Tänään tuli taas se päivä kun kaikkien raskaudet ja vastasyntyneiden vauvojen näkeminen pistää sydämmestä ja iskee kova kaipuu kokea se kaikki uudestaan. Mielessä on kovasti pyörinyt saadaanko me vielä uusi mahdollisuus, mitä jos en enää hoidoista huolimatta tule raskaaksi tai jos ne päättyy keskenmenoon. Olen miettinyt myös jos pitää aloittaa hoidot alusta ja selviääkin, ettei mieheltä enää löydykkään siittiöitä. Yritetäänkö luovutetuilla vai jääkö lapsiluku siihen. En todennäköisesti pystyisi luovutettuihin ja meidän lapsiluku jäisi yhteen. Miten siitä eteenpäin pystyisin hyväksymään tilanteen, ettei lapsia enempää tulisikaan. Jotenkin tuntuu tyhmältä edes miettiä tälläisiä kun olen saanut kuitenkin yhden ihanan lapsen, vaikka ei meidän taival vanhemmiksi ole alunperinkään ollut mikään helppo.
Elokuu on jo ihan kulman takana ja fiilikset on vähän pelonsekaiset, miten meidän toisella kierroksella käy ja tällähetkellä en osaa yhtään uskoa, että tulisin hoidoilla pian uudestaan raskaaksi, vaikka pieni toivon kipinä on olemassa.
Uskon että tulet raskaaksi. Olet kuitenkin nuori, eikä kai sinussa ole todettu mitään vikaa? Tsemppiä yritykseen! Ei ole enää pitkä odotus.
VastaaPoistaMuistan itsekin tuon tunteen että saako koskaan enää kokea raskautta ja vauva-aikaa. Nyt odotetaan kahden icsi-pojan jälkeen luomuihmettä, tyttöä, rv 29+5.
Ei ole todettu mitään, vaikka tietenkin pelkään sitäkin jos minusta löytyykin vielä jotain ongelmaa. :) Kiitos!
PoistaSullakaan ei ole pitkä ihmetytön syntymään! <3
Ymmärrän niin nämä mietteesi. Itsellä juuri takana kivinen tie toista lasta yrittessä hoidoilla. Ei sillä että ensimmäinenkään helppo olisi ollut, hoidoilla hänkin aikoinaan tullut mutta onnekkaasti 1.ICSI:n 1.PAS:ista. Mutta tämä toinen.... huh huh. Siihen mahtuikin paljon enemmän tuskaa ja epätoivoa. Sellaista jota kukaan ei ymmärtänyt, "onhan teillä jo yksi" "et ole sentään lapseton". Niinpä niin, en ollut, mutta silti en onnistunut edes hoidoilla saamaan toista. Kahteen vuoteen. SAmaan aikaan kaikki muut tuttavat suunnittelee "sopivaa ikäeroa" ja ties mitä, ja valitsee lapsiluvun määrän. Mutta mun olis kaikkien mielestä pitänyt olla tyytyväinen siihen yhteen, koska olen sentään saanut vaikeuksien jälkeen hänet. Koin siis tälläisen sekundäärisenkin lapsettomuuden hyvin vaikeaksi, jota kukaan ei ymmärrä.
VastaaPoistaMeille kävi lopulta kahden vuoden hoidoissa yrittämisen jälkeen niin, että 3.ICSI:n 1.PAS toi vihdoin plussan, joka toistaiseksi ainakin vielä kyydissä (rv15 nyt). Toivottavasti saamme nyt vihdoin tämän toisen syliin asti.
Haluan siis toivottaa rutkasti voimia sinulle uuteen hoitotaipaleeseen ja sen aiheuttamiiin tunteisiin<3 Haluan kanssa vahvasti uskoa, että onnistutte jossain vaiheessa, toivottavasti rutkasti nopeammin kuin me toisella kierroksella :)
Teille ollut raskas toinen taival ja onneksi se päättyi onnellisesti ja toivon, että menisi loppuun asti hyvin! <3
PoistaKiitos paljon ja nähtäväksi jää, milloin täällä tärppää uudestaan :) <3
Itsellä ei ole kokemusta lapsettomuudesta, mutta mua ihmetyttää se että jos on jo yksi lapsi niin ei saisi haluta enää palavasti toista lasta. Sisaruksen kaipuu voi olla ihan yhtä suuri kuin sen esikoisen.
VastaaPoistaItse sain toisessa raskaudessa keskenmenon ja eniten satutti juurikin "no onhan teillä yks" kommentit.. Etenkin kun ne tuli 2-3 lapsen äideiltä. Ois ollu ehkä vähän helpompi ymmärtää se joltain lspsettomalta joka ei ole vielä saanu sitä ensimmäistäkään vaikka ois yrittänyt, mutta ihmiset joilla on useampi lapsi niin 'lohduttaa' sanomalla että 'on sulla sentään yks, joillain ei sitäkään' niin se vaan ärsyttää