maanantai 22. joulukuuta 2014

Pieni tauko

Nyt kun joulukin alkaa lähestyä niin voisi pitää pientä taukoa blogista ja palailla ensi vuoden puolella takaisin. Koitan tässä tauolla saada vähän ajatuksia kasaan kun muuten tämä menee ihan sekavaksi koko touhu. Yritän rentoutua ja nauttia tästä pienestä lomasta, jolloin toivottavasti olen kerännyt tarpeeksi voimia tullessani takaisin ja jaksan helmikuun PAS:iin. Raskastahan tämä lapsettomuus taival on ja onneksi täälä on tätä vertaistukea, jotka ymmärtää mitä tässä käydään läpi.

Toivottavasti te muutkin olette pystyneet rentoutumaan minun palatessa takaisin ja täälä mahdollisesti olisi onnellisia uutisia! :)

Toivotan vielä hyvää joulua ja ihanaa uutta vuotta!

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Ei joulufiilistä

Pikkuhiljaa joulun lähestyessä on taas salakavalasti alkanut tulemaan se suru takaisin. Pelkkä ajatus siitä, että muut voi viettää sen oman lapsen/lapsiensa kanssa saa jo mielen vaipuneeksi. Täälä vain odotellaan, että päästäisiin siirtoon joka sekin tuntuu olevan mahdotonta. Joulun voin olla perheen kesken, mutta sen jälkeen voisin olla vain kotona menemättä mihinkään. Taas yksi vuosi ilman lasta ja raskautumista. Tuntuu, että olen ihan yksin asian kanssa ja kukaan ei tunnu ymmärtävän tätä tilannetta, mitä käyn läpi.

Ihmiset ei ymmärrä sitä, kuinka paljon ne "neuvot" ärsyttää mun mieltä, jotka on kuultu jo miljoona kertaa monelta muulta. Tiedän, että he yrittävät kovasti auttaa ja piristää, mutta se ei auta. Valitettavasti se lapsettomuus ei unohdu sormia napsauttamalla, että "nyt olet iloinen ja nautit elämästä vielä kun voit". Lapsettomuus on minulle ja miehelle kriisi, joka ei helpotu vaan pahenee vain ajan kuluessa. Onneksi kuitenkaan se ei ole ajanut meitä erilleen vaan on yhdistänyt meitä. Välillä on niitä hyviä jaksoja ja välillä huonoja jaksoja, mistä pikkuhiljaa rämmitään ylös. Tälläistä mun elämä on ollut jo monta vuotta. Elämä koettelee toisia välillä todella rankasti ja sitä vain pitää yrittää nousta taas jaloilleen. Ehkä minäkin tästä pikkuhiljaa piristyn, mutta siihen menee jälleen aikaa.


perjantai 19. joulukuuta 2014

Asiat järjestyy....

Tavalla tai toisella. Tänään oli viimmeinen työpäivä, mutta ei viimmeinen. Ensi vuonna työt jatkuu samassa paikassa melkein kaksi kuukautta. Pieni stressi lähti hartioilta kun ei tarvi jäädäkkään työttömäksi ja miettiä, mistä saisi töitä. Ehkä minut vielä joskus vakinaistetaan! Pikkuhiljaa sinne päin mennään, toivottavasti.

Ensi vuonna pitää asiat jotenkin järjestää niin, että päästään hoito tekemään helmikuussa. En jaksaisi sitä taas nimittäin siirtää kuukaudella eteenpäin. Ehkä ensi vuosi olisi parempi niin töiden kun oman raskautumisen suhteen. Nähtäväksi jää! :)

maanantai 15. joulukuuta 2014

Työ!

En tiedä sen mukavampaa kun saa pienet lapset hymyilemään, heidän saadessaan ruokaa mahan täydeltä ja kuullessaan ruokana olevan nakkikeittoa. Lapset vielä vähän hölmistyneenä ihmettelee kun on tullut uusi keittiötäti toisen tilalle. Pidän kovasti siitä kun pääsee pienille lapsille tekemään ruokaa ja he sanovat aina mielipiteensä suoraan jos on pahaa ruokaa tai asiat huonosti.

Lapset kun tulevat niin pienistä asioista iloisiksi ja nauttivat niistä täydellä sydämmellä. :)

Valitettavasti sekin ilo loppuu aikanaan kun alkaa joululoma ja työttömyys. Vielä kun saisi joku päivä tehdä ruokaa myös omille lapsille ja saisi ihan vakituisen työpaikan. Toivottavasti edes joku niistä toteutuisi.


Ei siirtoa taaskaan

Eihän se yllätys ollut, ettei tässä kuussa siirtoon päästy ja nyt tämä seuraava PAS siirtyy helmikuulle 2015. Eipä tähän muuta lisättävää ole.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Ultra käynnistä

Tänään oli vihdoin se ultra käynti ja vähän jännitti, mitä siitä taas tulee. Eihän se hyvin mennyt! Jälleen oikelta puolelta löytyi 12mm folli ja limakalvon paksuudeksi saatiin 6,5mm. Lääkäri suoraan sanoi, ettei tässä kuussa taida siirtoa tulla ja olin siihen jo varautunut. Ehkäpä tässä nyt valmistaudun siihen helmikuuhun, että ehkä silloin siirtoon päästään. Eipä tälle mitään voi, mutta turhauttaa paljon kun aika vain kuluu.

Minua on kovasti mietityttänyt kun saatiin ensimmäisessä hoidossa 9 munasolua hedelmöittyneeksi ja niistä 1 siirrettiin ja 1 laitettiin pakkaseen. Yritin tätä kysellä lääkäriltä mikä niissä muissa oli vikana, mutta hän ei osannut sanoa oikein mitään. Jotenkin vain pelkään, että mun munasoluissa on jotain ongelmaa... Ainakin luulen niin.

Ajattelin kuitenkin vielä tikutella ovulaatiota maanantaihin asti jos ihme tapahtuisi, mutta pahoin pelkään että siirto jää tässäkin kuussa tekemättä.

Ps. Anonyymit voivat liittyä myös lukijaksi ja kannattaa laittaa joku nimimerkki viestin loppuun, että tiedän kuka kirjoittaa! :)

Hyvää viikonloppua! :)

maanantai 8. joulukuuta 2014

Viikonloppu & kuulumiset

Elämä tuntuu olevan jälleen ihan hyvässä kunnossa kun sain töitä, edes pariksi viikoksi. Pystyin myös töissä asiat sopimaan niin, että pääsen tulevana perjantaina ultrassa käymään. Onneksi on kuitenkin tuttu henkilö niin tähän suostui. :) Tosin voi olla, että ultrassa käynti on jälleen turha jos ovulaatio on liian myöhään. Ajattelin jos ei nytkään päästä siirtoon niin seuraavaksi vaadin PAS:in lääkkeelliseen kiertoon. Kovasti odotan jo torstaita, että pääsen tikuttelemaan.

Viikonlopun vietin kotiseuduilla ystävien ja perheen kesken ja oli kyllä mukavaa vähän irrotella pitkästä aikaa. Mieskin lähti eilen jälleen ulkomaille viikoksi ja on sen jälkeen pari päivää kotona kun lähtee taas matkalle viikoksi. Tänään kävin kaverin kanssa punttisalilla vähän kuntoilemassa ja oli kyllä mukavaa kovan treenin jälkeen mennä suoraan lämpöiseen saunaan. Voipi olla, että lihakset on huomenna vähän kipeät vaikka venyteltyä tuli kuntoilun jälkeen. Loppuillan voikin ottaa vähän rennommin ja katsoa telkkua.

Ps. Onko teillä lukijoilla mitään toiveita, mistä kirjoittelisin? :)

Mukavaa maanantaita! :)



keskiviikko 3. joulukuuta 2014

PAS

Ilmeisesti nyt yritetään tehdä PAS jos ovulaatio tulisi ennemmin. Ultra varattiin pe 12.12 ja asioita tässä nyt mutkistaa se, että aamulla soitettiin olisinko kiinnostunut töistä ja siihen suostuin. Tässä tuleekin mutkia matkaan, miten pääsen töistä lähtemään näin osa-aikaisena, että toivottavasti saan asiat töissä tehtyä niin jotta pääsen ultraan käymässä.

Kaikki muutkin suunnitelmat meni uusiksi saadessani töitä, että tässä on jälleen vähän miettimistä, miten asiat tekisi. Ei näissä omissa asioissa meinaa enää ollenkaan pysyä perässä kun saa seinälle laittaa monta muistilappua, ettei varmasti unohdu. Ehkäpä tämä kiire tästä pian hellittää. :)

tiistai 2. joulukuuta 2014

Kp 1

Yrityskierto 31 lähti käyntiin. Jotenkin pelkään tehdäänkö tässä kuussa siirtoa ollenkaan kun tulisi viikonloppu ja Fertinovan joululoma esteeksi jos ovulaatio on kp 15 etiäpäin. Huomenna soittelen klinikalle ja varmaan sovitaan samantien, miten tehdään niin ei tarvi turhia aikoja varata eli hyvällä todennäköisyydellä seuraava siirto on vasta helmikuussa. Ilmoittelen huomenna lisää kun tiedän, miten tämän kierron kanssa käy.

Mukavaa joulukuun alkua! :)


lauantai 29. marraskuuta 2014

Reissusta kotiuduttu

Matka Berliinissä oli todella mukava ja mieluusti menisin uudestaan jos tälläisiä tilaisuuksia vielä tulee. Pari päivää olin miehen työkaverin perheen kanssa ja viimmeinen päivä vietettiin kaikki yhdessä. Käytiin joulutoreilla, shoppailtiin, kierrettiin kaupunkia, syötiin hyvää ruokaa ja nautittiin alkoholia. Siinä se aika oikeastaan menikin. Ajattelin muutaman kuvan laittaa, vaikka niitä ei kyllä tullut reissulla juuri otettua kun tuli vain ihailtua paikkoja. Kissatkin haettiin hoitopaikasta, olivat onnessaan päädessään omaan kotiin ja kyllä kissoja olikin ikävä. 

Mitäs tänne muuten? Havahduin reissulla siihen, ettei lapsettomuus tee minua enää niin surulliseksi ja voin asiasta hyvin avoimesti kertoa. Nämä reissulla olleet henkilöt eivät kyselleet mitään, "milloin teillä on lapsia toiveissa?" koska heillä on ystäväpiirissä melko paljon lapsettomia ja tietävät toisten loukkaantuvan siitä kysymyksestä. Ottivat lapsettomuuden ihan itse esille, etteivät uskalla lapsien saamista keneltäkään enää kysellä. Pystyin sen keskustelun olemaan ihan hymyssä suin ja miehen kanssa siitä huumoriakin vetämään ilman ongelmia. Ehkä se suru alkaa pikkuhiljaa hellittämään? Tällähetkellä minulla on hyvä olla, sellainen levollinen.

Kuukautisten odotan alkavan lähipäivinä, mutta tulevat sitten kun haluavat ja ehkä ensi kuussa päästään siirtoon tai sitten ei. Jos ei päästä niin seuraava siirto siirtyy helmikuulle, koska tammikuussa meinaan ottaa tatuoinnin, jota ei raskaana ollessa oteta. Tietenkin jos hyvin käy, että raskaaksi tulisin niin tatutoinnin ottaminen siirtyy ja saisin syyskuussa esikoiseni, mutta sitähän ei tosiaan tiedä miten tässä käy. :) Päivä kerrallaan eletään...nyt kuumaa teetä ja telkun ääreen! 

Ihanaa viikonloppua teille lukijoille! 



maanantai 24. marraskuuta 2014

Äkkilähtö

Mies on tosiaan keskiviikkona lähdössä Saksaan työmatkalle pariksi päiväksi. Tänään sitten soitteli kesken työpäivän kysyäkseen haluaisinko lähteä mukaan, kun sinne on hänen työkaverin perhettäkin tulossa. Ei siinä sitten voinut kieltäytyä kun kerrankin pääsee mukaan. :) Keskiviikkona suuntana siis Berliini ja toinen varsinainen ulkomaanmatkani.

Saan nyt ainakin vähän muuta ajateltavaa. :)



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Varautumista ja kuulumisia

Nyt täytyy vain toivoa, että tämä kierto ei pitkity vaan kuukautiset tulisivat mieluusti 29.11-1.12 välillä, koska sitten tuleekin ongelmia ettei siirtoa tehdä ensi kuussa välttämättä ollenkaan. Koitan tässä varautua siihen, että seuraava hoito menee ensi vuoden puolelle. Kovasti toivoisin, että ensi kuussa päästäisiin siirtoon, koska ei ole mukavaa kuluttaa rahaa turhaan.

Muutenkin siirtoon vaikuttaa monia muitakin asioita jos alkio ei lähde jakautumaan tai menehtyy sulatuksessa, jolloin kaikki alkaisi jälleen alusta. Se tietäisi sitä typerää odottelua, milloin tehdään uusi ICSI-hoito.

Muuten tänne kuuluu hyvää. Olokin on ollut hyvä flunssaa lukuunottamatta ja ihmeen pirteänäkin olen ollut, koska yleensä tähän aikaan vuodesta iskee se syysmasennus kun ei ole enää sitä valoa ympärillä ja mikään ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Tai sitten se meni jo ohi kun pari viikkoa sitten olin melko maassa ihan kaikesta. Ainakin lumi vähän piristää, mikä tuo myös sitä valoa ja kaikki ei ole koko ajan synkkää mustaa. :)

Minä myös tässä parin vuoden miettimisen jälkeen päätin, että voisin ottaa vihdoin sen tatuoinnin, mieluusti sellaisen linnun/kyyhkyn lapaluun kohtaan joka muistuttaisi siitä, että selviän mistä vain. Luulenpa, että se jää ainoaksi merkiksi mun iholla koska en halua niitä ihoa täyteen. Ei siinä, että ne olisi rumia mutta itselläni on ollut aina selvää ottaa vain yksi tatutointi. :) Minulla on jo yksi kaunis tatuointi mielessä, jonka löysin googlea selatessani ja joka oli oikeastaan ainut, mistä pidin. Sen ottaminen taitaa kuitenkin mennä ensi vuoden puolelle ja täytyy siinä kierrossa pitää tauko hoitojen kanssa, että tatuoinnin ottaminen onnistuu. Jännittävää! :)

torstai 20. marraskuuta 2014

Alkion kiinnittyminen

Löysin netistä ihan mielenkiintoisen opinnäytetyön blastomeerien määrän ja jakautumisnopeuden merkityksestä alkion implantaatioon pakastetun alkion siirrossa (Tiikasalo, 2012). Etsin tietoa alkion  jakautumisesta, jolloin törmäsin tähän. Ihan mielenkiintoista luettavaa ja yritin etsiä samalla tietoa myös morula-vaiheen alkiosta, joka minua pakkasessa odottaa siirtoa. Olen kuitenkin lukenut, että 4 päiväisiä alkioita ei yleensä siirretä, mutta en oikein vielä ole saanut vastausta. Ajattelin laittaa muutaman kiinnostavan poiminnan opinnäytetyöstä kun aihe oli mielenkiintoinen. :)


  • Alkion hedelmöittymisen jälkeen solut jakautuvat nopeasti ja solumäärä lisääntyy, mutta sen koko ei kasva, vaan se kehittyy glykoproteiinivaipan sisällä
  • Alkio kiinnittyy kohtuun 6.-9. päivänä hedelmöittymisestä, jolloin alkio kuoriutuu pois glykoproteiinivaipastaan ja hautautuu kohdun seinämään
  • Normaalisti vain 40% alkioista kykenee kiinnittymään kohtuun
  • Yleisesti uskotaan, että parhaiten raskauden tuottaa alkio, jossa on toisena päivänä neljä ja kolmantena päivänä kahdeksan solua
  • Neljäntenä tai viidentenä päivänä hedelmöityksestä alkio saavuttaa ns. morula- tai blastokystivaiheen, jolloin soluja on jo kymmeniä. Viime vuosien tutkimukset ovat osoittaneet, että 4 päiväisinä siirretyt alkiot tuottavat erittäin hyvin kliinisiä raskauksia.
  • Siirtoon tulisi aina valita alkio, jossa on mahdollisimman vähän fragmentteja eli solujen ulkopuolisia kappaleita, sillä tällaisilla alkioilla on parhaat mahdollisuudet kiinnittyä kohtuun (mm. della Ragione et al. 2007: Hyvälaatuisista 5-päiväisistä alkioista, joissa fragmentaatiota oli 3-päiväisenä <10%, implantoitui 49.4%, ja >10-50% fragmentoituneista vain 29.7%).

tiistai 18. marraskuuta 2014

Ei siirtoa

Ei ainakaan tässä kuussa, koska siirto ei onnistu viikonloppuna joten soittelenpa huomenna klinikalle ja mietittään uusi aika PAS:n. Toivottavasti sen saisi jo ensi kuulle ja ovulaatiokin tapahtuisi hyvissä ajoin. Ärsyttää tämä odottaminen!

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Mielialojen vaihtelu

Vielä eilen olin todella innoissani ja onnessani, mutta iltaa kohden alkoikin tulla todella epävarma olo meidän hoitojen onnistumisesta. Lopulta yöllä tuli suru, jonka jälkeen yöllä itkin miehen kainalossa pahaa oloa siitä, miten tulen joulun kestämään kun kaikkialla on raskausmahoja ja samaa lapsista keskustelua.

Ei se tänäänkään helpottanut. Olimme miehen vanhempien luona kylässä, jossa oli myös hänen sisko miehensä kanssa, jotka parin kuukauden päästä saavat toisen lapsensa. En oikeastaan pystynyt edes katsomaan miehen siskoa päin ja pelkän raskausmahan näkeminen teki pahan olon ja muistutti jälleen siitä mitä meillä ei ole. Sieltä kotiin tullessa aloitin siivoamisen, että saisin ajatukset edes hetkeksi muualle.

Mies kotiutui perjantai illalla kotiin kuukauden työmatkaltaan ja oli mukavaa pitkästä aikaa painautua miehen kainaloon nukkumaan ja toivon mukaan ei nyt ainakaan viikkoon ole mitään työmatkaa tiedossa. Mies on vielä väsynyt ja onkin tässä pari päivää melkeinpä vain nukkunut. Lauantaina heti aamusta saattiin kolme lasta meille pariksi tunniksi hoitoon. Leikittiin legoilla, käytiin puistossa, leikittiin piilosta ja syötiin. Siinä sai jälleen vain kuvitella minkälaista meidän perhe-elämä tulisi olemaan ja minkälaisia meidän lapset olisi. Toivon mukaan ne haaveet ei jää vain kuvittelun puolelle.

Vielä en ole saanut ovulaatiotestiin hymynaamaa ja toivon mukaan se tulisi ensi viikon aikana, että päästään siirtoon. 

perjantai 14. marraskuuta 2014

Ultrassa käyty

Taisin nukkua viimme yönä vain kaksi tuntia kun en saanut millään nukuttua. Päässä pyöri miljoona asiaa ja klinikalle päästyäni unohdin kaiken. Piti kysyä Lugesteronin käytöstä, mutta sainkin lapun missä luki, että Fertinovassa sovitaan niiden aloitus. Ultratessa oli kaikki kunnossa ja tällä kertaa vasenkin puoli saatiin näkyviin. Oikealta puolelta löytyi yksi 13mm folli, limakalvon paksuutta ei kerrottu.

Jatkan edelleen ovulaation tikuttamista, jospa saisin pian hymynaaman ovulaatiotestiin. Jos saan sen viikonloppuna niin soitan maanantaina Fertinovaan ja varaan ajan siirtoon. Jännäksi taas käy! :)


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Mietteitä

Minua on alkanut mietityttämään kun ensimmäisiä kertoja olin ultrassa naistentautienklinikalla ja lääkäri ihmetteli vasemman puolen munasarjaani ja totesi "onko sitä mahdollisesti leikattu" kun ei meinannut nähdä sinne puolelle ollenkaan. Itselläni ei ainakaan ole tietoa kyseisestä asiasta. Olen myös huomannut, että vasen puoli on aina kipeä ultratessa tai sitä painellessa, sekä myös yhdynnän jälkeen sieltä puolelta välillä nippailee.

Myös ensimmäisen ICSI-hoidon aikana huomasin sille puolelle tulevan pienen patin, joka tuntui selvästi koskettaessa ja oli kipeä, myös mieskin tunsi sen. En tästä kuitenkaan ole maininnut lääkärille mitään, koska en olettanut olevan mitään vakavaa ja se häipyi siitä itsekseen.

Myös viimme vuoden elokuussa ja tämän vuoden toukokuussa sain kovia alavatsakipuja, jotka ei meinannut loppua millään, paitsi mahaa hieromalla. Ne oli vähän kuin sellaisia kouristuksia, jotka hellitti pariksi sekunniksi ja taas tuli uusi. En oikein tiedä, miten mahan hierominen siihen yhtäkkiä auttoi mutta tiedänpä mitä tehdä jos tulee uusi.

Tässä mietinkin voisiko vasemmalla puolella olla kysta tai jotain muuta alkua alkamassa. Meinasinkin tästä mainita perjantaina ultrassa jos se tutkittaisiin paremmin. Toivottavasti sieltä ei kuitenkaan löytyisi mitään vakavaa.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Lapseton

Lapsettomuus, se surullinen sana mitä ei olisi halunnut koskaan kokea. Välillä se luo toivoa, joka hetkessä voi muuttua suruksi. Siihen ei tarvita kuin uutinen raskaudesta tai tieto uuden kierron alkamisesta, jonka jälkeen sydän rikkoutuu tuhansiksi sirpaleiksi. Yhä uudelleen se sattuu vain enemmän ja enemmän. En tiedä olisiko se yhtään helpompaa jos ongelma olisikin minussa, eikä vain miehessä. Mieluusti ottaisin sen taakan kannettavaksi, ettei miehen tarvitsisi sitä yksin kokea.

Meillä näyttää nyt muutenkin osat vaihtuneen. Mies on se, joka epäröi ettei tässä siirrossa taida onnistua ja minä koitan uskoa siihen, että tärppi kävisi. Jotenkin on vaikea tässä tilanteessa tehdä mitään muuta kun toivoa ja tukea miestä.

Torstaina aloitan tikuttamaan ovulaatiota ja perjantaina menen ultraan. Ehkä meidänkin aika on pian. :) Pitäkää peukkuja!

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Ultra varattu

Aamulla soittelin klinikalle ja ilmoitin kuukautisten alkamisesta. Ultra varattiin kp 11 eli pe 14.11. Tämä PAS tehdään luonnolliseen kiertoon eli ilmeisesti en ota edes Lugesteronia. Pitää asia vielä varmistaa... Kp 10 eteenpäin rupean tikuttamaan ovulaatiota ja kun saan sen hymynaaman soitan klinikalle ja toivon mukaan varataan aika siirtoon ja päästään sinne.

Sitten jos ovulaatiota ei tapahdu tai limakalvo on ohut niin ei siirtoa tehdä ja seuraavaa PAS tehdään lääkkeelliseen kiertoon.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Kp 1

Sieltähän nekin alkoi. Nyt valmistautumista tulevaan PAS:n, joka toivottavasti onnistuisi. Ellei nyt käy niin paska tuuri, että asiat menee täysin päin häränpyllyä ja siirtoa ei tehdä.. Niinkin voi käydä ja meidän tuurilla se on hyvin todennäköistä.

Negatiivinen

Mitähän tähän nyt voisi sanoa... ärsyttää ja paljon. Testi oli eilen vain viallinen kun tuli viivanpaikka. Tuli sekin sitten nähtyä tässä 2v ja 4kk aikana. Tänään ei sellaista viivanpaikkaa tullut vaan se sama tuttu tyylipuhdas negatiivinen. Olishan se ollut kumma jos yhtäkkiä olisinkin normaalissa kierrossa raskautunut. Meille ei sellaisia ihmeitä tule tapahtumaan...

Eilen näin unia kuinka tein positiivisen raskaustestin, mutta silti päässäni mietin ettei se valkoinen viiva tarkoita yhtään mitään. Aamulla jännitti, mutta enää oli vain vitutus kun yrittikin toivoa raskautumista. Ne ihmeet tosiaan tapahtuu vain muille! Nyt menen tämän tyhmän pääni kanssa ulos kävelemään ja potemaan tätä vitutusta, jospa tästä sitten pian jaksaisi sinne tulevaan PAS:n.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Viallinen raskaustesti?

En olisi uskonut, että minä tulen tänne laittamaan joku päivä kuvan raskaustestistä. Ensimmäistä kertaa saan raskaustestiin tuollaisen valkoisen viivan, jota en luokittele plussaksi kun siinä ei ole väriä. Testi on David pregnancy. Hämmästyneenä aamulla katsoin testiä n. 2-3 minuuttia testin tekemisen jälkeen, että "mikä tuo on! En ollut mitenkään riemuissani, koska viivassa ei ole väriä ja monella sivustolla kerrottiin, että se ei ole plussa. Tänään on kp 31 ja en todellakaan osaa uskoa, että meillä nyt yhtäkkiä normaalista kierrosta tärppäisi. Muutenkin on vähän tuntemuksia, että kuukautiset taitaa pian alkaa. Ehkä testailen parin päivän päästä uudelleen jos vuotoa ei näy. :) 

Mitäs te olette mieltä?


maanantai 27. lokakuuta 2014

Tulevaisuus

Minulla on kova pelko siitä tuottaako tämä seuraava pakastealkionsiirtokaan tulosta ja miten siitä sitten jaksaa jälleen uuteen hoitorumbaan. Eilen olin tuollaisissa partylite kutsuilla, jossa siis myytiin kynttilöitä, tuikkuja jne. Meni siinä ihan kivasti, kunnes esiteltiin jotain hokkuspokkus kynttilää, josta olisi apua raskautumiseen. Vähän huvittuneena ajattelin, että "yksi kynttilä ei tänne lasta suo". Ystävä päätti sitten tokaista, että "osta Laura sinä tuollainen!". Tiesin, ettei ystävä sitä tahalleen tarkoittanut ja ei ehkä ajatellut etten siitä halua näin julkisesti huudella, että täällä haaveillaan lapsesta, mutta vähän tuli itselleni kiusallinen olo ja tunsin oikein kuinka posket alkoi hehkumaan. Kuitenkin siinä kahvitellessa tuli sitten puhuttua lapsettomuudesta yhden toisen kanssa, joka on joskus hoidoissa käynyt. Jäi kuitenkin kysymättä oliko heillä jotain ongelmaa ja kauanko heillä meni kun raskautui. Nämä henkilöt kuitenkin saivat lopulta ihan normaalin keinoin kaksi lasta kun olivat lopettaneet hoidot. Näitäkin tapauksia siis on.

Itse en jotenkin osaa uskoa, että meille kävisi niin hyvä onni jos miehen siittiöt ei pääse perille asti tai alkiot ei kiinnity kohtuun. Vähän vaikeaa siinä sitten on raskautua. Muutenkin oli rankkaa kuulla lapsettomuuskinikalla, että "tulette todennäköisesti saamaan lapsen vain hoitojen avulla, koska et ole tässä ajassa normaalin keinoin raskautunut". Kiva! Minussa on pakko olla jossain vikaa, ainakin omassa päässäni kun en raskaudu ja kun pitäisi vain rentoutua ja elää normaalia elämää. En osaa ainakaan vielä luovuttaa, mikä varmasti vaikeuttaa raskautumista. Ehkä se luovuttaminen voisi suoda meille lapsen tai sitten ei. Moni asia kun pitää osua kohdilleen juuri oikeaan aikaan ja on muutenkin niin pieni mahdollisuus onnistua. Ehkä meidät jotkut on vain tuomittu lapsettomiksi. Enkä aio miestä vaihtaa sen takia, että saan lapsen. Eletään sitten kaksistaan tai mietitään sijaislasta seuraavaksi vaihtoehdoksi. Tietenkään meidän geenit ei sitten jatkaisi etiäpäin, mikä harmittaisi. Ehkä senkin kanssa pystyy elämään.

Paljon asioita ja silti kaikki on yhtä epävarmaa. En usko, että tälle asialle voin mitään muuta tehdä kuin vain odottaa ja toivoa raskautumista. Jotenkin pelkään, että tästä on vielä pitkä tie tulossa...



torstai 23. lokakuuta 2014

Ikuisesti kahdestaan

Varasin ensimmäisen ajan psykologille, joka olisi jo ensi viikolla. Oli vähän hankala puhua kun olin juuri rengasliikkeessä vaihtamassa talvirenkaita ja ulkona yritän itkukurkussa selittää vähän omasta elämästä ja miksi haluan juttusille.

Huomaan jälleen, kuinka lapsettomuus oikein repii sydäntä palasiksi ja välillä musiikki auttaa siihen tilanteeseen hyvin. Tällähetkellä ainakin Arttu Wiskarin - Ikuisesti kahdestaan kappale saa minulla koko ajan kyyneleet nousemaan silmiin. Mitä siihen enää lisättävää..






tiistai 21. lokakuuta 2014

Miten tässä jaksaa?

Olen erilaisista asioista kirjoitellut, jotka jää lopulta vain luonnoksiin, koska en saa ajatuksiani kasaan kun päässä pyöritän melkoista myllerrystä. Suurimpana osana lapsettomuus, hoidot ja epävarmuus tulevaisuudesta. Lopulta vain mietin ja mietin päivästä toiseen samoja asioita, mille en saa mitään vastausta. Turhauttavaa...

Nytkin kuuntelen vain  surullista musiikkia ja mietin, kuinka kaikki asiat mun elämässä voi mennä näin helvetin vaikeasti. Kaikesta mistä edes haaveilen, ei koskaan toteudu. Enkö todellakaan voisi onnistua edes yhdessä asiassa elämässä ilman, että saan koko ajan paskaa niskaan. Koskahan se munkin onni kääntyy kun tätä alamäkeä on jatkunut oikeasti pian jo 10-vuotta. Miten tässä jaksaa enää. Elämällä ei tunnu olevan mulle mitään annettavaa. Hyvä, että aamulla jaksan nousta sängystä kun miljoonat yritykset ei auta kun jään silti aina viimmeiseksi kaikissa asioissa. Tämä suru ei taida loppua koskaan... Samaa päivästä toiseen. Pahoittelut tästä vuodatuksesta. Masennusta on ilmassa, sen huomaa kuka vain.


lauantai 18. lokakuuta 2014

Laatikko

Joka on pengottu läpi moneen otteeseen. Otan sen esille ja katselen pieniä vauvanvaatteita. Mietin jälleen ties kuinka monetta kertaa, miten voisin jossain vaiheessa pukea näitä omalle lapselle, mutta se aika tuntuu vielä ikuisuudelta. Muiden elämä jatkuu, meidän ei. Katselen vierestä muiden onnea ja joudun toteamaan olevani vajaa naisena, joka ei onnistu edes raskautumaan. Miltä tuntuisi olla edes sen pienen hetken raskaana? Voi kun tietäisinkin...

Kotona on hiljaista ja edes miehen ääntä en tule täälä kuulemaan moneen viikkoon. Ainoastaan kissat kehrää vieressä ja tv:stä kuuluu puhetta. Ulkona on kaunista, mutta pikkuhiljaa lämpötila alkaa laskea pakkasen puolelle, eikä sielä pian enää tarkene ilman talvitakkia. Aika tuntuu hidastuvan ja päivät kuluu turhan hitaasti. Ikävöin jo miestä, vaikka hänen lähdöstään on vasta päivä. Illalla on mukava sytyttää tuikkuja yön pimeneviin iltoihin, lukea kirjoja ja pitää lämmintä vilttiä päällä.

Luin tänään raamattua ja törmäsin tähän Ps 89: 17-18, joka annettiin minulle muistolauseeksi kun pääsin rippikoulusta. Tuli hymy huulille. :)

Ps 89: 17 Alati sinä olet ilomme lähde, sinä olet uskollinen, sinä annat meille menestyksen. Ps 89: 18 Sinä olet meidän voimamme ja ylpeytemme, sinun hyvyytesi rohkaisee meitä.



tiistai 14. lokakuuta 2014

Niin...

Minunhan piti tosiaan pitää taukoa, mutta tässä sitä ollaan. Mies lähtee parin päivän päästä Yhdysvaltoihin jopa kuukaudeksi ja jälleen meidän väliin jää Atlantti. Tämä tietää sitä, että saan ihan yksin kulkea klinikalla ja mahdolliseen PAS:iin (jos alkio sulatuksesta selviää), eikä minulla ole ketään kenelle puhua kotona hoidoista ja sen kulusta. Nyt täytynee puhua skypen välityksellä tai lähetellä viestejä ja nekin onnistuu vain tiettyyn aikaan.

Minua eniten stressaa jos alkio ei selviäkkään sulatuksesta ja olen nähnyt jo painajaisia, kuinka en pääse edes siirtoon asti. Toivottavasti se ei ollut enneuni. Viikonloppuna oltiin anoppilassa ja nousi siinä pala kurkkuun kun huomasi jälleen miehen siskon mahan jo selvästi pyöristyneen. Keskustelut ruokapöydässä oli tälläistä "vauva oppi sanomaan kukka/täti ja vauva teki sitä" ja "sitten sitä paskaa lensi ainakin kahden metrin päähän ja piti oikein mittanauhalla mitata mihin asti lensi" Voi helvetti sanon minä! Eikö oikeasti ole muuta puhuttavaa...toiset kun yrittää siinä vielä syödä... Ruokapöydässä kun ei tee mieli kuulla vauvan ulosteista tai oksennuksesta, mutta eipä sitä kai enää ole muuta puhuttavaa kuin vauvat ja raskausmahat ym.

Ehkäpä tulen jossain vaiheessa taas vähän kertomaan, mitä täälä on tapahtunut, mutta nyt ei ainakaan ole mitään lisättävää. Ei ketään varmaan edes kiinnosta mun typerät avautumiset, mutta jospa saisin tuon positiivisen ajattelun pian takaisin. Niin kuin miehen sanoin eli hyvää kannattaa odottaa. :)


maanantai 6. lokakuuta 2014

PAS

Eli pakastealkionsiirto tapahtuu marraskuussa, tosin kovasti odotin sitä jo tähän kiertoon. Vähän turhauttaa tämä odottelu, mutta kaipa tämä yksi kuukausi tässä menee. Ajattelin vähän pitää taukoa omasta blogistani ja tulla kirjoittelemaan sitten seuraavaan kiertoon kun alkaa jotain uutta tapahtumaan. Nyt on hyvä aika vähän istahtaa ja miettiä elämää. Tehdä tämä kuukausi jotain ihan muuta ja nauttia elämästä. Aktiivisesti seurailen tauon aikana blogeja, vaikka välillä ei tule kuitenkaan kommentoitua, mutta yritän parantaa siinä tapani. Palaillaan pian! :)

lauantai 4. lokakuuta 2014

Kp 1

Päätti se kunnon vuotokin nyt lopulta alkaa, mitä tässä vähän jo odottelin. Maanantaina soittelen klinikalle ja kyselen onnistuuko heti ensi kiertoon siirto. Nähtäväksi jää. Mies on työmatkalla sittenkin vähän pitempään, niin päätin lähteä kotipaikkakunnalle pariksi päiväksi, ettei tarvitse kotona yksin olla omien ajatuksien kanssa. Matkakaan ei mennyt ihan odotetusti kun kissa päätti pissata koppaan ja poliisikin päätti puhalluttaa, mutta päästiin kuitenkin jatkamaan matkaa. Nyt keksin vähän muuta tekemistä, jotta saisin tämä pettymyksen pois mielestä. Eiköhän tämä tästä pian käänny vähän parempaan päin. :)

perjantai 3. lokakuuta 2014

Negatiivinen

Eilen kävin verikokeessa ja tänään soitin verikokeen tuloksesta, joka varmisti asian eli en ole raskaana. HCG-arvo oli alle 1 eli se siitä sitten. Tänään käytän vielä lugesteronia ja lopetan sen sitten. Ehkä se vuotokin alkaisi pian kunnolla. Eilinen verinen vuoto loppui melkein samantien ja on tullut vain ruskeaa vuotoa todella vähän pyyhittäessä ja vähän siteeseen. Ota tästä nyt selvää, onko nämä kuukautiset vai ei.

Pakkasessa on vielä yksi meidän ainokainen jäljellä, mutta pelkään ettei se selviä sulatuksesta ja joudumme aloittamaan kaiken alusta. Ajattelimme heti ensi kierrossa siirtää tuon pakastetun kaverin jos se onnistuu. Ehkä siitä tulisi meidän pienokainen ensi kesäksi. :) 

torstai 2. lokakuuta 2014

Olikohan tämä tässä?

Punaista tuli pyyhittäessä ja näköjään vuoto tulee sitten lugesteronin läpi.. :/ Kävin aamulla myös verikokeessa, mutta on vahva epäily että se on negatiivinen. Tänään on vasta kp 25, että kuukautiset päättää ilmeisesti olla todella etuajassa. Vähän on pientä jomotusta vatsalla, että taitaa tämä kuukautisia enteillä. Pitää nyt vähän katselle tilannetta, että tiedän mitä teen pillereiden kanssa ja soitanko huomenna Naistenklinikalle, miten tästä jatketaan.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Epäonnistunut

Vaikka kuinka olen yrittänyt olla viimme päivinä positiivinen, niin se typerä epävarmuus iskee päälle yhä uudelleen. Minulla on oikeastaan täysin varma olo, etten ole raskaana. Rinnat on yhä kipeät ja maha välillä turvoksissa, mutta todennäköisesti ne johtuu vain Lugesteronista. Ne mahan nippailutkin loppui pari päivää siirron jälkeen ja eipä sen kummemmin ole mitään nippailua ollutkaan. Pari päivää pitäisi odottaa, että pääsee verikokeeseen. Saan kuulla tuomion, olisinko raskautunut vai vajoanko maan alle suremaan negatiivista tulosta. Testiä en uskalla tehdä, koska pelkään siihen taas tulevan se yksi viiva. Mitä lähemmäs verikoetta mennään, sitä epävarmemmaksi tulen. Yritä tässä nyt sitten olla positiivinen...


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Epävarmuutta

Siirrosta on nyt kaksi päivää. Mahaa on iltaisin särkenyt kun olen vaihtanut asentoa, mutta en oleta sen olevan vielä mitenkään raskauteen liittyvää, vaan uskon sen johtuvan vain Lugesteronista. Myös pientä rintakipua on ollut ja senkin laitan kyllä Lugesteronin piikkiin. Monesta paikasta olen lukenut, että se voi aiheuttaa jonkinlaisia oireita.

Olen viimmepäivinä rukoillut ja toivonut, että hoito tuottaisi toivotun tuloksen. Viimme rukoilusta onkin kulunut jo monta vuotta aikaa, joten oli nyt hyvä aika kokeilla taas. Epävarmuus on kuitenkin pikkuhiljaa hiipinyt luokseni ja on alkanut tulemaan tunnetta saadaanko ollenkaan lasta. Koitan nyt pitää jalat maassa ja olla liikaa tutkimatta omaa kroppaani,vaikka se vaikiaa onkin. Verikokeeseen menen to 2.10 eli tässä on vielä yli viikko jännittämistä siihen. :) 

maanantai 22. syyskuuta 2014

Siirto takana

Siirto oli todella nopeasti ohi ja toivoteltiin paljon onnea, että tämä onnistuu. Siirrettiin neljäpäiväinen kaveri kohtuun ja yksi saatiin pakkaseen. Toivottavasti tuosta pakkaseen menneestä saataisiin tälle toiselle se pikkusisko tai pikkuveli! :) Nyt koitan elää ihan normaalia elämää ja olla miettimättä raskautumista. Olo on toiveikas ja iloinen, jospa me vihdoin saataisiin toivottu käärö ensi vuonna! <3

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Meidän huumori, normaalia? :D

Ollaankohan me miehen kanssa jotenkin outoja kun ajatellaan ehkä turhankin paljon asioita kaksimielisesti. Onkohan kelläkään muulla tälläistä vitsailua keskenään?

Minä: Ajattele! Olen huomenna vähän kuin raskaana, ainakin sen kaksi viikkoa.
Mies: Niin ja mä joudun katsomaan vierestä kun lääkäri pistää sut paksuksi.
Minä: Ja nainen vielä! :D

En oikein tiedä, mistä me välillä vedetään näitä meidän juttuja, mutta ne aiheet kyllä vaihtuvat laidasta laitaan. Ainakin meillä on hauskaa keskenään tuon rakkaan nallekarhun kanssa! ♥ Nyt menen saunaan ja huomenna rennoin mielin siirtoon! :)

Siirtoon pääsy

Taidetaan päästä huomenna siirtoon. Aamulla soittivat, mikä on tilanne ja 9:stä 5 oli vielä jäljellä. Oli selvästi yksi paras munasolu, mikä todennäköisesti huomenna siirretään. Toivon kovasti, että huomenna on kaikki vielä hyvin ja saataisiin pakkaseenkin muutama.  Jännäksi käy! :)

perjantai 19. syyskuuta 2014

Uutisia

Kolmestatoista munasolusta 11 oli kypsiä ja 9 oli hedelmöittynyt eli ihan hyvä määrä. Sunnuntaina soittavat vielä väliaikatietoja, onko monta vielä jäljellä ja maanantaina jos ei päästä siirtoon. Toivotaan kuitenkin, että sinne asti päästään! :) Nyt pidetään peukkuja!

torstai 18. syyskuuta 2014

Punktio

Mies ei ollut keräyksessä mukana, mutta kävi oman osuutensa jättämässä ja meni siksi aikaa töihin. Punktio ei lopulta sattunut juuri mitään, koska olin varautunut pahempaan kipuun ja oloon. Puudutus ja kipulääkkeet nousi ihan kivasti päähän, ihan kun olisin ottanut jotain vettä väkevämpää. Noin 13 munarakkulaa kerättiin, josta löytyi 13 munasolua. Vasemmalle jätettiin kaksi munarakkulaa, koska olivat niin kaukana, ettei minua viitsinyt enää piikittää ja olisi ollut minulle haitallista. Huomenna soittavat, miten on munasolut hedelmöittyneet ja toivon, että suurinosa edes hedelmöittyy ja jatkaa jakautumistaan, niin voi laittaa pakkaseenkin talteen jos ei tästä ensimmäisestä kerrasta onnistu.

Keräyksen jälkeen makoilin n. tunnin sängyssä ja join teetä/söin suklaata kun tarjoiltiin. Sai vain olla. Olo oli jo niin hyvä, että mies pääsi minut hakemaan kotiin. Saatteli vielä oikein kotiovelle asti! :p Nyt koitan juoda mahdollisimman paljon ja ottaa kevyesti. Illalla otan Lugesteronin ja jatkan sitä raskaustestin tekemiseen asti. Maanantaina toivottavasti saadaan kyytiläinen matkaan! :)

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Onkohan liian myöhäistä

... Tehdä siirto? Päätin tehdä aamulla ovulaatiotestin ja se näytti nyt jo hymynaamaa. Ei tämän näin pitänyt mennä, että turhaan itseeni piikitän lääkkeet ja sitten ei mitään tehdäkkään. Voi kunpa siirto vielä onnistuisi maanantaina ja ovulaatio olisi vasta tuloillaan. Saapa nähdä, mitä huomenna sanovat kun on punktio. :/

tiistai 16. syyskuuta 2014

Pregnyl pistetty + yksinoloa tiedossa

Vähän jännitti, miten aineiden sekootus ja pistäminen onnistuu, mutta se meni onneksi hyvin! :) Se oli viimmeinen pistos ja nyt vain odotellaan torstain punktiota ja maanantain siirtoa. Pitää toivoa, että hedelmöittyy mahdollisimman monta munasolua jotta saataisiin pakkaseen edes muutama talteen. Miehen kanssa naureskeltiin, että olenkohan punktion jälkeen ihan sekaisin niistä lääkkeistä ja naureskelen vain  kotimatkalla. :D Mies ei tule munasolujen keräykseen mukaan, mutta käy kyllä aamulla luovuttamassa ja tulee hakemaan minut kotiin sen jälkeen kun olen lepäillyt sen tunnin tai kaksi Fertinovassa.

Nyt on jälleen pientä stressiä miehen reissailusta kun palasi nyt lomilta takaisin töihin. Lähtee 40 viikolla Saksaan töihin viikoksi ja sitten kun tulee sieltä pois menee pariksi päiväksi Kemiin töihin ja sitten lähtee Kanadaan n. 1,5 viikoksi. Ähh, eli miestä ei jälleen juuri kotona taas näy. Onneksi sentään saadaan tämä hoito pois alta ennen lähtöä.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Seurantaultra

Nyt on kuusi päivää Gonal-F:n ja yhden Orgalutranin pistoksia takana. Tänään illalla vielä viimmeiset pistokset ja se on siinä. Käynti meni muuten hyvin, mutta oli jälleen vaikeuksia nähdä vasemman puolen munasarjoihin ja piti painella vatsaa, että ne löytyy. Vähän kipiää teki, mutta helpotti sitten kun lopetettiin.

Löytyi sitten 6 isoa munarakkulaa, jotka oli kooltaan 15-18mm ja 6-8 pientä munarakkulaa olivat kooltaan 11-13mm. Limakalvon paksuutta en muista, mutta oli kuitenkin hyvä. Tuo munarakkuloiden määrä ja koko oli ihan hyvää luokkaa ja todennäköisesti myös nuo pienimmt tuosta vielä kasvaa lisää. :)

Tänään pistän vielä viimmeisen Gonal-F:n ja Orgalutranin. Huomenna illalla pistän Pregnylin ja torstaina menen punktioon ja aloitan Lugesteronin käytön kolmesti päivässä. Maanantaina olisi sitten vihdoin siirto.

Minua eniten jännittää tuo Pregnylin pistäminen ja aineiden sekoitus. Toivottavasti en toheloi niiden kanssa mitään. Jännittää nyt aika paljon. :)

perjantai 12. syyskuuta 2014

Pistoksia

Kolme päivää Gonal-F pistämistä takana. Tänään mennään jo kp 5 ja kp 7-8 mukaan tulee myös Orgalutran. Pistäminen on sujunut hyvin ja illalla pistän jo neljännen kerran. Mahaan ei onneksi ole jäänyt mitään punoitusta tai mustelmaa, mikä on hyvä. Odotan jo innolla maanantaita, että tietää miten munarakkulat sielä kasvaa ja koska päästäisiin tekemään punktio ja siirto.

Gonal-F on minulle aiheuttanut väsymystä, kuten myös Mörri-Möykky oli blogissaan asiasta maininnut. Olen ollut jo ennen yhtätoista täysin valmis menemään untenmaille. Ehkä tämä tästä helpottuu ajankuluessa. Tulen maanantaina kertomaan lisää kun ultra on ohi. :)

tiistai 9. syyskuuta 2014

Pistosten aloitus

Pian pistän ensimmäisen Gonal-F lääkkeen. Seitsemän päivää piikittelyä ja kp 7 otan mukaan myös Orgalutranin, jota piikitän sen kaksi päivää. Varasin aamulla ajan myös ensimmäiseen ultraan, joka on ensi viikon maanantaina. Vähän jännittää, miten tämän tytön käy! :) 

maanantai 8. syyskuuta 2014

Kp 1

Tulihan ne kuukautiset, mitä tässä on jo odoteltu. Nyt lähti yk 28 käyntiin, kuten myös ensimmäinen ICSI-hoito. Huomenna aloitan ensimmäiset piikitykset ja vähän jo jännittää. :) Täytyy myös soittaa huomenna klinikalle, että voidaan varata aika ultraan.

Viimme torstaina kävin lapsettomuusklinikalla, missä vielä kerrattiin pistäminen ja hoidon eteneminen. Toiveet on korkealla, mutta täytyy nyt vähän hillitä tätä intoa jos ei tärppääkkään tästä ensimmäisestä ICSI-hoidosta.