NT-ultra / rv 12+4

Tänään tuli käytyä taas katsomassa pikkuista ja vähän ennen ultraan pääsyä rupesi jännittämään löytyykö sieltä vielä sykettä, mutta onneksi kaikki oli hyvin ja niskaturvotusta oli vain 0,78mm ja pituutta pikkuisella 6,7cm. Syke myös päästiin kuulemaan ensimmäistä kertaa ja miten ihanalta se voi kuulostaakkaan. Kovasti taas pikkuinen potki ja heilui menemään ja mun fiilis sukupuolesta pysyy edelleen melko vahvana, mutta katsotaan sitten kesäkuun rakenneultrassa pitääkö se paikkaansa.

Olen saanut edelleen nauttia tästä oireettomasta raskaudesta ja tämä on ollut ihan luksusta esikoisen raskauteen verrattuna. Mies ei ole vielä sisäistänyt tätä uutta raskautta ja luulen, että se tulee jälleen vasta sitten kun maha kasvaa tai pikkuinen on syntynyt, vaikka iloinen hän on kyllä uudesta tulokkaasta. 

Seuraavaksi odotellaan niitä liikkeitä ja todennäköisesti tunnen ne taas melko aikaisin kun istukka oli siirtynyt edestä nyt takaseinämään. Vielä 8 viikkoa niin ehkä varmistuu kumpiko tuola majailee. 😍

Pähkinä rv 12+4 ❥

Kaikki hyvin!

Kävin tänään yksityisellä ultrassa ja kaikki oli onneksi mallillaan. Istukka oli myös edessä, mikä myös selittää sen, ettei sykettä ole löytynyt. Oli sama lääkäri, joka teki mulle helmikuussa keräyksen ja alkionsiirron. Molemmat siinä hymyiltiin ja naurettiin kun pikkuinen kovasti potki menemään. Nyt saa olla rauhallisin mielin ja nauttia tästä raskaudesta. ❥

”Sinussa on valo, sinussa on yö

Sinulla on sitkeä sydän joka lyö.”

Juha Tapio 

Pähkinä rv 10+6 ❥

Pelko vei vallan

Niin se taas iski viikonloppuna kun neuvolassa ei suostuttu viikolla ultraamaan, vaikka vastauksen jo tiesin sitä kysyessäni, mutta ajattelin kuitenkin varovaisesti kokeilla kepillä jäätä. Paniikki kasvoi lisää viikonloppuna kun kokeilin kuunnella sydänääniä, mitä en tietenkään löytänyt ja lopulta rauhoituin kun ajattelin vielä olevan liian aikaista tai pikkuisen olevan jossain hyvässä piilossa. Silti olen stressannut pääni puhki jos on tullut keskeytynyt keskenmeno ilman mitään vuotoa ja kasvu on pysähtynyt, vaikka varhaisultrassa kaikki oli hyvin. Varhaisultran jälkeen on ollut muutenkin todella epäuskoinen olo ja pelko takaraivossa, että päättyykö tämä hyvin ja voidaanko meille vielä suoda onnellinen raskaus loppuun asti. Pikkuhiljaa olen viikonlopusta rauhoittunut, mutta silti tässä pyöritän mielessäni jos kävisi yksityisellä ultrassa tai jos vielä kokeilisin kysyä neuvolasta ultraan pääsyä. 

Raskausaika on ollut tälläkertaa täysin erilainen jos vertaa esikoisen raskauteen, koska oireina on ollut vain rintojen arkuutta ja välillä ruokahalun vaihtelua joitain ruokia kohtaan. Vessanpönttöä ei ole tarvinnut kertaakaan halata ja myös se migreeni on pysynyt poissa tässä raskaudessa, ylipäätänsä koko raskaus on mennyt tähän mennessä hyvin ja vointi on ollut todella hyvä. En edes kuvitellut, että se voisi mennä näin helposti ja olen yrittänyt tästä nyt nauttia. 

Kävin tänään antamassa sikiöseulantaa varten verikokokeet, jonka aika ei ole vielä tullut ja myös ensi viikon sormileikkausta varten otettiin kokeita. Tuleva leikkaus vähän hermostuttaa, vaikka tiedän sielä olevan ihan hyvät lääkärit ja annetaan turvalliset lääkkeet, mitkä ei pitäisi vaikuttaa vauvaan mitenkään. Kuitenkin vähän pelottaa miten se sujuu kun kuulen kaiken, vaikka en näe tai tunne mitään. Jospa se siitä ja pitää yrittää luottaa sen menevän hyvin, vaikka kaikissa leikkauksissa on aina vaaransa.

Kotimaassa takaisin

Tällähetkellä on melko rentoutuneet ja hyvät fiilikset Portugalin lomasta, joka tuli hyvään aikaan ja tällaista mahdollisuutta en usko enää olevan tulossa, että pääsisin ilman lapsia tai miestä  matkustamaan ulkomaille. Ensimmäiselä viikolla otin jonkin verran kuvia, mutta viimeisellä viikolla en enää pahemmin kulkenut kamera tai kännykkä kädessä. Yritin vain nauttia ja painaa ne kauniit maisemat mieleeni.

Heräsimme aina joka aamu kello yhdeksän ja aamupalan jälkeen menimme meren rannalle kävelemään paljailla jaloilla tunnin ajaksi, jonka jälkeen tultiin takaisin tekemään ruokaa tai valmiiseen pöytään. Ostimme siis kaikki ruoat kaupasta ja muutaman kerran käytiin syömässä ulkona. Syömisen jälkeen lepäiltiin ja levättyämme muu perhe lähti juoksemaan kentälle tai maastoon ja minä kuvailin sitten yleensä heidän juoksua ja juoksin myös vähäsen vointiani mukaan. Treenien jälkeen syötiin ja tehtiin jotain muuta. Iltaisin katseltiin yleensä joku elokuva, jonka jälkeen ruvettiin nukkumaan.

Muutaman kerran käytiin myös parissa ostoskeskuksessa shoppailemassa ja mukaan tarttui esikoiselle kesäksi t-paitoja, kuten myös tulevalle vauvalle yksi body, mitä ei voinut jättää kauppaan. Noin 24 tunnin matkustaminen vei voimia ja sunnuntaina olin melko uupunut kun en saanut nukuttua yöllä kuin alle 2 tuntia pienissä pätkissä ja kotiin tullessa menin samaan aikaan nukkumaan kun esikoinen. Pää oli melko sekaisin illalla siitä matkustamisesta ja vähäisistä yöunista, jonka takia aivot kävi kierroksilla ja uni ei meinannut heti tulla. Nyt muutamilla hyvillä yöunilla alan olla jo voiton puolella tämän väsymyksen kanssa ja jaksaa taas paremmin leikkiä taaperon kanssa. :)