Viimeinen sivu

Meidän tyttö on yli kahden kuukauden ikäinen ja arki on mennyt hyvin eteenpäin nyt kahden lapsen äitinä. Esikoinen on ottanut pikkusiskon hienosti vastaan ja on kova auttelemaan vauvan hoitamisessa. Nyt on kuitenkin se hetki kun on aika toivottaa lukijoille hyvästit ja onhan tässä tullut kirjoiteltua blogia vuodesta 2013 kun ei ollut vielä mitään tietoa lapsettomuudesta ja ehkä osa on minua sieltä asti seurannut tähän päivään. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen kun olen saanut sekä pojan ja tytön, joka on enemmän mitä uskalsin koskaan toivoa. Saan kokea ja nähdä niin pojan kuin tytön kasvun ja minkälainen side näillä kahdelle tulevaisuudessa syntyy.

Olen saanut kokea myös täysin kaksi erilaista raskautta ja synnytystä, joista on jäänyt hyvät fiilikset. Esikoisen raskaudessa kärsin huonovointisuudesta, migreenistä ja iskiaskivuista. Raskaus käynnistyi spontaanisti rv 40+4 ja poika syntyi rv 40+5 kivunlievityksenä epiduraali ja lämpötyyny. Synnytyksen kesto 11t 30min

Kuopuksen omassa en pahemmin kärsinyt mistään, paitsi välillä iskiaskivuista ja vointi oli suurimmaksi osaksi hyvä. Raskaus käynnistettiin ballongilla rv 38+5 ja tyttö syntyi rv 38+6 kivunlievityksenä tens-laite ja lämpötyyny. Synnytyksen kesto 2t 41min.

Meidän matka tähän pisteeseen on ollut pitkä, mutta kaiken sen kivun, epätoivon ja kyynelten arvoista. Meillä on kaksi pientä ihmettä joiden kanssa joka päivä on erilainen ja ihmeellinen. Nämä kaksi ovat kasvattaneet meitä ihmisinä ja välillä kun arki tuntuu vaikealta niin muistelen niitä hetkiä, jossa olimme vielä neljä vuotta sitten: täynnä epätoivoa ja kyyneliä siitä, ettei kukaan osannut luvata saadaanko me koskaan lapsia ja lapsettomuushoidot oli siihen ainut mahdollisuus.

Koskaan ei voi sanoa ei koskaan ja ehkä joskus palaan vielä tämän blogin pariin jos vielä jonain päivänä kolmas ihme suotaisiin ja säilytän tämän vielä, jos joku etsii vertaistukea. Nyt meidän on aika kiittää tästä matkasta, nousta kyydistä ja sanoa iso kiitos! <3