Meillä mies on tehnyt reissutöitä meidän suhteen alusta asti niin Suomessa kuin ulkomaillakin, jotka yleensä kestää parista päivästä kuukauteen. Parhaimmillaan on ollut 3 kuukautta työmatkalla ulkomailla kun se parin viikon työmatka venähti pitemmäksi, mitä alunperin piti. Työmatkoja on tullut parhaimmillaan vuodessa lähemmäs 180 päivää ja siinä ei ole paljon miestä kotona näkynyt. Aina kun tiedän, että mies lähtee ja pakkailee laukkujaan olen sen pari päivää melko maassa ja ärtynyt. Kovasti aina toivon, että lento ja kaikki muu menisi matkalla hyvin eikä tapahtuisi mitään ikävää ja miehen ollessa reissussa me viestitellään tai soitellaan skypellä mahdollisimman paljon kun ehditään.
Tänä vuonna miehellä ei ole ollut onneksi montaa työmatkaa ja ollaankin saatu nauttia nyt enemmän perheen yhteisestä ajasta. Tiedossa on kuitenkin työmatka taas toukokuun lopussa ulkomaille kolmeksi viikoksi, joka tietää sitä että pärjäillään pojan ja kissojen kanssa kaksistaan. Kesälomalla saadaankin sitten nauttia kun mies on 11 viikkoa kotona ja pitäisi suunnitella jotain kivaa tekemistä perheen kesken. Vielä on vähän suunnitelmat auki, mutta katsotaan nyt mitä kivaa keksitään ja ainakin neljät juhlat on kesällä tiedossa joihin mennään.
Jossain määrin tämä on ollut raskasta meidän parisuhteelle, vaikka välillä on ollut ihan mukavaa kun on saanut nauttia omasta ajasta, paitsi nyt ei enää pahemmin ehdi kun vain pojan nukkuessa nauttimaan sohvalla kaikessa rauhassa sen kuuman kupin teetä tai kirjoitella vähän blogia. Onneksi välillä saa kuitenkin sitä omaakin aikaa miehen ollessa reissussa, että pääsee yksin vain kauppaan tai harrastuksiin, kiitos miehen vanhempien (oma perhe asuu valitettavasti niin kaukana niin eivät tänne pääse tulemaan) joita voin tarvittaessa pyytää apuun, vaikka edelleen se avun pyytäminen meinaa olla vaikeaa. Ehkä sitäkin pitäisi pikkuhiljaa enemmän opetella, ettei yksin tarvitse pärjätä.
Onkos täällä muita reissumiesten puolisoita? :)
Täällä on yksi rekkakuskin puoliso. Kuulosti niin samalle teidänkin kuviot et onkohan meidän miehet samalla alalla?
VastaaPoistaEi todellakaan aina oo helppoa ja välistä yritän olla ajattelematta liikaa sitä kaikkea yksinoloa.
Ennen lasten syntymää ei miehen työ tuntunut mulla missään ja tykkäsin jopa siitä et oli ns. omaa aikaa mut lasten myötä on vaan raskaampaa joka vuosi ja varsinkin nyt kahden taaperoikäisen äitinä.
Meille on ehdottoman tärkeetä että on sellasta tukiverkkoo ympärillä ja et saan tarvittaessa apua ja omaa aikaakin jos mies on pidempään reissussa. Meidän molempien vanhemmat asuvat samassa kaupungissa.
Ei ole valitettavasti rekkakuski ja työskentelee enimmäkseen paperikoneiden parissa :)
PoistaEipä se tosiaan ole helppoa ja ennen lapsia se meni ihan hyvin, vaikka silloinkin se ikävä oli kova. Lasten myötä sitä omaa aikaa kyllä tarvitsee, ettei seinät kaadu päälle. :) Vielä melko helppoa yhden kanssa, mutta sitten voi olla hankalaa kun joskus toinen suodaan niin pitäisi ehtiä antamaan huomiota molemmille yhtä paljon.