sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Ei joulufiilistä

Pikkuhiljaa joulun lähestyessä on taas salakavalasti alkanut tulemaan se suru takaisin. Pelkkä ajatus siitä, että muut voi viettää sen oman lapsen/lapsiensa kanssa saa jo mielen vaipuneeksi. Täälä vain odotellaan, että päästäisiin siirtoon joka sekin tuntuu olevan mahdotonta. Joulun voin olla perheen kesken, mutta sen jälkeen voisin olla vain kotona menemättä mihinkään. Taas yksi vuosi ilman lasta ja raskautumista. Tuntuu, että olen ihan yksin asian kanssa ja kukaan ei tunnu ymmärtävän tätä tilannetta, mitä käyn läpi.

Ihmiset ei ymmärrä sitä, kuinka paljon ne "neuvot" ärsyttää mun mieltä, jotka on kuultu jo miljoona kertaa monelta muulta. Tiedän, että he yrittävät kovasti auttaa ja piristää, mutta se ei auta. Valitettavasti se lapsettomuus ei unohdu sormia napsauttamalla, että "nyt olet iloinen ja nautit elämästä vielä kun voit". Lapsettomuus on minulle ja miehelle kriisi, joka ei helpotu vaan pahenee vain ajan kuluessa. Onneksi kuitenkaan se ei ole ajanut meitä erilleen vaan on yhdistänyt meitä. Välillä on niitä hyviä jaksoja ja välillä huonoja jaksoja, mistä pikkuhiljaa rämmitään ylös. Tälläistä mun elämä on ollut jo monta vuotta. Elämä koettelee toisia välillä todella rankasti ja sitä vain pitää yrittää nousta taas jaloilleen. Ehkä minäkin tästä pikkuhiljaa piristyn, mutta siihen menee jälleen aikaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)