Pikkuhiljaa viikkojen loppuessa on alkanut synnytys pyörimään enemmän mielessä ja miten siihen pitäisi valmistautua. Kävinkin tuossa kuukausi sitten yhdessä valmennuksessa, missä kaksi kätilöä kertoivat synnytykseen valmistautumisesta, kivunlievityksestä, välilihan hieromisesta raskausaikana, ruokavalion vaikutuksesta, synnytysasennoista ja liikkeistä, millä edesauttaa synnytyksen etenemistä.
Tiedoista oli itselleni hyötyä, jotka yritin kaikki ottaa muistiin kun esikoisesta en pahemmin valmistautunut synnytykseen ja annoin sen mennä omalla painollaan eteenpäin. Esikoisen synnytyksessä yritin keskittyä enimmäkseen vaan rauhalliseen ja hiljaiseen hengittämiseen ja hoin mielessäni supistusten tullessa, että ”koko ajan ollaan lähempänä vauvan syntymää”, joka auttoi jaksamaan kipuja. Esikoisen synnytyksestä minulla jäi kuitenkin hyvä fiilis ja se ei minua pelota milläänlailla.
Eniten minua tällähetkellä kuitenkin jännittää, että osaanko lähteä ajoissa sairaalaan ja pitääkin nyt enemmän miettiä sitä lähtöä, etten odota kotona liian kauaa jos avautuminen tapahtuu tässä vielä nopeammin. Onneksi kuitenkin tuleva lastenhoitaja asuu lähellä niin saan pian hoitajan esikoiselle jos tulee nopea lähtö sairaalaan. Haaveissa on kokeilla eri synnytysasentoja jos vain pystyn vaihtamaan asentoa kesken kaiken, käyttää tens-laitetta ja jaksaa ilman kivunlievitystä mahdollisimman pitkälle jos vain kestän, mutta en ota siitä mitään paineita. Tietenkään sitä on vaikea sanoa, miten synnytys lopulta etenee jos siinä tulee jotain ongelmia niin pitää valmistautua myös siihen, ettei se välttämättä mene niinkuin haaveilee.
Tämä raskaus on mennyt todella nopeasti ja hankintojakaan ei ole loppujenlopuksi tullut juuri tehtyä kun käytän myös esikoisen vanhoja vauvanvaatteita ja todennäköisesti tulee vielä saatua tutulta vaatteita sitä mukaan kun heillä jää pieneksi. Meillä on vielä hankinnat jonkin verran kesken ja edelleen pohditaan sisarusrattaiden ja seisomalaudan hyviä/huonoja puolia ja kummat nyt hankitaan. Varsinkin kun tulee pari kertaa viikossa vietyä esikoista kerhoon ja viihtyy vielä rattaissakin, mutta seisomalaudan käytöstä ei ole vielä kokemusta.
Meillä ei ole käytetty seisomalautaa lainkaan. Mun mielestä siinä on huono työntämisasento, mutta ehkä se ei vaan sovi meidän vaunuihin. Tuplarattaita käytetään päivittäin vaikka poika täyttää pian 3. Niillä pääsee niin paljon nopeammin kuin että poitsu kävelisi itse. Meillä on Bumbleridet ja oon tykännyt.
VastaaPoistaItse taas suosittelisin seisomalautaa! Meillä tosin esikoinen oli jo täyttänyt 3, kun kuopus syntyi. Ajattelin, ettei päästä ikinä sit eroon jos tuplat hankitaan. Ostettiin ketterät ja kevyet emmaljunga viking- yhdistelmät seisomalaudalla ja niillä on ollut hyvä mennä laudan kanssa. Isosisko oli heti innoissaan seisomalaudasta eikä kertaakaan ole kysynyt rattaiden perään. Ollaan myös sovittu aina joku matka minkä hän myös vähintään kävelee, esim. Kilsan Kerhomatkasta puolet, nyt on alkanut kävellä jo omasta halusta enemmänkin. Sovittu myös jo yhdessä, että 4v. se otetaan pois :) Meille tämä oli ehdottomasti oikea ratkaisu.
VastaaPoista