4. ICSI

En olisi uskonut, että tulen tänne vielä kirjoittamaan meidän haaveesta neljännestä lapsesta. Kohta kolme vuotta sitten ei tosiaan mitään ehkäisyä aloitettu kun ei koettu sitä tarpeelliseksi meidän historian takia ja lapsi olisi saanut tulla, jos oli tullakseen.

Vuosi sitten näihin aikoihin keskusteltiin paljon asiasta, että olisiko mahdollista vielä yrittää lähteä yksityiselle hoitoihin 2024 lopussa tai 2025 alussa. Se oli kuitenkin selvää, että lähdemme yrittämään vain yhtä icsi- hoitoa + mahdollisia pakastealkionsiirtoja, jonka jälkeen lapsiluku jää siihen, miten hoidoissa käy.

Eilen oli sitten se päivä kun otimme sen askeleen ja kävelimme tutulle klinikalle ensikäynnille. Jännitys oli ainakin itsellä melko kova ja kaikki tuntui taas niin uudelta ja jännittävältä. Tammi-helmikuussa tulee myös kuluneeksi 7v kun viimeksi teimme meidän 3.icsi, jolloin aloitellaan tätä rumbaa taas uudestaan. Tälläkertaa Gonal-F tehdään 175IU ja Fyremadel estämään munasolun irtoamisen ja Cyclogest tukilääkkeenä. Nämä kaksi edellistä onkin mulle uusia ja Fyremadel on varmaa yhtä ärsyttävä kun Orgalutran aikoinaan pistää, joka ei meinaa mennä ihosta läpi ja kirvelee pistämisen jälkeen.

Uutena meille tehdään myös PICSI-hoito, josta valitaan ne kypsät ja vahvimmat siittiöt hedelmöitykseen, josta toivon olevan apua, koska meillä aina alkioiden kehittymisessä ollut ongelmia. Todella toivon, että saataisiin nyt enemmän alkioita myös pakkaseen kun sinne ei koskaan juuri 1 enempää olla saatu, vaikka oltaisiin saatu hyvin hedelmöittyneitä alkioita. Myös hyvien raskautumistuloksien takia uskallettiin lähteä vielä yksityiselle ja onneksi on ihana tuttu lääkäri, joka kulkenut tämän yli 10v lapsettomuushistorian aikana jokaisessa keräyksessä ja siirrossa mukana. ♡

Täälä taas

Pitkästä aikaa blogin puolella ja päätin tulla kirjoittamaan jotain kuulumisia. Edelleen tuntuu oudolta, että 8v sitten näihin aikoihin me käytiin läpi vielä meidän lapsettomuustaivalta ja oltiin saatu tietää, että lapsettomuus johtuu meillä puolisosta ja kutsu vie rankempiin hoitoihin. En olisi silloin uskonut, että meillä olisi 8 vuoden päästä siitä 3 lasta hoidoilla. Kuinka kiitollinen sitä on kun he on meille suotu. 

Arki ollut melko kiireistä ja lapset sairastaneet paljon viime syksynä kun nyt alkuvuodesta. Saatiin myös korona helmikuussa, josta menikin reilu kaksi viikkoa karanteenissa. Onneksi kuitenkin tuli melko lievänä meidän perheelle ja ei ole ainakaan mitään jälkioireita siitä tullut.

Arki on ollut vauvan kanssa ihanaa kotona kun päässyt välillä arkisin olemaan myös vain kahdestaan isompien ollessa päiväkodissa ja pystynyt paremmin keskittymään myös häneen. Vauva kasvanut vauhdilla ja pian on jo ensimmäinen vuosi ohitse. Ei meinaa koskaan muistaa, kuinka nopeasti tämä ensimmäinen vuosi meneekään ohitse tai nyt tuntuu menneen oikein pikakelauksella. Vielä pitäisi yrittää pyytää enemmän lapsenvahtia, että käytäisiin miehen kanssa kahdestaan jossain, mutta vielä riittänyt tämä yhteinen aika iltaisin kotona lasten nukkuessa.

Kesälle ollaan pieniä suunnitelmia tehty ja käydään Ruotsissa, jossa lomaillaan kaksi viikkoa tai ekan viikon mies tekee töitä ja toinen viikko lomaillaan kaikki. Muuten kesä taitaa mennä suurimmaksi osaksi taloa maalatessa, joka olisi tänä kesänä tiedossa ja tarkoitus samalla vaihtaa myös talon väriä. Jospa sitä ehtisi myös lomailla välissä ja tehtyä pieniä retkiä, mitä lapset toivovat ja haluavat tehdä. ❤️

Lapsiluvusta ollaan vuosien aikana puhuttu, että toive on 2-4 lapsesta ja se on vähän elänyt tässä vuosien aikana, että ensin oli 1 ja sitten 2, jonka jälkeen oltiin jo melko varmoja, että tämä on tässä. Onneksi kuitenkin se yksi pakkasalkio vielä päätti tulla meidän perheeseen, joka onkin pian jo 8kk. Kolmannen jälkeen päätettiin, ettei enää uusia hoitoja aloiteta yksityisellä ja ilman ehkäisyä mennään, kuten tähänkin asti, mutta jos sattuisin raskaaksi luomusti tulemaan niin yksi on vielä tervetullut.

Mitään yritystä meillä ei ole menossa sen neljännen lapsen suhteen, mutta eletään kuitenkin avoimin mielin ja se tulee jos on tullakseen. Ollaan kuitenkin melko varmoja, että se taitaa tähän kolmeen jäädä, vaikka olen niitä tarinoita kuullut ja lukenut, jotka tulleet vuosien jälkeen raskaaksi ilman hoitoja. Itselläni on tällähetkellä suunnitelmissa munasolujen luovutus ja tällä viikolla käynkin siitä asiasta verikokeissa ja sen jälkeen saa tietää sovinko luovuttajaksi. Tämä ollut haaveissa siitä asti kun toinen lapsi syntyi ja nyt ajattelin olevan oikea aika siihen. Saa siis nähdä pääsenkö sen toteuttamaan vai jääkö se haaveeksi, mutta aika näyttää. :)

Mitäs tänne?

Viimeiset kaksi kuukautta on kulunut nopeasti ja ensimmäinen kuukausi oli ehkä taas se vaikein ja tuli muisteltua mielen syövereistä minkälaista tämä arki pienen vauvan kanssa taas onkaan. 

Pikkuhiljaa on alkanut nyt helpottamaan kun vauva alkanut nukkumaan yöllä pitempiä pätkiä ja isommat lapset on arkisin päiväkodissa niin pääsen päivisin ajoittain myös lepäämään. Puoliso lähtee parin viikon päästä ensimmäistä kertaa vauvan syntymän jälkeen työreissuun niin pitää yksin hoitaa aamulla isommat lapset päiväkotiin, päiväkodista hakeminen, ruokailut ja nukkumaan laittaminen. 

Toisaalta nyt myös helpottaa kun isommat lapset leikkii paljon keskenään niin pystyn rauhassa imettämään vauvaa ja ei tarvitse ihan koko ajan keksiä heille tekemistä. Muutaman kerran olen isompia lapsia nukuttanut yksin ja se on onneksi yleensä sujunut hyvin. Keskimmäinen nukahtaa hyvin itsekseen iltasadun jälkeen, mutta esikoisen huoneeseen pitää yleensä jäädä hetkeksi aikaa, että rauhoittuu sänkyyn. Vauva yleensä on sitten rinnalla tai sitterissä mukana sen aikaa. Uskon siis hyvin tuosta ajasta selviävän, vaikka varmasti hetkittäin tulee myös hetkiä kun tarvitsisi neljää kättä.

Olen ihan tyytyväinen, että tuli jatkettua lasten päiväkodissa oloa, koska joskus on päiviä kun ei pysty nukkumaan päiväunia ja saa ylipäätään arkisin sitä omaa aikaa vauvan nukkuessa.

Isommat sisarukset on ottaneet pikkuveljen hyvin vastaan ja vauva on onneksi myös tyytyväinen tapaus. Aika kuluu vain taas hurjan nopeasti, mutta nautin tästä viimeisestä vauvasta ja kotona olemisesta vielä ainakin siihen asti kun hän on 2-vuotias.  ❤️

Poika on täälä!

Me ollaan eletty vauva-arkea nyt 6 päivää, josta kotona oltu 4 päivää. Meillä oli maanantaina klo 8.00 suunnitellusti käynti äitiyspolilla rv 39+4. Aamusta vähän jännitti kun ei tiennyt, mitä tuleman pitää ja ei hirveästi aamupala meinannut maistua kun yhden leivän ja kupillisen teen voimin.

Käynnin aikana kuunneltiin vauvan sykkeitä, omaa sykettä ja verenpaineita. Pienen jännityksen voimasta ja huonosti syödyn aamupalan takia iski sitten hetkellinen huono olo ja pitikin sitten ottaa pillimehu, että sai verensokerit ylös. Sen jälkeen päästiin lääkärin vastaanotolle ja ultrattiin, että virtaukset kunnossa ja katsottiin vielä painoarvio, joka oli jotain 3,3kg paikkeilla. Sitten tehtiinkin sisätutkimus ja olinkin yllätykseksi jo 4cm auki ja paikat oli tarpeeksi kypsyneet. Päätettiin sitten siinä lääkärin kanssa, että jään sairaalaan suoraan kalvojen puhkaisuun, koska viimeksi vauva syntyi niin nopeasti kalvojen puhkaisun jälkeen ja ei tarvitse miehenkään lähteä siitä enää töihin. Pistin myös verenohennuslääkkeen sunnuntai illasta niin, että jos aamulla päätetään käynnistää niin pystyn saamaan myös kivunlievitystä jos en jaksakaan mennä ilman.

Mentiinkin sitten synnytyssaliin ja söin siinä sitten vähän lisää aamupalaa, että jaksan ja jouduttiin hetki odotella kalvojen puhkaisua, että saadaan streptokokkinäytteen tulokset ja tarvitsenko antibioottia ennen sitä. Testi kun oli negatiivinen niin päästiin klo 11 puhkaisemaan kalvot. Tämä kuitenkin oli erilainen, että viimeksi mulla oli supistuksia kun ne puhkaistiin ja nyt ei ollut mitään.

Lepäilin sängyssä ensimmäiset 50 min ilman supistuksia kun päätin, että lähden nyt liikkeelle. 10 min siinä kävellessäni alkoi tulemaan supistuksia ja pikkuhiljaa siinä toiset 10-15 min ne koveni entisestään tullen 2-3min välein. Mies alkoi sen ensimmäisen 10min jälkeen lämmittelemään mulle lämpöpusseja, joita pidin mahalla. Sen jälkeen alkoi tuntua, etten enää seisaaltaan jaksa ottaa niitä vastaan niin siirryin sänkyyn suurinpiirtein klo 12.15. Kivut paheni pikkuhiljaa jokaisen supistuksen tullessa, joiden välissä hengittelin ja pitelin lämpötyynyä mahalla, joita mies kävi mulle välillä lisää lämmittämässä ja tarjosi vettä pullosta sitä pyytäessäni. 

Kätilö huomasi minun pahenevat kivut ja ollessani 6cm auki ja vauvan pään alhaalla painaessa, että jos kokeillaan kohdunkaulan puudutetta. Ehkä klo 13 sain puudutteen, mutta sen vaikutusta en ainakaan tuntenut pahemmin. Sen jälkeen kuitenkin loput sentit aukeni nopeasti ja kivut oli jo sietämättömät, että olisin siinä vaiheessa voinut ottaa kaikki mahdolliset lääkkeet. Ollessani 9,5cm auki kätilö auttoi itse loput reunat pois, että pääsin ponnistamaan. Ponnistin myös tälläkertaa kyljelläni ja tuntui tuskalliselta saada se pää ulos toisella ponnistuksella, mutta vartalo oli helpoin ponnistaa seuraavasta ponnistuksesta. Klo 13.33 syntyi ihana pieni poika maailmaan painaen 3520g ja pituutta 50cm. Meidän perhe on nyt kokonainen! 💙❤️💙

Neuvolakäynnit rv 35-39+0

On pitänyt tulla kertomaan omia neuvolakuulumisia, mutta en ole saanut aikaisesta kirjoittaa tänne mitään niin päätin laittaa kaikki tähän. Raskaus on sujunut suurimmaksi osaksi hyvin ja enimmäkseen nyt raskauden viimeisillä viikoilla on alkanut tulemaan välillä pieniä valopilkkuja näkökenttään. 

Verenpaineita on nyt myös seurattu tiiviimmin ja kävin reilu viikko sitten vielä sairaalassa, jossa poissuljettiin raskausmyrkytys pois, mutta seurailen kotona verenpaineita varmuuden vuoksi ja olen tikuttanut onko proteiini tai glukoosi nousussa. Proteiini mulla on rv 35 jälkeen pyörinyt siinä +1\- ajoittain, mutta ei ole pahemmaksi mennyt.

Tänään oli myös glukoosi +1 niin laitettiin sairaalaan kysymys tarvitseeko tulla käymään näytillä, mutta siitä ehkä soittavat huomenna jos kokevat tarpeelliseksi minun tulla aikaisemmin käymään. Mulla on kuitenkin siis jo maanantaina aika äitiyspolille niin siinä ehkä mietitään samalla myös käynnistämisen tarvetta, jos paikat on kypsyneet tarpeeksi. 

Malttamattomana ja samalla myös vähän haikein fiiliksin mennyt nämä loput viikot, koska tämä on minun viimeinen raskaus ja olen yrittänyt nauttia näistä hetkistä, mitä vielä voin. Kohta toivottavasti saadaan tämä pieni poika syliin ja eletään siinä vauvakuplassa. ❤️

Rv 35+0 (rv 30+6)

Paino: +1,7kg (+200g) yht: 9,4kg

Verenpaine: 109/67 (107/78)

Hemoglobiini: 122 (-)

Syke: +125 (+130)

Sf-mitta: 30cm (28cm)

Rv 37+0 (rv 35+0)

Paino: -700g (+1,7kg) yht: 8,7kg

Verenpaine: 114/84 (109/67)

Hemoglobiini: - (122)

Syke: + 130 (+125)

Sf-mitta: 31cm (30cm)

Rv 39+0 (Rv 37+6)

Paino: -400g (+400g) yht: 8,7kg

Verenpaine: 112/84 (118/95)

Hemoglobiini: 121 (-)

Syke: +140 (+130)

Sf-mitta: 31cm (32cm)

Proteiini: +1

Glukoosi: +1