Joka päivä ihmettelen sitä, kuinka onnekas olen kun minulla on ihana mies, pian 10 kuukauden ikäinen poika ja uusi koti missä rakentaa elämä meidänlaiseksi. Viimmeiset 10 kuukautta on mennyt todella nopeasti, joka on ollut elämäni ihaninta kuin raskainta aikaa, jossa kaikki on vielä edessä ja tulevaisuus auki. Äitiysloma on lusittu ja tällähetkellä nautin täysin siemauksin kotiäitiydestä ainakin vielä jonkin aikaa, josta olen nyt vasta kunnolla alkanut nauttimaan kun poika ei ole enää täysin sylivauva. Yöt on olleet nyt melko hankalia ja yhteistä aikaa ei meinaa miehen kanssa iltaisin jäädä kun pojalla on ehkä nyt eroahdistus vaihe päällä ja pinnasänkyyn saan vaihtelevasti nukkumaan ja onkin nukkunut suurimmaksi osaksi nyt meidän välissä. Tosin johtuu varmaan ihan siitäkin kun poika oppi nukkumaan minun vieressä kun mies oli työmatkalla niin ei meinaa sitten enää omassa sängyssä nukkua. Ehkäpä tästä virheestä oppineena en sitten enää toiste tuota meidän rytmiä muuta niin pysyy rytmi samanlaisena ja nyt se onkin vähän hukassa ja ei olla vielä päästy takaisin raiteille.
Meille kuuluu muuten hyvää nyt kun sairastelutkin on ohi ja pikkuhiljaa ollaan nyt kotiuduttu uuteen kotiin, jossa ollaankin pian kuukauden asuttu. Minä vietin toissa viikonloppuna ystävien kesken pikkujoulua ja ensimmäistä kertaa pääsin kunnolla tuulettumaan ja ottamaan jopa muutaman lonkeron. Tosin en tiedä ollaanko tulossa "jo vanhoiksi"kun kymmenen aikoihin rupesi kaikki jo haukottelemaan ja piti keitellä kahvia/teetä. Sen jälkeen kyllä vähän jo piristyttiin ja päätin sitten vielä poiketa ystävien kesken baarissa yli 1,5v tauon jälkeen. Ennen kello kahta tuli kyyti hakemaan ja päästiin kotia kohti. Puol kolmelta pääsin vanhempieni kotiin ja kun sain huoneeni oven avattua niin poika kuin taikaiskusta heräsi ja nousi itkemään. Sen jälkeen sainkin antaa heti tissin suuhun, mutta poika ei sitten enää nukahtanutkaan ja laitoin vielä lattialle hetkeksi, että pääsin meikit pesemään pois. Neljän aikaan sain sitten vihdoin pojan nukkumaan ja herättiin aamu kahdeksalta ylös. Neljän tunnin yöunilla olin vähän poikki kun poika vielä heräilikin sinä aikana pari kertaa ja päikkäreitä yritin päivällä ottaa, mutta niistä ei oikein tullut mitään. Tälläviikolla olenkin ollut sitten vähän väsyneempi, mutta nyt loppuviikkoa kohden on alkanut vähän helpottamaan.
Tuntuu hassulta, että pian on taas joulu ja poika pääsee sitä viettämään ihan ensimmäistä kertaa, jännittävää! 💙
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! :)