Lapsettomien lauantai

Tänään vietetään lapsettomien lauantaita jo 24. kerran, joka on aina päivää ennen äitienpäivää. Äitienpäivä on monelle vaikea ja raskas päivä, kuten on ollut myös minulle. Silloin olisi voinut jäädä koko päiväksi sänkyyn ja sulkea silmät ja korvat kaikelta, ettei mikään pääse minua satuttamaan.

Lapsien saaminen ei ole kaikille itsestäänselvyys, eikä lapsitoiveesta pitäisi keneltäkään kysellä kun en voi tietää, mitä siellä toisen taustalla on. Lapsettomien lauantaina kävin viemässä aina kynttilän tyhjän sylin muistopaikalle, jossa on sanat "lapselle, jota emme saaneet". Tänään aion sytyttää kynttilän kotona kaikille lapsettomuudesta kärsiville ja toivon kaikkea hyvää, että se onni vielä suodaan jonain päivänä. <3

Olen onnekas kun pääsen huomenna viettämään äitienpäivää jo toisen kerran, koska tiedän kuinka monet tällähetkellä taistelee lapsettomuuden kanssa, käyvät läpi raskaita hoitoja tai useita keskenmenoja ilman tietoa siitä suodaanko sitä ihmettä heille koskaan. Kaikilla se tarina ei pääty onnellisesti ja tulee se hetki kun pitää luopua lapsitoiveesta lopullisesti.

Lapsettomuus ei ole silti unohtunut, vaikka meille on suotu yksi ihana lapsi eikä sen lapsen saaminen tule todennäköisesti seuraavalla kerrallakaan olemaan helppoa. Toivon, että meidän tarinasta olisi jollekkin lapsettomuudesta kärsivälle toivoa, vaikka tämä ei ole pisin tie äidiksi ja ne jotka eivät koe lapsettomuutta ymmärtäisivät olla kyselemättä perheenlisäyksestä. Koskaan ei voi tietää kuka lähipiirissä kärsii lapsettomuudesta ja kuinka vaikeaa siitä kertominen on.