Tuntuu myös, että lapsiakin saadaan liian aikaisin tai mennään jo kiireesti naimisiin tuntematta toista tarpeeksi hyvin. Kaikki eivät onneksi ole kuitenkaan eronneet, vaikka ovat saaneet lapset melko nopeaan tahtiin tai nuorina eli nostan heille kyllä hattua. :) Harvassa tuntuu olevan sellaiset 10-60v parisuhteet ja nykyään ne tuntuu kestävän max. 5v. Jotkut asiat pystyy hoitamaan kuntoon puhumalla, mutta se taito on katoavaista. Kuuntelemisella ja asian eteen tekemisellä on myös opittavaa ja vielä kun erot osattaisiin hoitaa niin, ettei se olisi yhtä tappelua. Vaikka en kaikkien taustoja tiedäkkään, että ovatko he kaikki mahdolliset keinot yrittäneet tai onko molemmilla enää halua yrittää, niin en voi sanoa mitään.
Meidän parisuhde ei ole ollut missään vaiheessa helppo ja annettiin sille uusi mahdollisuus siinä tilanteessa, missä toiset olisivat eronneet. Lapsettomuus kuitenkin pikkuhiljaa vahvisti meidän suhdetta entisestään, hyväksyttiin pikkuhiljaa toisen hyvät ja huonot puolet, puhuttiin mieltä painavista asioista, joka ei ollut aluksi mitenkään helppoa ja vaati työtä molemmilta, mutta päästiin pitkän työn jälkeen siihen, että tässä ollaan yhdessä nyt ja aina eikä se helepolla kaadu. Yhteinen huumorintaju on myös kummasti auttanut vaikeina aikoina :) Tästä tuli vähän tälläinen sekava purkaus kun tuli taas luettua jonkun erosta.
Erotaanko teidän mielestä nykyään liian herkästi?
Ajattelen asian niin, että on suuri merkitys sillä, onko pariskunnalla lapsia vai ei.
VastaaPoistaJos lapsia ei ole, niin asia on edes vähän yksinkertaisempi. Tunnen itse ihmisiä, joilla on ollut useita pitkiä parisuhteita ja jotka ovat eronneet jo ennen kuin kaikki keinot on kokeiltu. Mutta en näe siinä mitään väärää. Kaikki eivät usko siihen, että elämä tulisi välttämättä viettää vain yhden ihmisen kanssa, vaan mieluumin lähtevät eri teille siinä vaiheessa, kun ei enää haluta olla suhteessa. Tietenkin erot näissä tilanteissa ovat helpompia, jos molemmat ajattelevat samalla tavalla asiasta. Toiset meistä haluavat sitoutua yhteen ihmiseen koko loppuelämäkseen ja jotkut ajattelevat asiasta eri tavalla ja ehkä jopa tietävät, ettei heistä ole koko elämän kestävään parisuhteeseen.
Jos suhteessa on lapsia, tilanne muuttuu. Ero tuo aina paljon muutoksia myös lasten tilanteisiin ja lapsille ero saattaa olla tosi kova paikka. Mielestäni tällöin ero pitää olla tarkoin harkittu ja perusteltu, jos siihen ryhdytään. Eroa pitää myös pohtia ja suunnitella lasten kannalta. Vanhempien pitää päästä oman katkeruutensa yläpuolelle sen verran, että pystyvät hoitamaan asiat lasten kannalta mahdollisimman hyvin. Joissain tilanteissa (esim. oikein riitaisa parisuhde) ero voi olla lapsille jopa helpotus. Ja sitten tietenkin väkivalta, päihteet ym. ovat aina hyviä syitä eroon.
Samaa mieltä, että sillä on iso merkitys onko lapsia vai ei ja ero ilman lapsia on todennäköisesti helpompaa kun taas on lapsia.
PoistaKaikki tietenkin on erilaisia ja eivät halua sitoutua yhteen ihmiseen loppuelämäksi :)
Lasten tullessa tilanne muuttuu ja ero voi olla hankalampaa ja usein ollaan yhdessä lasten takia. Tietenkin ihmiset myös muuttuu ja eivät välttämättä ole enää samanlaisia kuin ennen. Myös omasta mielestä ero pitää olla silloin myös hyvin tarkkaan mietitty ja suunniteltu ja hoitaa ero lasten takia hyvin. Ero vaikuttaa lapsiin todella paljon, ellei sitten ole riitaisa parisuhde niin ero voi olla heille joka helpotus. :)
Olen miettinyt tuhannet kerrat aivan samaa. Juuri että luovuttavatko ihmiset nykyään helpommin, vai onko vain maailma muuttunut niin että on helpompaa ja yleisestikkin jopa hyväksyttävämpää erota helpommin toisesta?!
VastaaPoistaTietysti olen sitä mieltä, että jos on oikeasti todella paha olla suhteessa niin on ihan jopa oman hyvinvoinnin kannalta suotavaa lähteä suhteesta ja väkisin ei tarvitse suhteessa roikkua, jos se kerrassaan tuntuu mahdottomalta ja kumpikin osapuoli suhteessa voi huonosti.
Sitten osa minua miettii myös sitä, että jos suhteesta ei erota tämmöisten ikävien syiden takia vaan lähinnä tämmöisten "ottaa päähän kun toinen jättää sukkia lojumaan lattialle" (huom.leikkimielinen kärjistetty esimerkki) tai "en tunne enää sitä alkuhuumaa toista kohtaan" niin se kummastuttaa.. Olisiko voitu kenties yrittää löytää sitä kipinää uudelleen ja kun jokaiseen suhteeseen tulee aina se alkuhuuman jälkeinen vaihe jollon se suhde arkiintuu..Että tehdäänkö sen suhteen ylläpitämiseen tosiaan tarpeeksi niinku sanoit?
Me ollaan oltu nyt mieheni kanssa yhdessä 12 vuotta joista 11 vuotta kihloissa ja joulukuussa tulee 5 vuotta naimisissa oloa. Meidän aikaan on mahtunut TODELLA PALJON ongelmia, draamaa, eroharkintaa jne jne...Mutta koskaan ei olla luovutettu kuitenkaan. Aina ollaan noustu ongelmien jälkeen ja tuntuu, että jokainen taistelu mikä ollaan monien kyynelten ja ahdistusten jälkeen saatu selvitettyä, on vain vahvistanut meitä entisestään ja on tullut tunne, että ehkä me selvitään mistä vain! :) <3
Mut joo, nää on monipiippusia juttuja ja aina ei tiedä kaikkien taustoja kunnolla.. vaikka ulkopuolisille näyttäisi suhteen loppuminen kovin mitättömältä syyltä, voi taustalla olla paljon rankempiakin juttuja joista ei ole halunnut kukaan julkisesti kuuluttaa :) ja kerran täällä eletään, (ainakin sen hetken elämä eletään kerran :D ) jokainen tekee sen haluamallaan tavalla :)
Nykyään se taitaakin olla helpompaa erota, mitä vaikka joskus 20v taaksepäin ja jotkut roikkuu suhteessa ehkä liian pitkään, vaikka eivät voi hyvin ja ero olisi silloin hyvä myös omasta mielestä.
PoistaPitkä suhde teillä takana ja ihanaa, että se on kestänyt kaikki ongelmat ja on vahvistanut teidän suhdetta <3 Meillä vielä sinne asti matkaa ja toivon, että tämä kestää loppuun asti :)
Mutta vaikea tosiaan sanoa mitään kun ei tiedä kaikkien taustoja, jossa voi ola rankempiakin asioita mistä ei vain tiedä tai kerrota. Samaa mieltä myös, että kaikki elää sen elämänsä haluamallaan tavalla :)
Me taidetaan miehen kanssa olla näitä nopeasti edenneitä 😂 Ollaan siis seurusteltu 7,5 vuotta ja naimisissa oltu 6vuotta ja vanhin lapsi on 5vuotta.
VastaaPoistaMutta tuntui luonnolliselta edetä nopeasti koska olin seurustellut lyhyesti pari kertaa ja miehen kanssa kaikki oli heti erilaista. Vaikka kuulostaa kliseeltä, mutta sen tiesi heti että hän on se oikea. Pystyin heti ensi tapaamisesta olemaan oma itseni, joka on kuitenkin harvinaista ihan missä tahansa suhteessa saati seurustelu suhteessa. Me ajateltiin samoja asioita ja jotenkin vaan se kolahti, että tää on nyt tässä. Haluttiin molemmat nuorena lapsia, joten mietittiin että mitä sitä odottaa.. Noh sen verran odotettiin että mentiin eka naimisiin, koska haluttiin lapsi vasta sen jälkeen. Ollaan ehkä vanhanaikaisia mutta jotenkin sen kuului mennä niin päin ja lisäksi siksi että halusin että mulla ja lapsella on sama sukunimi ja ettei tarvi mitään isyyden tunnustuksia yms. Jotenkin vaan tuntui helpommalta ja luontevammalta niin.
Ja tohon kysymykseen. Toi edellisen kommentoijan huomio oli hyvä, että eihän kukaan voi tietää mitä on taustalla ja syy voi vain näyttää heppoiselta..
Mutta kyllähän varmasti on just noita 'puristaa hammastahna tuubia väärästä kohtaa' eroja, jotka tuntuu hassulta..
Ymmärrän että erotaan lyhyestä suhteesta nopeasti, koska siinähän vasta tutustutaan ja jos heti alkuun näyttää ettei ehkä tule mitään niin helpompi erota heti, mutta luulisi että jos on muutaman vuoden jo ollu, niin ei kai syy voi olla ettei tulekaan juttuu toisen kanssa.. Tai kai se voi.. En tiedä.. Me puhuttiin miehen kanssa jo heti alkuun läpi kaikki haaveet ja toiveet, lapsi luvut yms. Niin heti tiedettiin että samoilla linjoilla mennään..
Meillä ei ainakaan vielä ole ollut mitään suuria riitoja niin että erosta oltais edes puhuttu tosissaan. Toki ainahan jotain riitoja on,mutta sellaisia pieniä yksittäisiä..
Toisaalta on hyvä että nykyään voi erota helposti ettei tarvi häpeän takia olla siellä nyrkin ja hellan välissä hammasta purren, mutta onhan siinä toki sekin puoli just että ihmiset sitten eroaa myös vaan jos ei jonain aamuna miellytä se paita jonka puoliso on päälleen valinnut.
Mutta se on ihanaa jos heti ensi tapaamisesta tietää puolison olevan se oikea ja arvot kohtaa! :) Se on hyvä kuulla, ettei kaikki kuitenkaan eroa vaikka ovat edenneet melko nopeasti.
PoistaMekin tosin edettiin nopeasti ja muutettiin yhteen jo 6kk seurustelun jälkeen, mentiin kihloihin reilu vuoden seurustelun jälkeen ja annettiin samalla lapselle luvan tulla, joka tosin antoi sitten odotuttaa itseään pari vuotta. Samoilla linjoilla oltiin myös miehen kanssa, mitä halutaan niin ei tarvinnut niistä luopua, paitsi siitä luovuttiin ettei saada omakotitaloa järven rannalta :D Naimisiin meinataan mennä sitten 2020 kun tulee 9v yhteistä taivalta täyteen. :)
Kenenkään taustoista on tosiaan vaikea mitään sanoa ja voi vaan toisen silmissä näyttää heppoisalta kun taustalla voi olla vaikeitakin asioita, joista ei tiedä. :)
Varmaan yleisesti nimenomaan se, että kaikki on vähänkuin tarjottimella ja helposti saatavilla, eikä enään tuomita niin helposti. Itselläkin oli raskas ero mieheni kanssa juuri takanapäin, että vielä asianajajat yrittävät sompia meidän omaisuuksien jakoja ja muuta. Ihana kuulla, että te olette pystyneet voittamaan vastoinkäymiset ja kaikki menee hyvin!
VastaaPoista