Niin se taas iski viikonloppuna kun neuvolassa ei suostuttu viikolla ultraamaan, vaikka vastauksen jo tiesin sitä kysyessäni, mutta ajattelin kuitenkin varovaisesti kokeilla kepillä jäätä. Paniikki kasvoi lisää viikonloppuna kun kokeilin kuunnella sydänääniä, mitä en tietenkään löytänyt ja lopulta rauhoituin kun ajattelin vielä olevan liian aikaista tai pikkuisen olevan jossain hyvässä piilossa. Silti olen stressannut pääni puhki jos on tullut keskeytynyt keskenmeno ilman mitään vuotoa ja kasvu on pysähtynyt, vaikka varhaisultrassa kaikki oli hyvin. Varhaisultran jälkeen on ollut muutenkin todella epäuskoinen olo ja pelko takaraivossa, että päättyykö tämä hyvin ja voidaanko meille vielä suoda onnellinen raskaus loppuun asti. Pikkuhiljaa olen viikonlopusta rauhoittunut, mutta silti tässä pyöritän mielessäni jos kävisi yksityisellä ultrassa tai jos vielä kokeilisin kysyä neuvolasta ultraan pääsyä.
Raskausaika on ollut tälläkertaa täysin erilainen jos vertaa esikoisen raskauteen, koska oireina on ollut vain rintojen arkuutta ja välillä ruokahalun vaihtelua joitain ruokia kohtaan. Vessanpönttöä ei ole tarvinnut kertaakaan halata ja myös se migreeni on pysynyt poissa tässä raskaudessa, ylipäätänsä koko raskaus on mennyt tähän mennessä hyvin ja vointi on ollut todella hyvä. En edes kuvitellut, että se voisi mennä näin helposti ja olen yrittänyt tästä nyt nauttia.
Kävin tänään antamassa sikiöseulantaa varten verikokokeet, jonka aika ei ole vielä tullut ja myös ensi viikon sormileikkausta varten otettiin kokeita. Tuleva leikkaus vähän hermostuttaa, vaikka tiedän sielä olevan ihan hyvät lääkärit ja annetaan turvalliset lääkkeet, mitkä ei pitäisi vaikuttaa vauvaan mitenkään. Kuitenkin vähän pelottaa miten se sujuu kun kuulen kaiken, vaikka en näe tai tunne mitään. Jospa se siitä ja pitää yrittää luottaa sen menevän hyvin, vaikka kaikissa leikkauksissa on aina vaaransa.
Samojen paniikkitilojen kanssa on painittu täällä. Ehkä isä edelleen painaa paniikkinappulaa herkemmin. Odotamme esikoista saapuvaksi elokuulla ja toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin. Toivon mielenrauhaa sinulle ja että kaikki menisi toivotusti.
VastaaPoistaHurjasti onnea myös sinne! Eiköhän tämä tästä ja ajattelin kuitenkin käydä ultrassa niin saa mielenrauhan :)
PoistaOnpa kummaa..meillä ekalla neuvolakäynnillä rv10 itse neuvolatäti ehdotti haluanko extra ultran kun tiesi meidän taustan. Olin siis aikaisemmin hänen kanssa puhunut puhelimessa pelkotiloista ja mistä ne johtuu. Kaikki oli hyvin. Ensi viikolla np-ultra ja pelkään kaameasti..josko yhtäkkiä kaikki ei olisikaan hyvin. Tiedän tunteen. Meillä siis esikoinen olis tämä, 4vuotta hoitoja takana. Tsemppiä!
VastaaPoistaMulla oli nuori sijainen neuvolatätinä, joka ei oikein tuntunut ymmärtävän tätä mun huolta, mutta jos olisi ollut se oma niin olisin todennäköisesti päässytkin kun tiesi enemmän meidän taustaa. Ajattelin huomenna soittaa neuvolaan ja kysäistä vielä ultraan pääsyä, koska en nyt pääse tästä epävarmuudesta ja pelosta eroon niin saisi ainakin mielenrauhan tai sitten tiputaan korkealta ja kovaa.
Poista