En olisi uskonut, että tulen tänne vielä kirjoittamaan meidän haaveesta neljännestä lapsesta. Kohta kolme vuotta sitten ei tosiaan mitään ehkäisyä aloitettu kun ei koettu sitä tarpeelliseksi meidän historian takia ja lapsi olisi saanut tulla, jos oli tullakseen.
Vuosi sitten näihin aikoihin keskusteltiin paljon asiasta, että olisiko mahdollista vielä yrittää lähteä yksityiselle hoitoihin 2024 lopussa tai 2025 alussa. Se oli kuitenkin selvää, että lähdemme yrittämään vain yhtä icsi- hoitoa + mahdollisia pakastealkionsiirtoja, jonka jälkeen lapsiluku jää siihen, miten hoidoissa käy.
Eilen oli sitten se päivä kun otimme sen askeleen ja kävelimme tutulle klinikalle ensikäynnille. Jännitys oli ainakin itsellä melko kova ja kaikki tuntui taas niin uudelta ja jännittävältä. Tammi-helmikuussa tulee myös kuluneeksi 7v kun viimeksi teimme meidän 3.icsi, jolloin aloitellaan tätä rumbaa taas uudestaan. Tälläkertaa Gonal-F tehdään 175IU ja Fyremadel estämään munasolun irtoamisen ja Cyclogest tukilääkkeenä. Nämä kaksi edellistä onkin mulle uusia ja Fyremadel on varmaa yhtä ärsyttävä kun Orgalutran aikoinaan pistää, joka ei meinaa mennä ihosta läpi ja kirvelee pistämisen jälkeen.
Uutena meille tehdään myös PICSI-hoito, josta valitaan ne kypsät ja vahvimmat siittiöt hedelmöitykseen, josta toivon olevan apua, koska meillä aina alkioiden kehittymisessä ollut ongelmia. Todella toivon, että saataisiin nyt enemmän alkioita myös pakkaseen kun sinne ei koskaan juuri 1 enempää olla saatu, vaikka oltaisiin saatu hyvin hedelmöittyneitä alkioita. Myös hyvien raskautumistuloksien takia uskallettiin lähteä vielä yksityiselle ja onneksi on ihana tuttu lääkäri, joka kulkenut tämän yli 10v lapsettomuushistorian aikana jokaisessa keräyksessä ja siirrossa mukana. ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! :)