Maanantaipäivän vietin omassa huoneessani kun en juuri päässyt liikkumaan ja hoitajat toi minulle aina ruoan huoneeseen. Istumista yritin välttää kaikin keinoin kun sitä ei oikein suositeltu, ettei tikit aukea. Mies lähti siinä puol seitsemän aikoihin aamusta kotiin nukkumaan kun päästiin osastolle ja tuli päivällä takaisin. Mies oli seurassani pari tuntia kun sitten lähti kotiin ja kaupoille. Koko loppupäivä oikeastaan meni siitä syöttäessä, nukkuessa, syödessä ja vaippaa vaihtaessa.
Tiistaina pääsin jo ihan jalkeille ja hain itse ruoat aamupalaa lukuunottamatta. Pikkuhiljaa rupesi myös vauvanhoitokin sujumaan kun ensimmäinen päivä oli aluksi vähän sellaista totuttelua. Vaipanvaihtoa poitsu inhosi yli kaiken ja alkoi aina pää punaisena huutamaan kun joutui pyllypesulle ja sitä jatkui niin kauan kun sain heiluvan vauvan puettua, joka oli välillä haastavaa. :D Oma huonekaverini myös kotiutui aamupäivästä niin oli luksusta olla yöhön asti yksin. Mies kävi jälleen päivästä meitä katsomassa ja toi minulle aina ruoan, tosin välillä se ehti jäähtyä kun vauvalla iski nälkä samaan aikaan. :) Yöllä alkoi myös maito nousemaan rintoihin ja tuntui oikeasti kun niissä olisi silikonit, koska olivat niin pinkeät. Sain onneksi kaalinlehtiä rintoihin ja yritin saada imetettyä rintoja, että olo vähän helpottaisi.
Keskiviikko aamusta oli lääkäri ja vauva tutkittiin ja punnittiin, jossa kaikki oli kunnossa. Paino poitsulla oli laskenut vain 100g, joka oli vain 3% syntymäpainosta. Ennen lähtöä mies pääsi vauvan kylvettämään, käytiin vielä pari imetysasentoa läpi ja sain lappuja kotiin vietäväksi. Ennen kotiin menoa haettiin pikaisesti kaalia ja vähän kieltämättä jännitti kun kissat eivät olleet vielä nähneet vauvaa. Kissat olikin ensimmäisen päivän melko säikkyjä ja kävivät hitaasti vauvaa haistelemassa kun kuului ähinää. Seuraavat päivät onkin menneet paremmin ja ovat pikkuhiljaa tottuneet uuteen asukkaaseen.
Perjantaina tuli neukkutäti kotikäynnille ja käytiin ihan kuulumisia läpi ja vauva tutkittiin ja punnittiin. Kaikki oli kunnossa ja painokin oli jo kahdessa päivässä ylittänyt syntymäpainon eli poitsu kasvaa ainakin vielä hyvin rintamaidolla ja ei ole ainakaan siitä puutetta.
Vauva heräilee yössä sen 2-4 kertaa syömään ja öisin joutuu vaipan vaihtamaan ainakin 1-3 kertaa kun sitä kakkaa tulee. Syöttö menee yleensä niin kun saan yhdestä rinnasta syötettyä vauva torkahtaa joksikin aikaa, kunnes pian tulee uudestaan nälkä ja syötän toisesta, jonka jälkeen kaveri nukahtaa pidemmäksi aikaa. Poitsu on ainakin näillänäkymin melko rauhallinen kaveri ja ei ainakaan vielä itkeskele turhia. :) ♥ Mies on auttanut parhaansa mukaan tekemällä ruokaa, tiskaamalla, käymällä kaupassa, siivoamalla, vaihtamalla vaippoja ja hoitanut vauvaa sen aikaa, että pääsen käymään suihkussa tai ihan vessaan. Vaunulenkitkin varmaan aloitetaan tässä pian niin pääsee vähäksi aikaa ulkoilemaan, tosin pitää muistaa suojata rinnat hyvin, ettei iske rintatulehdusta. Tässä tälläinen pieni muotoinen postaus meidän päivistä. Tänään poitsu onkin jo viikon ikäinen! Hui!
maanantai 29. helmikuuta 2016
perjantai 26. helmikuuta 2016
Pojan synnytyskertomus
Tästä tuli tälläinen yli pitkä synnytyskertomus, mutta toivottavasti jaksatte lukea loppuun. :) Sunnuntaina elettiin vielä normaalia arkea ja kävin vielä sairaalakassiani läpi ja poistin sieltä ylimääräisiä tavaroita.
Kello 14 eteenpäin rupesin etsiskelemään yhtä kadonnutta tavaraa ja yli tunnin kyykkiessäni ja jakkaralle noustessa rupesi tulemaan alavatsakipuja ja painetta alapäähän, mitä ei ollut pariin päivään. Kivut kun jatkui pitempään otin panadolin, lämmitin vehnätyynyn ja lepäilin. Kello 16 - 20 makoilin sängyssä ja puol viideltä kävin vessassa, jossa huomasin limatulppaa tulleen. Menin kuumaan suihkuun jos lähtö vielä tulisi. Suihkun jälkeen pakkasin varmuuden vuoksi sairaalakassin kokonaan valmiiksi ja yritin syödä ruokaa samalla pitäen lämmintä vehnätyynyä alavatsalla. Kello 18 eteenpäin lepäilin sängyssä ja välillä kävelin kämppää ympäri pidellen vehnätyynyä mahan päällä. Melkein koko päivän olin joutunut vessassa ravaamaan kun maha oli sekaisin.
Kello 20 - 22 soitin miehen mielenrauhaksi kätilölle kun supistuksia tuli parin minuutein välein, mutta olivat vielä kestettäviä. Sain sen odotetun vastauksen, että tule paikalle sitten kun et pysty kotona enää olemaan ja valmistaudu, että voin joutua vielä kotiin. Kello 21 aikaan kivut rupesi kovenemaan entisestään ja sanoin miehelle, että käydään nyt näytillä ihan varmuuden vuoksi. Kello 21.30 saavuttiin suurinpiirtein synnärille ja kivut tuntui automatkalla pahoilta, mutta kestin jotenkin vielä lämpötyynyn avulla. Päästiin käyrille ja selvisi, että olen 3cm auki ja käyrillä ollessa kivut tuntui jo kovilta, mutta keskityin parhaani mukaan hengittämiseen ja hoin mielessäni sen olevan pian ohi. Mies kävi minun ollessa käyrillä parkkeeraamassa auton ja toi sairaalakassin.
Kello 22 - 24 olin jo valmistutunut kotiin lähtöön kun näytille mentiin, mutta tuntuikin epäuskoiselta kun minut vietiinkin synnytyssaliin vaihtamaan vaatteita ja toivoteltiin onnea synnytykseen. Kello 22.25 minulle laitetiin oxanest- niminen kipulääke, jonka piti auttaa rentoutumaan, lievittämään kipua ja avaamaan kohdunsuuta. Tämä ei tuntunut paljon auttavan ja minulla tuntui vain päässä huippaavan. Samalla sain kaksi lämpötyynyä vatsan ja selän puolelle lievittämään supistuksia. Kello 23.40 sain epiduraalin, joka jonkin verran auttoi mutta supistuksia tuli edelleen 1-3 minuutin välein ja hengittelin parhaani mukaan supistusten tullessa.
Kello 01.00 - 02.00 kävin vessassa pissalla, jonka jälkeen tulikin kova tarve ulostaa ja paine rupesi tuntumaan jo kovalta. Vessakäynnin jälkeen kivut paheni ja tuntui suoraansanottuna kun paska olisi tulossa koko ajan housuihin ja menin sänkyyn makoilemaan kun seisoa en pystynyt. Sain melko pian toisen annoksen epiduraalia kun supistukset rupesi tekemään jo tuskaa, että sai jo huohottaa niiden tullessa. Samalla tarkistettiin myös kohdunsuun tilanne ja olin 8-9 cm auki.
Kello 02.15 - 02.49 tarkistettiin kohdunsuun tilanne jälleen uudestaan ja olin täysin 10cm auki ja vauvan pää oli jo ihan alhaalla, että sitä sai kosketettua. Kello 02.30 sain luvan ruveta ponnistelemaan ja jossain vaiheessa annettiin oksitiinitippa vahvistamaan supistuksia. Minulle jouduttiin tekemään episiotomia ja kutsuttiin lastenlääkäri paikalle kun huomattiin lapsiveden olevan vähän vihreää. Maanantaiaamuna kello 2.49 syntyi poika maailmaan kätilöiden avustamina ja hänen hengitysteitä jouduttiin ensin vähän avaamaan, ennen kuin kuului se ihana rääkäisy. <3 Sen jälkeen pitikin vielä se istukka synnyttää, joka ei meinannut tullakkaan ulos helposti ja meni 25min siihen. Istukka painoi 570g ja kalvot oli kuulemma repaleiset. Synnytys oli minulle ja miehelle täydellinen ja ei olisi voinut omasta mielestä paremmin mennä. Ainoastaan jäi harmittamaan kun unohdettiin kiittää kätilöämme ja muita kaikesta.
Synnytyksen jälkeen sain pojan rinnalle syömään ja jossain vaiheessa siirrettiin miehen paidan alle, että pääsen suihkuun. Suihkussa minua rupesi huimaamaan ja sain kutsuttua juuri ja juuri apua vetämällä hälytysnarusta. Muistan vielä sen kun hoitajat tuli suihkutilaan ja sopersin jotain huimaamisesta, jonka jälkeen meni taju ja pian näen jo neljä ihmistä kantamassa minua sängylle ja laittoivat tipan suoneeni. Pyörtyminen säikäytti ja rupesinkin pian sen jälkeen kyynelehtimään jos minulle olisi käynyt jotain pahemmin ja en olisi nähnyt vauvaa ja miestä enää koskaan. Onneksi kaikki on nyt hyvin! <3
Kello 14 eteenpäin rupesin etsiskelemään yhtä kadonnutta tavaraa ja yli tunnin kyykkiessäni ja jakkaralle noustessa rupesi tulemaan alavatsakipuja ja painetta alapäähän, mitä ei ollut pariin päivään. Kivut kun jatkui pitempään otin panadolin, lämmitin vehnätyynyn ja lepäilin. Kello 16 - 20 makoilin sängyssä ja puol viideltä kävin vessassa, jossa huomasin limatulppaa tulleen. Menin kuumaan suihkuun jos lähtö vielä tulisi. Suihkun jälkeen pakkasin varmuuden vuoksi sairaalakassin kokonaan valmiiksi ja yritin syödä ruokaa samalla pitäen lämmintä vehnätyynyä alavatsalla. Kello 18 eteenpäin lepäilin sängyssä ja välillä kävelin kämppää ympäri pidellen vehnätyynyä mahan päällä. Melkein koko päivän olin joutunut vessassa ravaamaan kun maha oli sekaisin.
Kello 20 - 22 soitin miehen mielenrauhaksi kätilölle kun supistuksia tuli parin minuutein välein, mutta olivat vielä kestettäviä. Sain sen odotetun vastauksen, että tule paikalle sitten kun et pysty kotona enää olemaan ja valmistaudu, että voin joutua vielä kotiin. Kello 21 aikaan kivut rupesi kovenemaan entisestään ja sanoin miehelle, että käydään nyt näytillä ihan varmuuden vuoksi. Kello 21.30 saavuttiin suurinpiirtein synnärille ja kivut tuntui automatkalla pahoilta, mutta kestin jotenkin vielä lämpötyynyn avulla. Päästiin käyrille ja selvisi, että olen 3cm auki ja käyrillä ollessa kivut tuntui jo kovilta, mutta keskityin parhaani mukaan hengittämiseen ja hoin mielessäni sen olevan pian ohi. Mies kävi minun ollessa käyrillä parkkeeraamassa auton ja toi sairaalakassin.
Kello 22 - 24 olin jo valmistutunut kotiin lähtöön kun näytille mentiin, mutta tuntuikin epäuskoiselta kun minut vietiinkin synnytyssaliin vaihtamaan vaatteita ja toivoteltiin onnea synnytykseen. Kello 22.25 minulle laitetiin oxanest- niminen kipulääke, jonka piti auttaa rentoutumaan, lievittämään kipua ja avaamaan kohdunsuuta. Tämä ei tuntunut paljon auttavan ja minulla tuntui vain päässä huippaavan. Samalla sain kaksi lämpötyynyä vatsan ja selän puolelle lievittämään supistuksia. Kello 23.40 sain epiduraalin, joka jonkin verran auttoi mutta supistuksia tuli edelleen 1-3 minuutin välein ja hengittelin parhaani mukaan supistusten tullessa.
Kello 01.00 - 02.00 kävin vessassa pissalla, jonka jälkeen tulikin kova tarve ulostaa ja paine rupesi tuntumaan jo kovalta. Vessakäynnin jälkeen kivut paheni ja tuntui suoraansanottuna kun paska olisi tulossa koko ajan housuihin ja menin sänkyyn makoilemaan kun seisoa en pystynyt. Sain melko pian toisen annoksen epiduraalia kun supistukset rupesi tekemään jo tuskaa, että sai jo huohottaa niiden tullessa. Samalla tarkistettiin myös kohdunsuun tilanne ja olin 8-9 cm auki.
Kello 02.15 - 02.49 tarkistettiin kohdunsuun tilanne jälleen uudestaan ja olin täysin 10cm auki ja vauvan pää oli jo ihan alhaalla, että sitä sai kosketettua. Kello 02.30 sain luvan ruveta ponnistelemaan ja jossain vaiheessa annettiin oksitiinitippa vahvistamaan supistuksia. Minulle jouduttiin tekemään episiotomia ja kutsuttiin lastenlääkäri paikalle kun huomattiin lapsiveden olevan vähän vihreää. Maanantaiaamuna kello 2.49 syntyi poika maailmaan kätilöiden avustamina ja hänen hengitysteitä jouduttiin ensin vähän avaamaan, ennen kuin kuului se ihana rääkäisy. <3 Sen jälkeen pitikin vielä se istukka synnyttää, joka ei meinannut tullakkaan ulos helposti ja meni 25min siihen. Istukka painoi 570g ja kalvot oli kuulemma repaleiset. Synnytys oli minulle ja miehelle täydellinen ja ei olisi voinut omasta mielestä paremmin mennä. Ainoastaan jäi harmittamaan kun unohdettiin kiittää kätilöämme ja muita kaikesta.
Synnytyksen jälkeen sain pojan rinnalle syömään ja jossain vaiheessa siirrettiin miehen paidan alle, että pääsen suihkuun. Suihkussa minua rupesi huimaamaan ja sain kutsuttua juuri ja juuri apua vetämällä hälytysnarusta. Muistan vielä sen kun hoitajat tuli suihkutilaan ja sopersin jotain huimaamisesta, jonka jälkeen meni taju ja pian näen jo neljä ihmistä kantamassa minua sängylle ja laittoivat tipan suoneeni. Pyörtyminen säikäytti ja rupesinkin pian sen jälkeen kyynelehtimään jos minulle olisi käynyt jotain pahemmin ja en olisi nähnyt vauvaa ja miestä enää koskaan. Onneksi kaikki on nyt hyvin! <3
maanantai 22. helmikuuta 2016
Se päivä, joka muutti kaiken
Pikaiset kuulumiset. Hän on täällä, pieni vauvamme! <3 Poitsu syntyi tänään 22.2.2016 rv 40+5 klo 02.49, mitoin: 3385g/50cm. ♥ Synnytys meni kaikenkaikkiaan hyvin, vaikka yllätyksiäkin tapahtui, mutta niistä kerron lisää myöhemmin. Nyt keskityn pieneen poikaamme ja synnytyksestä palautumiseen. :)
lauantai 20. helmikuuta 2016
Rv 40+3
Vielä ei ole vauvaa kuulunut ja ne vähäisemmätkin supistukset kesti sen kaksi päivää, joilla ei oikein olisi vielä voinut lähteä sairaalaan ajelemaan. Paineen tunnetta kyllä tuntuu välillä kävellessä tuolla alhaalla, mutta mieluusti ottaisin jo niitä tiheitä ja kipeitä supistuksia niin pääsisi synnyttämään. Saapa nähdä päättääkö vauva tulla itse ulos vai pitääkö ruveta synnytystä käynnistelemään, tosin ottaisin kovasti tuon ensimmäisen vaihtoehdon.
Pikkuhiljaa mietityttää jos vauva kasvaa tuolla masussa vielä paljonkin niin en pysty välttämättä alateitse synnyttämään ja joutuisin todennäköisesti sektioon. Tosin jännittää sekin jos joudunkin synnyttämään alateitse ja vauva onkin sen verran iso, että saan siitä kovat repeämät. On tässä vielä monta kysymysmerkkiä, jolle ei tiedä vastausta mutta toivon mukaan kaikki menisi hyvin ja toipuisin synnytyksestä pian. Ei auta kun odottaa, että pian päästäisiin näkemään pieni vauvamme ja elämään uutta ja jännittävää arkea kolmistaan, johon ei toivottavasti menisi enää kauan. Toivottavasti pian pääsen kertomaan hyviä uutisia. :)
Pikkuhiljaa mietityttää jos vauva kasvaa tuolla masussa vielä paljonkin niin en pysty välttämättä alateitse synnyttämään ja joutuisin todennäköisesti sektioon. Tosin jännittää sekin jos joudunkin synnyttämään alateitse ja vauva onkin sen verran iso, että saan siitä kovat repeämät. On tässä vielä monta kysymysmerkkiä, jolle ei tiedä vastausta mutta toivon mukaan kaikki menisi hyvin ja toipuisin synnytyksestä pian. Ei auta kun odottaa, että pian päästäisiin näkemään pieni vauvamme ja elämään uutta ja jännittävää arkea kolmistaan, johon ei toivottavasti menisi enää kauan. Toivottavasti pian pääsen kertomaan hyviä uutisia. :)
keskiviikko 17. helmikuuta 2016
Neuvola rv 40+0
Vielä pääsen kertomaan neuvolakuulumisia, mutta tämä taitaakin olla se viimmeinen kerta. Tänään olisi myös vauvan laskettu aika. Eilisestä asti on ollut jo ihan mukavia mahakramppeja, jotka jonkin verran tuntuu kuukautiskivuilta mutta ehkä kuitenkin hitusen kipeämmiltä kun pitää hengittää sisään ja ulos. Voi siis hyvin olla, että pääsen lähipäivinä kertomaan uutisia vauvan syntymästä. Mahakipujen kanssa olen selvinnyt lämpötyynyn avulla ja kivut ei vielä ole mitenkään säännöllisiä, että lähtö kutsuisi. Maha on ilmeisesti myös laskeutunut kun Sf-mitta oli pienentynyt viimme kerrasta. Eilen saatiin myös pinnasänky ja on nyt sekin sitten valmiina pienokaista odottamassa. Jospa meillä olisi viikonloppuna jo nyytti sylissä, kovasti ainakin toivon niin. :) Palaillaan pian! ❤️
Rv 40+0 (Rv 39+2)
Rv 40+0 (Rv 39+2)
Paino: 51,8kg (51,7kg) | 6,8kg (6,7kg)
Painon muutos/viikko: +140g(-233g)
Verenpaine: 108/78 (99/78|118/70)
Hemoglobiini: - (-)
SF-mitta: 33cm (34cm)
Syke: +142 (+135)
Pissa: +\- (Prot. +1)
Tarjonta: Rt (Rt)
Turvotus: - (-)
Masun ympärys: 88cm
Pissa: +\- (Prot. +1)
Tarjonta: Rt (Rt)
Turvotus: - (-)
Masun ympärys: 88cm
perjantai 12. helmikuuta 2016
Kirjoittaminen omilla kasvoilla vai anonyymisti
Olen monesti miettinyt uskallanko julkaista blogissani omaa naamaani. Tätä olen kyllä joskus kokeillut, mutta loppujenlopuksi on tullut paineita siitä mitä uskallan kirjoittaa jos joku tuttuni sattuu blogiani lukemaan, tosin sitä lukee jo nytkin pari ihmistä joille olen blogistani kertonut. Kovasti tekisi välillä julkaista myös kuvia ja kirjoitella enemmän asioita meidän arjesta ja elämästä. En ole kuitenkaan osannut vielä päättää rupeanko kirjoittamaan omilla kasvoilla ja jos sen teen niin en ole pian poistamassa kuvaani. Jossain vaiheessa voisi kuitenkin olla kiva kokeilla kasvoilla kirjoittamista pitkän tauon jälkeen.
Kovasti kyllä näytän peukkua heille, jotka uskaltavat omana itsenään kirjoitella blogia, vaikka tiedän että kaikenlaisia juoruja joistakin kirjoittajista levitellään netissä. Tietenkin sitä pelottaa jos joutuu itsekkin jonkun keskustelufoorumin haukuttavaksi, mutta niistähän ei pitäisi välittää. Olen myös miettinyt jos päädyn kirjoittamaan omilla kasvoillani niin vauvasta en tule kasvokuvia nettiin laittamaan. Välillä olisi kuitenkin mukava tehdä ihan viikoittaisia ruokapostauksia, kuvia meidän päivästä ja kaikesta muusta. Nähtäväksi jää päädynkö joku päivä kirjoittamaan omilla kasvoillani ihan lopullisesti.
Tykkäättekö te muut lukea blogia, missä kirjoitetaan omilla kasvoilla vai ilman? :)
Kovasti kyllä näytän peukkua heille, jotka uskaltavat omana itsenään kirjoitella blogia, vaikka tiedän että kaikenlaisia juoruja joistakin kirjoittajista levitellään netissä. Tietenkin sitä pelottaa jos joutuu itsekkin jonkun keskustelufoorumin haukuttavaksi, mutta niistähän ei pitäisi välittää. Olen myös miettinyt jos päädyn kirjoittamaan omilla kasvoillani niin vauvasta en tule kasvokuvia nettiin laittamaan. Välillä olisi kuitenkin mukava tehdä ihan viikoittaisia ruokapostauksia, kuvia meidän päivästä ja kaikesta muusta. Nähtäväksi jää päädynkö joku päivä kirjoittamaan omilla kasvoillani ihan lopullisesti.
Tykkäättekö te muut lukea blogia, missä kirjoitetaan omilla kasvoilla vai ilman? :)
Neuvola rv 39+2
Neuvolakäynniltä kotiuduttu, jossa ei oikein ollut mitään ihmeellistä tälläkertaa. Painon nousu on mennyt koko raskauden sillä nousee ja laskee kaavalla, mikä ei yllättänyt. Tälläkertaa se olikin sitten laskenut. Verenpaine mitattiinkin useampaan otteeseen ja laitettiin neuvolakorttiin alhaisin ja korkein lukema. Proteiini on nyt taas noussut +1 lukemaan ja sain jälleen tikkuja kotiin testaamista varten. Tosin en usko, että se tuosta taaskaan nousee vaan pysyy normaalina. Vauvan pää heiluu alhaalla edelleen, ettei ainakaan vielä ole kiinnittynyt ja mahakin on vielä ylhäällä. Seuraava neuvolakäynti onkin vauvan laskettuna päivänä eli 17. päivä ja jotenkin luulen, että sinne vielä mennään.
Viimme yönä tulikin nukuttua pitkästa aikaa melko huonosti kun ei löytynyt hyvää asentoa ja nenä tuntui olevan koko ajan tukossa. Sain kuitenkin suurinpiirtein 4 tuntia unta, etten ihan silmät ristissä neuvolakäynnille mennyt. Tässä tälläiset pikaiset kuulumiset ja kovasti jo toivoisin, että pienokainen tuolta yksiöstä pian syntyisi ettei tarvitsisi häntä enää kauaa odotella maailmaan. <3
Rv 39+2 (Rv 38+0)
Viimme yönä tulikin nukuttua pitkästa aikaa melko huonosti kun ei löytynyt hyvää asentoa ja nenä tuntui olevan koko ajan tukossa. Sain kuitenkin suurinpiirtein 4 tuntia unta, etten ihan silmät ristissä neuvolakäynnille mennyt. Tässä tälläiset pikaiset kuulumiset ja kovasti jo toivoisin, että pienokainen tuolta yksiöstä pian syntyisi ettei tarvitsisi häntä enää kauaa odotella maailmaan. <3
Rv 39+2 (Rv 38+0)
Paino: 51,7kg (52,0kg) | 6,7kg (+7,0kg)
Painon muutos/viikko: -233g (+350g)
Verenpaine: 99/78|118/70 (109/69)
Hemoglobiini: - (119)
SF-mitta: 34cm (33cm)
Syke: +135 (+134)
Pissa: Prot. +1 (-, Puhdas)
Tarjonta: Rt (Rt)
Turvotus: - (-)
Pissa: Prot. +1 (-, Puhdas)
Tarjonta: Rt (Rt)
Turvotus: - (-)
torstai 11. helmikuuta 2016
Vielä yhdessä koossa
Täälä odotellaan enemmän ja enemmän, milloin synnytys mahtaa käynnistyä kun ei oikein ole merkkejä mihinkään suuntaan. Ainakaan vauvalla ei ole kiirettä tulla maailmaan ja onkin tainnut tulla siinä isäänsä. ;) Enemmän olenkin laitellut kuvia tuonne blogini Instagram sivulle, mistä pääsee minua seuraamaan kun laittaa pyynnön. Sinne pääset tästä linkistä: https://www.instagram.com/haaveistatotta/.
Oma olotila alkaa pikkuhiljaa olemaan tukala kun vauva painaa alas, mutta vielä olen hyvin pärjännyt. Kävelylenkkejä teen edelleen melkein päivittäin oman olotilan ja sään mukaan, jotka piristää kyllä mieltä kun ei tarvitse vain neljän seinän sisällä oleskella. Mies alkaa myös pikkuhiljaa olemaan malttamaton ja kovasti jo odottaa, milloin lähtö tulisi. Vielä ei ole tarvinnut miehelle töihin soitella, että tulisi kotiin. Minulle on kuitenkin alkanut tässä vähän tulemaan sellainen tunne, ettei tämä vauva vielä hetkeen täältä yksiöstä maailmaan synny, ellei päätä yllättää. Tässä voi vielä hyvin mennä se parikin viikkoa kun vauva syntyy. Huomenna minulla onkin neuvola, josta tulenkin kertomaan jälleen kuulumisia. Palaillaan taas huomenna! :)
Oma olotila alkaa pikkuhiljaa olemaan tukala kun vauva painaa alas, mutta vielä olen hyvin pärjännyt. Kävelylenkkejä teen edelleen melkein päivittäin oman olotilan ja sään mukaan, jotka piristää kyllä mieltä kun ei tarvitse vain neljän seinän sisällä oleskella. Mies alkaa myös pikkuhiljaa olemaan malttamaton ja kovasti jo odottaa, milloin lähtö tulisi. Vielä ei ole tarvinnut miehelle töihin soitella, että tulisi kotiin. Minulle on kuitenkin alkanut tässä vähän tulemaan sellainen tunne, ettei tämä vauva vielä hetkeen täältä yksiöstä maailmaan synny, ellei päätä yllättää. Tässä voi vielä hyvin mennä se parikin viikkoa kun vauva syntyy. Huomenna minulla onkin neuvola, josta tulenkin kertomaan jälleen kuulumisia. Palaillaan taas huomenna! :)
keskiviikko 3. helmikuuta 2016
Neuvola rv 38+0
Pikkuhiljaa rupeaa olemaan viimmeisiä neuvolakäyntejä menossa ja malttamattomana jo odotellaan, milloin kropassa rupeaisi jotain synnytykseen liittyvää tapahtumaan. Hirveästi kun ei ole ollut noita supistuksia, mutta ehkä niitä pian rupeaa tulemaan tai sitten niitä tulee vasta lapsiveden mentyä. Pääsin neuvolakäynnillä ultrattavaksi ja varmistettiin vielä erikseen, että vauva on pää alaspäin ja eipä se ole sieltä mihinkään liikkunut. Lapsivettä oli hyvä määrä ja vauva ei oikein tykännyt siitä neuvolatädin mahan painelusta ja sydänäänien kuuntelusta kun antoi monoa. :D
Painoa oli tullut oikein jopa 700g viimme neuvolakäyntiin, tosin viimme päivinä on tullut herkuteltuakin vähän enemmän. Painoa on näillänäkymin tullutkin se 7kg, joka on edelleen hyvä lukema. Verenpaineet vain laskee, mutta sentäs hemoglobiini on edes vähäsen noussut. Jospa sitä saisi vielä vähäsen nostettua ennen vauvan syntymää. Saapa nähdä pääsenkö vielä ensi viikolla kertomaan neuvolakuulumisia vai jo pienokaisen vauvan syntymästä. :)
Rv 38+0 (Rv 36+0)
Painoa oli tullut oikein jopa 700g viimme neuvolakäyntiin, tosin viimme päivinä on tullut herkuteltuakin vähän enemmän. Painoa on näillänäkymin tullutkin se 7kg, joka on edelleen hyvä lukema. Verenpaineet vain laskee, mutta sentäs hemoglobiini on edes vähäsen noussut. Jospa sitä saisi vielä vähäsen nostettua ennen vauvan syntymää. Saapa nähdä pääsenkö vielä ensi viikolla kertomaan neuvolakuulumisia vai jo pienokaisen vauvan syntymästä. :)
Rv 38+0 (Rv 36+0)
Paino: 52,0kg (51,3kg) | +7,0kg (+6,3kg)
Painon muutos/viikko: +350g (+117g)
Verenpaine: 109/69 (111/76)
Hemoglobiini: 119 (-)
SF-mitta: 33cm (32cm)
Syke: +134 (+142)
Pissa: - (prot. +1)
Tarjonta: Rt (Rt)
Turvotus: - (-)
Pissa: - (prot. +1)
Tarjonta: Rt (Rt)
Turvotus: - (-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)