Lapsettomuusmuistelua, lapsilukua ja ovulaation odottamista

Jätimme ehkäisyn kun olin vielä 20v ja täytin pari kuukautta myöhemmin 21. Silloin elin vielä siinä toivossa, että pian meistä tulisi perhe ja perhoset pyöri vatsassa jännityksestä. Kun kuukaudet ja vuodet kului alkoi epätoivo, suru pyöriä mielessä ja tulisiko meistä koskaan perhettä. Lapsettomuuden syy kun selvisi olin toisaalta huojentunut ja toisaalta surullinen miehen puolesta, koska ei todennäköisesti tulla saamaan lapsia ilman lapsettomuushoitoja. Ensimmäiset hoidot kun alkoi olin ensimmäistä kertaa toiveikas, että meillä on mahdollisuus lapsen saamiseen ja tehdään kaikkemme sen eteen, ettei sitten tule myöhemmin kaduttua kun ei tullut tehtyä. Ensimmäisestä pakastealkion siirrosta sain sitten sen plussan ja olin onneni kukkuloilla, että vihdoin meistä tulisi perhe ja nyt ei voi enää mikään mennä pieleen. Tuli keskenmeno ja maailma romahti. Töissä kävin keskenmenosta huolimatta ja yritin suoriutua töistä, mutta kotona romahdin aina itkuun. Mies lohdutti parhaansa mukaan ja tiesin sen olevan hänellekin rankkaa aikaa, vaikka ei tunteitansa näyttänytkään.

Toinen icsi-hoito toi uuden plussan kun olin 23v (täyttämässä 24v parin kuukauden päästä) ja sen jälkeen tunteeni olivat melko sekaisin uskallanko siitä iloita jos tämäkin viedään minulta pois. Viikot kului ja raskaus meni onneksi hyvin loppuun asti ja terve poika syntyi rv 40+5. Lapsen syntymän jälkeen meni hetki kun tajusin, että hän on oikeasti tässä ja me ollaan nyt perhe. Mies on ollut ihana ja on päästänyt minua menemään yksin kauppaan, tapaamaan ystäviä tai lenkille ja on tukenut kun olen meinannut menettää järkeni imetyksen kanssa. Välillä kuitenkin on tullut pieniä erimielisyyksiä asioista, mutta ollaan saatu asiat aina puhuttua halki. Väsyneenä tai nälkäisenä huomasin aina olevani kiukkuinen ja mies ymmärsi sen, että en aina tarkoita sanomisiani ja pienen lepäämisen ja syömisen jälkeen olen jo oma itseni. Ensimmäinen vauvavuosi oli ihana, mutta myös kovin rankka tiheiden heräämisten kanssa ja ymmärrän nyt, miksi jotkut parit eroaa silloin.

Toinen lapsi meillä oli haaveissa pienellä ikäerolla ja vähän harmitti kun kuukautiset alkoi vasta pojan ollessa 1v3kk ja ei päästy ennemmin jatkamaan hoitoja. Imetys vaikutti siihen, ettei kuukautisia tullut ja alkoivat vasta sitten kun pääsin siihen yhteen imetyskertaan vuorokaudessa. Lapsiluku meillä on se 2-3 lasta ja jos vielä kolmatta yritetään niin aion lopettaa imetyksen ennemmin. Mies on sen kolmen lapsen kannalla, mutta mä en ole vielä päässyt ratkaisuun lapsiluvusta, jos saataisiin ensin edes tämä toinen lapsi niin voisi miettiä asiaa. Ovulaatiota en ole saanut vieläkään testiin ja nyt mennään kuitenkin jo kp 17 ja ajattelin sunnuntaihin asti testata ja lopettaa sitten. Valkovuodon määrä on ehkä nyt vähän suurentunut, että ovulaation ei pitäisi olla enää kaukana, ellei se sitten jää tässä kuussa kokonaan tulematta.