Reissumiehen puoliso

Meillä mies on tehnyt reissutöitä meidän suhteen alusta asti niin Suomessa kuin ulkomaillakin, jotka yleensä kestää parista päivästä kuukauteen. Parhaimmillaan on ollut 3 kuukautta työmatkalla ulkomailla kun se parin viikon työmatka venähti pitemmäksi, mitä alunperin piti. Työmatkoja on tullut parhaimmillaan vuodessa lähemmäs 180 päivää ja siinä ei ole paljon miestä kotona näkynyt. Aina kun tiedän, että mies lähtee ja pakkailee laukkujaan olen sen pari päivää melko maassa ja ärtynyt. Kovasti aina toivon, että lento ja kaikki muu menisi matkalla hyvin eikä tapahtuisi mitään ikävää ja miehen ollessa reissussa me viestitellään tai soitellaan skypellä mahdollisimman paljon kun ehditään.

Tänä vuonna miehellä ei ole ollut onneksi montaa työmatkaa ja ollaankin saatu nauttia nyt enemmän perheen yhteisestä ajasta. Tiedossa on kuitenkin työmatka taas toukokuun lopussa ulkomaille kolmeksi viikoksi, joka tietää sitä että pärjäillään pojan ja kissojen kanssa kaksistaan. Kesälomalla saadaankin sitten nauttia kun mies on 11 viikkoa kotona ja pitäisi suunnitella jotain kivaa tekemistä perheen kesken. Vielä on vähän suunnitelmat auki, mutta katsotaan nyt mitä kivaa keksitään ja ainakin neljät juhlat on kesällä tiedossa joihin mennään.

Jossain määrin tämä on ollut raskasta meidän parisuhteelle, vaikka välillä on ollut ihan mukavaa kun on saanut nauttia omasta ajasta, paitsi nyt ei enää pahemmin ehdi kun vain pojan nukkuessa nauttimaan sohvalla kaikessa rauhassa sen kuuman kupin teetä tai kirjoitella vähän blogia. Onneksi välillä saa kuitenkin sitä omaakin aikaa miehen ollessa reissussa, että pääsee yksin vain kauppaan tai harrastuksiin, kiitos miehen vanhempien (oma perhe asuu valitettavasti niin kaukana niin eivät tänne pääse tulemaan) joita voin tarvittaessa pyytää apuun, vaikka edelleen se avun pyytäminen meinaa olla vaikeaa. Ehkä sitäkin pitäisi pikkuhiljaa enemmän opetella, ettei yksin tarvitse pärjätä.

Onkos täällä muita reissumiesten puolisoita? :)

Blogi julkiseksi

Asiaa olen päässäni vatvonut jo tovin ja päätin pienen mietinnän jälkeen, että tänään sen teen kun tuskin tässä mitään menetänkään. Piilotin samalla kertaa suurimman osan vanhoista teksteistä ja vähän muokkasin ulkoasua. Blogia olen kirjoittanut sen neljä vuotta ja 2014 tammikuussa tein tämän nykyisen blogin ja vaikka kirjoitustahti on nyt reilu vuoden aikana vähentynyt niin olen yrittänyt ottamatta siitä mitään stressiä kun kirjoittelen enimmäkseen omaksi iloksi ja täällä on kaikki tallella lapsettomuudesta, raskausajasta ja vauva-arjesta.

Ne pettymykset kierrosta toiseen oli vaikeita aikoja ja keskenmeno pakastealkion siirrosta pisti mieleni matalaksi. Kunnes sitten pian kesäkuussa 2015 sain toisesta icsi-hoidosta sen pysyvän plussan ja pitkän odotuksen jälkeen pojan vihdoin syliini joka oli ihanaa ja hämmästyttävää aikaa, mitä oli vaikea kuvailla sanoiksi. Nyt pienen taaperon ja joka paikkaan ehtivän pojan äitinä on kiirettä kun enää ei pysytä hetkeäkään paikalla, mihin on toisen laskenut. Ihanaa on kuitenkin nähdä omin silmin kun poika oppii koko ajan jotain ja uutena taitona on nyt oppinut hakemaan minulle vaipan kun sanon "vaihdetaan vaippa" ja sitten hokeekin vaippaa ja käy ottamassa sen korista, missä niitä on.

En tiedä onko blogista nykyään enää kovin monelle lapsettomalle mitään iloa kun tämä ei ole enää kokonaan lapsettomuusblogi, mutta ehkä noista vanhoista teksteistä voi olla jollekkin apua, mistä voi lukea hoitojen etenemisestä. Ehkä sitten kun päästään syksymmällä taas uusiin hoitoihin niin tästä voi olla jollekkin enemmän vertaistukea. :)

Imetyksen lopetus menossa

Täällä mennään tällähetkellä sillä 3-4 imetyskerralla koko päivän aikana, joka on mennyt vaihtelevasti parempaan päin. Päivisin imetystä on ollut helppo lopettaa kun poika suostuu juomaan vettä ja maitoa nokkamukista melko hyvin ja olen yrittänyt kääntää kiinnostuksen johonkin muualle jos on tullut repimään paitaa. Iltaisin imetän vielä sohvalla ennen kun viedään sänkyyn, yöllä yleensä kerran, aamulla ennen aamupalaa ja päivällä kerran jos ei rauhoitu millään muulla keinolla. Viime yönä ei tarvinnut imettää kertaakaan kun mies kävi pojan yöllä nukuttamassa uudestaan herättyään kerran yöllä.

Tänään on tullut vasta se yksi imetyskerta aamulla ennen aamupalalle nousua ja jos iltaan asti pääsisi ilman rintaa niin olisi hyvä, eikä ihme kyllä nyt ole tullut repimään paitaa ja maito/vesi nokkamukista on kelvannut hyvin. Sitten päästäisiin siihen kahteen imetyskertaan, josta pitäisi vielä päästä. Olenkin yrittänyt mennä sillä, että viikossa tai kahdessa luovutaan aina siitä yhdestä imetyskerrasta ja pikkuhiljaa ollaankin saatu imetystä vähennettyä. Tämä on minun mielestä parempi kuin se, että kerralla lopettaa imetyksen kokonaan.

Toivon mukaan kesäkuun loppuun mennessä oltaisiin saatu imetys pois, ellei jo ennemmin ja vaikka imetystä jäänkin kaipaamaan niin parempi siitä on päästä nyt pois, ennen kun se käy liian vaikeaksi. :)

Utelut

Nyt jouduin ensimmäistä kertaa siihen tilanteeseen kun on ruvettu kyselemään, milloin meille tulee se toinen lapsi ja kyllä teidän pitää vielä se toinen tehdä. Tästä nousi oikein kunnon ärsytys ja sanoinkin suoraan, ettei niitä lapsia niin vain saada ja kun nämä kyselijät vielä tietää meidän taustoista tai sitten ovat unohtaneet sen kokonaan. Toinen on kuitenkin haaveissa, mutta olisi ihan mukavaa jos ihmiset pitäisi ne mölyt omana tietonaan kun ei voi koskaan tietää minkälaiset taustat toisella on. Lapsettomuudesta olen ollut enemmän avoimempi ja olen kertonut asiasta melko vieraillekkin ihmisille jos lapsista ja muusta on tullut puhuttua.

Julkisella puolella aiomme käyttää hoidot pois alta ja meillä on vielä mahdollisuus siihen kolmanteen icsi -hoitoon jos pakkasessa olleet alkiot ei jostain syystä selviä sulatuksesta tai tuo uutta raskautta. Tietenkin olisi ihanaa jos tärppäisi ihan luomusti, kuten joillakin on käynyt kun ensimmäinen on tullut hoitojen avulla niin toinen on tullutkin ilman niitä, mutta sitä ei voi koskaan tietää etukäteen miten tässä käy.

Ensimmäinen vauvavuosi oli raskas ja se välillä mietityttää kestetäänkö me se vielä uudestaan. Syli tuntuu kuitenkin vielä tyhjältä ja tuntuisi kurjalta jos poika jäisi ainoaksi lapseksi, eikä saisi kokea sitä sisaruksen rikkautta. Nyt kun asutaan isossa omakotitalossa niin tilaa on enemmän vielä ainakin sille yhdelle tai kahdelle lapselle, eikä tästä ole tarkoitus muuttaa seuraavaan 40 vuoteen mihinkään, ellei elämässä tapahdu jotain mullistavaa minkä takia pitäisi muuttaa. Kovasti toivon, että meidän parisuhde kestää loppuelämän ja paljon jo ollaan tässä (vasta) kuuden vuoden aikana koettu niin se ei ihan helposti tule kaatumaan. Nyt ollaan vasta enemmän opittu pojan synnyttyä, että tässä pitää painaa yhteen hiileen ja puhuminen on tärkeää, myös niistä vaikeistakin asioista. Toista ei pidä unohtaa, vaikka välillä se oli vaikeaa kun toinen oli äidissä kiinni koko ajan ja ne pienet teot on tärkeitä. :)

Taapero kävelee

Vähän päälle vuoden ikäisenä poika käveli ensimmäiset pari askelta, kunnes tuli noin kuukauden tauko ja vähän yli vuoden ja kuukauden ikäisenä innostuttiin kävelemään uudestaan. Nyt ollaankin sitten melkein kaksi viikkoa kävelty, joka pikkuhiljaa vain parani paranamistaan ja nyt kävellään sitten koko ajan. Kenkien kanssa kävelyä vielä vähän aristetaan kun tuntuvat varmasti oudoilta jaloissa, mutta eiköhän se jossain vaiheessa rupea sujumaan kun tulee rohkeutta lisää. Poika tuntuukin jotenkin nyt isolta pojalta kun pääsee itse kävelemään ja on kyllä ihanaa seurattavaa kun toinen on siitä niin onnessaan. Tämä on minusta sitä ihanaa aikaa kun toinen ei ole enää sylivauva ja pärjää hetken yksinkin leikkien parissa kun teen ruokaa. Kovasti odotan, mitä uutta täällä seuraavaksi opitaan ja jonkin verran tulee sanoja joita opetellaan pikkuhiljaa sanomaan ja ymmärtämään.

Eilen päätin lyhentää pojan päikkäreitä siitä 2-3 tunnista 1,5 tuntiin, että öisin nukuttaisiin pitempään ja auttoi ainakin näillänäkymin, koska poika nukkuikin melkein 12 tuntia yhdellä herätyksellä kun ennen nukuttiin juuri se 10 tuntia yössä. Voi olla, että oli sattumaa kun toissa yönä nukuttiin melko huonosti, mutta jatketaan kuitenkin tuolla 1,5 tunnin päikkäreillä jos öisin nukuttaisiin enemmän. :)