaaPoistaEi voi ei, mutta tuntuu pahalta että toiset joutuvat odottamaan sitä uutta plussaa pitkäänkin. :) Kiitos ja hyvää joulun aikaa myös teille! :)
Poista<3 :)
VastaaPoistaSurra saa ja pitääkin! Ehkä suru jossain vaiheessa muuttaa muotoaan helpommin kannettavaksi <3
VastaaPoistaToivotaan! :) <3
Poista