Raskaudesta palautuminen

Miltä näyttää kroppa nyt kun raskaudesta on kulunut yli vuosi? Kuulun niihin onnekkaisiin, joka ei saanut paljon raskauskiloja ja palauduin raskaudesta nopeasti. Ne vaivaiset 7-8kg kiloa tippui parissa viikossa siihen, mitä painoin ennen raskautta ja siitä vielä pari kiloa ylimääräistä. Täysimetin poikaa 6kk ikään asti ja paino ei noussut, vaikka söin paljonkin ja melkein päivittäin meni kokonainen suklaalevy. Olen lyhyt 155cm pitkä ja ajattelin kaikille lyhyille tulevan iso maha, mutta niin ei käynytkään ja mahan ympärys oli tuossa rv 40 kuvassa 89cm, jonka kotona mittasin. Olin raskausaikana myös varautunut yli 15kg painonnousuun, jota tuli raskauden puoliväliin lopulta vain se 6kg, jonka jälkeen se sitten rupesi tekemään nousu/lasku suuntaa loppuraskauden ajan. Raskausaikana oli todella vaikeaa suhtautua uuteen kroppaan mahan kasvaessa ja painon noustessa kun en ollutkaan enää hoikka, joiden ajatusten kanssa taistelin raskausaikana.

Kuvista huomaan hyvin, että painoa pitäisi saada reilu pari kiloa lisää ja lihaksia kroppaan enemmän, mutta silti huomaan etten ole tyytyväinen kroppaani ja näytän välillä omasta mielestäni lihavalta, vaikka en sitä ole. Oman kropan kanssa onkin ollut vääntämistä, milloin olen siihen tyytyväinen ja en tule varmaan koskaan olemaan täysin tyytyväinen. Huomaan itsessäni syömishäiriön kaltaisia oireita, jota minulla onkin joskus nuorempana epäilty eikä se kieltämättä ole aina helppoa, päinvastoin. Paino ei kuitenkaan ole ollut laskusuunnassa ja on jämähtänyt jo yli vuodeksi tuohon samaan, josta vain pitäisi saada vähän ylemmäs. Tarkoitus on aloittaa kuntosalilla käyminen ja saada vähän lihaksia kroppaan enemmän ihan senkin takia, että jaksaa tuota taaperoakin kanniskella. Jospa sitä vielä oppisi olemaan armollisempi omaa kroppaa kohtaan ja hyväksyä se tälläisenään kun onhan siinä kuitenkin kannettu 9 kuukautta pientä ihmettä masussa. :)

Rv 40+0 (kuva instagramista)

Viikko synnytyksestä

1 vuosi 3kk synnytyksestä

Meidän päivä

Ajattelin pitkästä aikaa tehdä tämän meidän päivä postauksen ja tänään oli varsin poikkeuksellinen päivä kun nukuttiin myöhään. Täällä ollaan siis nyt jo pari päivää nukuttu poikkeuksellisesti yössä sitä 11-12 tuntia yhdellä herätyksellä kun ennen nukuttiin juuri ja juuri 10 tuntia yössä. Maanantaina vähän ennen yhdeksää vein pojan omaan sänkyyn luin iltasadun ja toivotin hyvät yöt. Poika höpötteli ja pyöri sänkyssä jonkin aikaa kunnes nukahti 21.35.

Tiistaina kello 6.10 poika heräsi ja hain hänen huoneesta minun viereeni imetettäväksi, jonka jälkeen poika nukahti viereeni ja siirsin meidän huoneessa olevaan matkasänkyyn jatkamaan unia. Heräsin joskus aamulla kun mies lähti töihin ja nukahdin uudestaan. Seuraavan kerran heräsin pojan omaan höpötykseen ja ajattelin kellon olevan yhdeksän, mutta kun katsoin kelloa se olikin jo 10.30 ja ihmeissäni tuijotin kelloja, että näinkö oikein. Noustiin ylös ja mentiin aamupesulle, vaihdettiin vaippa ja päivävaatteet päälle.

Kello 11 aikaan poika söi ruispuuroa ja itse söin ruisleipää. Aamupuuron jälkeen poika söi vielä vähän leipää ja joi maitoa. Aamupalan jälkeen siivosin ruokapöydän ja mentiin käsipesulle ja vaihdettiinkin vaippa. Jonkin aikaa leikittiin leluilla ja oltiin kukkuu-leikkiä, josta poika tykkää kovasti ja nauraa hekottaa kovaan ääneen.

12.45 mentiin syömään lounasta, joka meni vähän liian myöhäiseksi, ettei olisi ehditty vaunuilla kävelemään neuvolaan kello 14.00 mennessä, niin mies pääsi meidät töistä hakemaan ja tuli neuvolaan seuraksi.

Päätettiin neuvolassa nyt hetkeksi kokeilla maidotonta ruokavaliota kun kuivaa ihottumaa oli tullut nyt selkään asti tai ainakin nyt luulen siitä maidosta johtuvan kun imetys on vähentynyt. Pojalla on suurimmaksi osaksi atooppista ihottumaa jaloissa ja käsissä, joka on rasvauksella pysynyt melko hyvin kurissa. Pituutta on nyt 80,2cm ja painon kanssa mennään edelleen siinä -10 käyrällä, jota on nyt 9575g mutta neuvolatäti ei ollut siitä huolissaan kun minä olen hoikka ja poika on kuitenkin iloinen ja tyytyväinen tapaus, joka nyt vain kasvaa omassa tahdissaan. Öljylisää ollaan käytetty jo pitemmän aikaa. Onneksi meille on suotu tälläinen ihana neuvolatäti, joka ei niin tarkkaan niitä käyriä katsele tai panikoi turhasta.

Kello 15 jälkeen kävelin vaunuilla kotiin, jotka otin mukaan vähän siinä toivossa, että poika nukahtaisi edes pienille päikkäreille mutta niistä ei ollut mitään tietoakaan ja kotiin saavuttiin 15.50, jonka jälkeen yritin saada vielä omaan sänkyyn nukkumaan, mutta ei niin ei. Ruvettiin 16.30 syömään päivällistä, jonka jälkeen vaihdettiin vaippa, leikittiin hetki sisällä ja mentiin pihalle tutkimaan kiviä, kukkia, nurmikkoa ja sitten keinuttiin vielä vähän aikaa.

Kello 18 jälkeen mies tuli kotiin ja syötiin vielä vähän ruokaa terassilla ja poika sai samalla iltapuuroa. Vähän ennen kahdeksaa poika söi vielä loput puuronsa, leipää ja joi maitohörpyt. Iltapalan jälkeen tehtiin iltapesut ja vein potalle, jospa saisin pysymään edes hetken siinä istumassa paikallaan. Leikittiin sitten suihkuverhon kanssa kukkuu-leikkiä ja sain hänet ensimmäistä kertaa pottaan pissaamaan ja lopuksi vielä kakkaamaan kun juuri tänään ehdin neuvolatädille sanomaan, ettei pottaan ole vielä mitään tullut.

Kello 20.50 mies meni lukemaan iltasadun ja poika taas jonkin aikaa sängyssä itsekseen pyöriskeli ja nukahti 21.28 kun kävin kurkistamassa ovenraosta ja antamassa hyvän yön suukon poskelle.

Taaperon puheen kehitystä

Meidän taapero on nykyään menevää sorttia, vaikka ei vielä ole innostunut kuitenkaan juoksemaan, mutta muulla tavalla on nopea liikkeissään esim. kiipeilemään ja tyhjäilemään laatikoita ja kaappeja. Kävelemään meillä opittiin 1v 1kk ikäisenä, jonka jälkeen vauhtia on sitten riittänyt. Mitäs hänen puheelleen sitten kuuluu?

Poika ymmärtää jo melko hyvin lauseita kun sanon: mennään pesemään hampaat ja hakee hammasharjan laatikosta, vaihdetaan vaippa ja hakee vaipan korista tai kun sanon: mennään ulos, niin menee vaunujen luokse hakemaan ulkovaatteet, osaa vilkuttaa ja sanoa hei kun sanotaan "hei hei" ja osaa joskus tuoda roskat roskiin kun näytän mihin tuodaan.

Sanoja tulee hei, vaipah (vaippa), kiiti (kiitos) lampuh (lamppu), tätä (täti), kissa (ksss), äiti, iss (isi), napa, ei ja jee. Lamppua hoetaan nyt eniten ja välillä kaikki on lamppuja :D

Nyt tulee suurinpiirtein 11 sanaa, eikä tässä tosiaan ole vielä mitään kiirettä kun poika täyttää vasta 1v 3kk ja netistä lueskelin, niin 1,5v sanavarasto on suurinpiirtein se 30-50 sanaa ja tämäkään ei varmaankaan ole niin tarkkaa, jos ei nyt justiin tuo määrä täyty 1,5v iässä. Näin luki siis MLL:n sivuilla.

Onneksi tuohon on vielä aikaa pari kuukautta, vaikka välillä stressaan tuleeko niitä nyt tarpeeksi ja kaikkihan oppivat asiat omassa tahdissaan, ettei tässä huolta pitäisi vielä olla. Reilu viikon päästä onkin neuvola, missä katsotaan pojan kävelyä ja puheen kehitystä muutenkin niin on hyvä kun on vähän asioita ylhäällä. :)

Mitkä ovat olleet teidän lasten lempisanoja tässä iässä? :)

Lapsettomien lauantai

Tänään vietetään lapsettomien lauantaita jo 24. kerran, joka on aina päivää ennen äitienpäivää. Äitienpäivä on monelle vaikea ja raskas päivä, kuten on ollut myös minulle. Silloin olisi voinut jäädä koko päiväksi sänkyyn ja sulkea silmät ja korvat kaikelta, ettei mikään pääse minua satuttamaan.

Lapsien saaminen ei ole kaikille itsestäänselvyys, eikä lapsitoiveesta pitäisi keneltäkään kysellä kun en voi tietää, mitä siellä toisen taustalla on. Lapsettomien lauantaina kävin viemässä aina kynttilän tyhjän sylin muistopaikalle, jossa on sanat "lapselle, jota emme saaneet". Tänään aion sytyttää kynttilän kotona kaikille lapsettomuudesta kärsiville ja toivon kaikkea hyvää, että se onni vielä suodaan jonain päivänä. <3

Olen onnekas kun pääsen huomenna viettämään äitienpäivää jo toisen kerran, koska tiedän kuinka monet tällähetkellä taistelee lapsettomuuden kanssa, käyvät läpi raskaita hoitoja tai useita keskenmenoja ilman tietoa siitä suodaanko sitä ihmettä heille koskaan. Kaikilla se tarina ei pääty onnellisesti ja tulee se hetki kun pitää luopua lapsitoiveesta lopullisesti.

Lapsettomuus ei ole silti unohtunut, vaikka meille on suotu yksi ihana lapsi eikä sen lapsen saaminen tule todennäköisesti seuraavalla kerrallakaan olemaan helppoa. Toivon, että meidän tarinasta olisi jollekkin lapsettomuudesta kärsivälle toivoa, vaikka tämä ei ole pisin tie äidiksi ja ne jotka eivät koe lapsettomuutta ymmärtäisivät olla kyselemättä perheenlisäyksestä. Koskaan ei voi tietää kuka lähipiirissä kärsii lapsettomuudesta ja kuinka vaikeaa siitä kertominen on.

Miten me tavattiin

Tammikuu 2011. Me tutustuttin miehen kanssa Kuvake.net sivustolla, jossa huomasin mieheltä tulleen kommentin ja aloimme laittelemaan viestiä toisillemme. Mies oli silloin työmatkalla Uudessa-Seelannissa ja oli tullut ajankuluksi vielä illalla sielä käymään ja kun oli nähnyt kuvani, niin oli päättänyt kommentoida. En silloin kuvitellut, että tästä rakkaus syttyisi ja tuolta löytäisin lapseni tulevan isän. Elämä oli silloin 19-vuotiaana (täyttämässä 20v) melko sekaisin kaikelta osin, eikä tuntunut sopivalta hetkeltä miehen kanssa seurusteluun. Pikkuhiljaa sitten huomattiinkin, että meillä on samoja tulevaisuuden haaveita, yhtä sekava huumorintaju ja oltiin samanlaisia luonteeltamme. Jossain vaiheessa siirryttiin sinne messengeriin ja vaihdettiin numeroita, josta alkoi kova viestittely ja soittelu.

Tavattiin lopulta huhtikuussa kun minä pidin työharjoitteluni jälkeen viikon hiihtolomani ja matkustin Keski-Suomeen ystäväni luokse, josta oli parikymmentä kilometriä miehen paikkakunnalle. Mies tuli tänne ystäväni paikkakunnalle ja tavattiin yhdessä ravintolassa. Voi sitä jännityksen määrää ja tuntui, että pyörryn siihen paikkaan kun mies tuli rullaportaita ylös ja käveli luokseni. Samana iltana sovittiin seuraavalle päivälle tapaaminen ja käytiin elokuvissa, jonka jälkeen mies toi minut vielä ystäväni kotiin. Sen jälkeen olinkin jo ihan myyty ja kotiinpaluu oli haikeaa. Pari päivää ensimmäisen tapaamisen jälkeen sovittiin jo seurustelevamme ja siitä se melko nopeaa etenikin. Puolen vuoden seurustelun jälkeen muutin vähäiset tavarani Keski-Suomeen, jolle tielle ollaan jääty jäädääkseen ja reilu vuoden seurustelun jälkeen menimme kihloihin, mutta naimisiin asti ei vielä olla ehditty. Meidän ikäerosta kuultiin alkuaikoina vähän sanomista, mitä on se 14 vuotta mutta kun ovat mieheen tutustuneet niin kaikki on mennyt hyvin. Nykyään ollaan oltu yli 6v yhdessä ja suotu 1 ihana lapsi. <3

Arki helpottaa

Viime päivinä ollaan nautittu näistä lämpenevistä keleistä ja ulkoiltu monta kertaa päivässä. Perjantaina oli ihanan lämmintä, jolloin oltiin melkein koko päivä ulkona ja käytiin sisällä välillä vain syömässä. Lauantaina pääsin iltaa viettämään ensimmäistä kertaa niin, että mies hoiti kokonaan yksin iltapalan, iltapesut ja sadun lukemisen, jotka oli mennyt onneksi hyvin kun minä kotiudun vasta kolmen aikaan yöllä kotiin. Sunnuntaina aamulla imetin pojan ja jatkoin vielä unia kello 13 kun mies nousi pojan kanssa ylös, joka oli ihanaa kun sain nukkua univelkaa pois. Poika oli sopivasti nukkunut vaunuissa jo päikkäritkin herättyni ja mies oli käynyt samalla vaunulenkillä käydessään kaupassa <3

Imetän nykyään enää vain aamuisin sen kerran vuorokaudessa ja nukuttaminen on nykyään myös helpottanut kun ollaan luettu satu, jonka jälkeen poika on jäänyt yksin huoneeseen nukahtamaan ja eilen nukahti poikkeuksellisesti jo ennen sadun loppumista. Ennen siellä pinnasängyn vieressä piti istua niin kauan, että nukahti ja jos huoneesta poistui niin tuli hirveät raivarit, mutta nyt reilu viikon aikana se on helpottanut otettuani sadun lukemisen mukaan ja rupesin sadun jälkeen aina poistumaan huoneesta. Pientä kitinää siitä tuli parina iltana, mutta sitten onkin tyytyväisenä jäänyt nukkumaan sadun loputtua omaan sänkyynsä. Yöt ollaan nyt nukuttu yhdellä herätyksellä tai jopa ilman yhtäkään herätystä pian kuukauden ja sitä tuntee olevansa pikkuhiljaa jo eri ihminen.

Malttamaton

Odottelua ja kropan kyttäämistä, milloin ne kuukautiset tulisi josta ei ole mitään tietoakaan. Ärsytystä siitä oliko reilu kuukausi sitten tulleet neljän päivän tiputteluvuodot sittenkään kuukautiset vai sekoileeko kroppa omiansa. Tietenkin kierto voi olla nyt sekaisin odotuksen ja imetyksen takia, jonka vuoksi nyt kestää kauemmin, ettei ne vielä tule ajallaan tai ne tuleekin vasta sitten kun imetys on kokonaan ohi. Ei saisi stressata, mutta tälläinen malttamaton kun olen ja kyllästyttää tämä odottelu. Tänään eletään kp 32 ja normaalisti ne ovat tähän mennessä tulleet, mutta nyt on vaikea sanoa kuinka pitkä kierto tästä ensimmäisestä tulee jos ne edes tulee.

Enpä olisi taas uskonut kuinka ärsyttävää tämä odottaminen on kun ei voi tietää tuleeko vuotoa ja raskaustestille en ole suonut vielä mahdollisuutta kun on vaikea uskoa, että tässä raskaana oltaisiin. Ei ainakaan oireita ole siihen suuntaan mitään, vaikka oireeton olen kyllä ollut alkuraskauksien aikana kunnes ne kunnon oireet sitten pian tuli. Odottaminen siis jatkuu, jospa ne vielä joku päivä tulee. :)

Milloin teillä on tulleet kuukautiset vauvan syntymän jälkeen vai tuliko vasta imetyksen loputtua?