torstai 8. tammikuuta 2015

Viimme vuonna

Tähän aikaan olimme miehen kanssa menossa perhesuunniteluneuvolaan juttelemaan kun raskautta ei ollut kuulunut. Oltiinhan siinä 1,5v yritetty. Muistan, että meitä oli melko hymyilevä nainen vastassa, joka kyseli elämäntilannetta ja kaikkea mahdollista meidän parisuhteeseen liittyen. Saimme lopulta lähetteen Naistentautien poliklinikalle. Täytimme lomakkeita kuinka paljon juomme alkoholia viikossa ja montako kertaa viikossa harrastamme seksiä. Kaikki oli ihan kunnossa muuten. Käynnin lopussa lääkäri sanoi, että yleensä ihmiset raskautuu pian ensi käynnin jälkeen kun se stressi helpottuu. No eipä käynyt meillä. Tammikuun lopussa saatiin jo tietää, miksi lasta ei ole kuulunut ja ehkä vähän jännittyneenä, mitä jos ei koskaan saadakkaan lasta.


Siitä alkoi se odottaminen, milloin päästään Naistentautien poliklinikalle ja hoitoja aloittamaan. Maaliskuussa aika koitti, jossa minut ultrattiin ja todettiin kaiken olevan kunnossa. Mies sai lähetteen siemenesteen koepesuun ja täytettiin suostumus lapsettomuushoitoihin. Koepesun jälkeen pystyttiin vasta tietämään aloitetaanko IVF:lla vai ICSI:lla. Tuloksien ollessa huonot, päädyttiin ICSI-hoitoon eli mikroinjektioon.

Jälleen odottelua, milloin päästään ICSI-hoidon suunnittelukäynnille joka oli vihdoin kesäkuussa. Sielä päätettiin, että aloitetaan hoito elokuussa, mutta omat työkuviot meni huonosti ja siirrettiin ensimmäinen hoito syyskuulle. Kävin ennen syyskuun alkavaa kiertoa vielä poliklinikalla kertaamassa asiat, että tiedän mitä tehdä. Viikkoa ennen kuukautisia kävin jännittyneenä apteekissa hakemassa pistettävät lääkkeet, jotka piti lopuksi tilata kun oli loppu. Kassaneitikin tarkisti lääkkeiden hinnan useampaan otteeseen, että oliko se varmasti yli 300€ ja itse nyökkäilen sen olevan oikein.

Fertinovan lepohuoneesta
Kierron alettua soitin klinikalle ja varattiin ensimmäinen aika seurantaultraan. Aloitin Gonal-f:n pistämisen kp 2, jota jatkoin kp 8. Kp 7-8 otin mukaan Orgalutranin, jonka pistäminen oli epämukavaa kun sen nesteen tunsi selvästi sormien välissä kun laitoin sitä. Seurantaultrassa kasvoi ihan hyvä määrä munarakkuloita ja pistin kp 9 Pregnylin, joka oli viimmeinen lääke ennen punktiota eli munasolujen keräystä. Punktio (Fertinovassa) meni odotettua paremmin, koska olin muiden kokemusten mukaan varautunut paljon pahempaan. En oikealla puolelle munasarjoissa tuntenut edes kipua kun puudutuspiikki pistettiin, vasemmassa taas nytkähdin koska se tuntui selvästi. Vasen munasarja oli muutenkin kipeä ja turvonnut, jonka keräykseen meni selvästi aikaa eikä lopulta edes kerätty kaikkia, kun jotkut munasolut oli niin kaukana.


Jossain vaiheessa lääkkeet oikein humahti päähän ja muistan lääkäreille naureskellen sanoneeni, että "ihan kun tässä olisi ottanut jotain vettä väkevämpää". Punktion loputtua pääsin ihan omin jaloin kävelemään lepohuoneeseen, jonne minulle tuotiin teetä, karkkia ja muuta hyvää syötäväksi. Lääkäri tuli lopulta kertomaan, että 13 munasolua saatiin kerätty ja seuraavana päivänä tietää montako on hedelmöittynyt. Iloisena miehelle laitoin viestiä montako saatiin. Lepäillessäni noin tunnin tuli mies hakemaan ja saattoi minut kotiin sisälle asti, jos satun pyörtymään. Vasta kotona tuli mahakipuja johon päätin lääkärin määräyksestä ottaa särkylääkkeen ja nukuin pari tuntia. Samana päivänä aloitin Lugesteronin käytön, jota laitettiin kolme kertaa päivässä emättimeen.

Fertinovan lepohuoneesta
Seuraavan päivänä puhelimen soidessa olin hermostunut jos ei saatukkaan montaa hedelmöittynyttä munasolua. Kuitenkin puhelimen päässä oli ystävällinen nainen, joka kertoi iloisia uutisia. 11 oli kypsiä ja 9 hedelmöittynyt, joka oli hyvä määrä. Siinä miehen kanssa keskusteltiin, että tässä saadaan vielä suurperhe. :) Päivä ennen siirtoa mulle soitettiin vielä väliaikatietoja montako munasolua on jäljellä ja niitä oli 5. Pikkuhiljaa oli pieni pelko päästäänkö seuraavana päivänä siirtoon ollenkaan. Onneksi kuitenkaan siirtopäivänä ei tullut puhelua ja siirtoon päästiin. Itselle kuitenkin oli pieni järkytys kun  saatiin vain yksi pakkaseen, tietenkin se oli parempi kun ei mitään.

Siirron jälkeen iloisena hymyilin ja silitin mahaani, että nyt olen vähän kuin raskaana. :) Pari päivää siirron jälkeen oli mahanippailuja, jotka katosi kuin tuhkatuuleen. Jäljelle jäi turvotus ja rintakipu, joiden uskoin johtuvan Lugesteronista. Pikkuhiljaa olin jo varma, ettei tämä hoito tuota tulosta ja kuukautiset alkoi kp 26. Pettymys oli suuri kun oli kovalla vaivalla piikittänyt itseensä kaikenlaista hormonia ja kuukautiset alkaa. Itselläni oli liian suuret odotukset ensimmäisen hoidon onnistumisesta. Odotin jo kovasti, milloin päästään tekemään PAS ja siirtämään pakkasessa oleva ainokainen. Lokakuussa oli normaali kierto, josta sain raskaustestiin toisen viivan tilalle valkoisen viivan, en sitä kuuluisaa punaista viivaa vaan valkoisen, jonka totesin loppujenlopuksi olevan vain viallinen testi. Mietin mielessäni "tähänkö jää minun raskaustestissä olevat viivat, pelkkään vialliseen testiin". Marraskuun ja joulukuun kävin turhaan ultrissa ja ärtymys oli suuri kun kumpanakaan kertana ei siirtoon päästy.

Siinä oli meidän vuosi tutkimuksista hoitojen alkuun. Melko kauan meni, mutta ehkäpä tämä vuosi on sitäkin parempi ja täälä mahdollisesti oltaisiin jo tämän kuun lopussa raskaana. Tosin ehkä rauhoitun vasta sitten kun näen sen meidän valkoisen pisteen kohdussa, että se viimmeinkin on sielä näiden pettymysten jälkeen. Tästä nyt tuli melkoinen romaani, mutta toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun asti. Pahoittelut kirjoitusvirheistä jo etukäteen! :)

8 kommenttia:

  1. Melkoinen vuosi teilläkin. Meillä tosin ollaan menty vielä näillä tosi kevyillä hoidoilla, jotka eivät ole todellakaan saaneet aikaiseksi minkäänlaista toiveikkuutta. :( Katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessan. Toivottavasti plussa teille ja meille. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iina! <3 Samaa toivon! :) <3 Melko paljon odottamista koko vuosi, että alkaisi jotain tapahtumaan. Ehkä tänä vuonna asiat etenisi vähän nopeammin.

      Poista
  2. Hyvin kiteytetty vuoden kulku. Olkoon ensi vuosi täynnä aivan toisenlaisia tunteita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Toivotaan tosiaan, että tämä vuosi on erilainen kun viimme vuosi. :)

      Poista
  3. Toivottavasti vuosi 2015 vie teitä elämässä eteenpäin <3

    Terkuin Rouva J. ja murunen rv16+6

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rouva J! <3 Ihana kuulla sustakin, vaikka et ilmeisesi enää blogia kirjotitakkaan. :) <3 Mites teillä muuten menee? :)

      Poista
    2. Joo en enää kirjota, jotenki ei oo luontevaa kirjottaa vauvajutuista :) ymmärrät varmaan..ei osaa oikein hössöttää samalla tavalla kuin "normaalisti" raskaaksi tulleet. Meillä menee oikein hyvin nyt, alkuraskaus oli rankkaa pahoinvoinnin takia, mutta nyt alkaa jo helpottaa. Puoliväli raskaudesta jo lähenee, ihan hullua!! Osaa kyllä olla kiitollinen tästä ja joka päivä ihmettelee omaa onnekkuutta :') kiva kun kirjottelet, käyn aina välillä lukemassa sun kuulumisia <3

      Poista
    3. Ymmärrän kyllä! :) Hyvä, että sielä menee hyvin ja pahoinvointi on helpottanut. Hurjan nopeasti tämä aika menee, pian jo saat sen nyytin syliin! <3 Mukavaa, että vielä seurailet meidän muiden blogeja ja tsemppaat taustalla! <3

      Poista

Kiitos kommentista! :)