perjantai 30. syyskuuta 2016

Väsymystä ja kuulumisia

Pahoittelut pienestä blogitauosta johon on ollut ihan hyvä syy, nimittäin väsymys. Poika on nukkunut viimmeiset viikot huonosti ja öisin on ollut paljon heräämisiä, mutta sekin on nyt helpottamaan päin ja jälleen mennään öisin normaalilla 1-3 herätyksellä, sen 7 herätyksen sijaan. Mies oli myös suurimman osan tästä syyskuusta reissussa niin on pitänyt hoitaa yksin koti, kissat ja lapsi, vaikka anoppi oli kyllä yhtenä päivänä vähän apuna, että pääsin viemään kissan eläinlääkäriin ja käymään yksinäni kaupassa.

Parin viikon päästä ollaankin taas pojan kanssa kaksistaan kun mies lähtee Uuteen-Seelantiin pariksi viikoksi ja sieltä todennäköisesti suoraan Ruotsiin viikoksi niin ollaan suurinosa lokakuusta ja marraskuun alusta kaksin. Väsyttäviä päiviä tulossa ja ainakin kotiseudulla tulee käytyä jonain päivänä ja jos saisi isovanhemmilta vähän apua, niin saan hetken omaa aikaa. Avun pyytäminen on edelleen itselleni vaikeaa, mutta ehkä mä vielä tajuan sitä pyytää muutenkin kuin hätätilanteessa. Sitä kun on tällainen jääräpää, että ne lapset pitää hoitaa yksin vaikka väkisin, niin että omat voimat on lopulta ihan loppu.

Marraskuussa menen Juha Tapion keikalle kaverin kanssa tai yksin jos en saa ketään mukaan ja pyydän pojalle siksi aikaa lapsenvahdin, että pääsen kerrankin vähän tuulettumaan tästä vauva-arjesta, ellei sitten mies ole jo kotiutunut työreissulta niin saa olla pojan kanssa sen illan. Nähtäväksi jää, mutta sinne menen vaikka jalka kipsissä tai kuinka kipeänä tahansa kun sitten loppuvuodesta Juha jääkin tauolle. :D

Arki rullaa tätä melko samaa kaavaa pojan kanssa ulkoillessa, leikkiessä, muskarissa ja vauvakerhossa käyden. Välillä olen kyllä ihmetellyt, miten toiset äidit jaksaa joka päivä olla menossa jonnekkin kun en itse ole niin menevää tyyppiä, että joka viikonpäivälle pitäisi olla järjestämässä vauvan kanssa jotain ohjelmaa ja mulle riittää hyvin tämä lähiympäristä, missä voin pojan kanssa viettää aikaa ja nauttia termosmukista kuumaa teetä. Muskari ja vauvakerho onkin riittänyt hyvin ja silloin tällöin olen käynyt tapaamassa muita äitejä vauvojensa kanssa kahviloissa, mutta jotenkin se ei ole minun juttuni pyöriä kahviloissa rupattelemassa vauva-arjesta. Kaikki me äidit ollaan erilaisia ja parhaita vanhempia omille lapsille sellaisenaan. :)

6 kommenttia:

  1. Täällä kans toinen ketä ei pyydä apua lastenhoitoon. Nyt täytyis saada muutama tunti omaa aikaa. Alkaa jotenki tuntuu siltä, vaikka mielellään en onnia hoitoon haluis antaa sen kohtauksen takia :(

    Oot kyl supermama, varmaan ihana tunne sit marraskuussa kun mies tulee kotiin! Tsempit sinne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyis kyllä opetella tuon avun pyytäminen, että saisi juuri sitä omaa aikaa välillä. Itsekkin kyllä säikähtäisin jos poika saisi samanlaisen kohtauksen ja onneksi kuitenkin kaikki on nyt kunnossa. ❤️

      Joo, on tuo mies vielä noin pari viikkoa kotona, ennen kun lähtee uudelle matkalle, mutta kyllä siinä ainakin kolme viikkoa menee pojan kanssa kahdestaan. Kiitos! :)

      Poista
  2. Olet kyllä aika sissi, (samoin kaikki yksinhuoltaja tietty) kun pärjäät noin pitkiä aikoja kahdestaan pojan kanssa :) mulla on samanikäinen tyttö ja olen ihan poikki jo silloin jos miehellä on yksi työpäivä iltaan asti, tai yön yli :D meillä mies kyllä auttaa iltaisin tosi paljon vauvan ja koirien kanssa joten olen ehkä tottunut vähän liian hyvään. Isovanhemmat meillä on kauempana joten mitään säännöllistä apua ei saada. Jos anoppi asuu lähellä ja on ihan "ok" niin sinun tilanteessa kyllä ehdi pyytäisin apua useamminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Mun on pakko kysyä, että mitä tarkoitat sillä, että mies auttaa iltaisin vauvan kanssa? Olen ihmetellyt muidenkin teksteissä tuota sanaparia, että mies auttaa vauvan kanssa. Kun siis jos on yhteinen lapsi, niin eikö se ole yhtä lailla kummankin velvollisuus hoitaa vauvaa (silloin kun ei ole töissä), ei toisen osapuolen auttamista lähtökohtaisesti. Itse en suostuisi olemaan lapsenhoitovastuussa 24/7, olen vastuussa niin pitkään kun mies on töissä ja sen jälkeen jaamme vastuun ja vuorottelemme menoissa. Sama kotitöiden osalta. Tätä en siis sano pahalla, ja ehkä et edes tarkoittanut asiaa siten miten itse sen ymmärsin. Ihmettelen vaan!:) Ja Lauraa ihmettelen minäkin, en todellakaan jaksaisi noin pitkää pätkää kahdestaan vauvan kanssa. Että nostan kyllä hattua! Toisaalta, jos ei ole muuta vaihtoehtoa, niin ehkä on vaan pakko...

      Poista
    2. Mekin jaetaan vastuuta niin lapsenhoidossa kun kotitöiden osalta kun mies tulee töistä kotiin. Anoppia olen sitten pyytänyt välillä hoitamaan poikaa jos on ollut jotain menoja, mihin en voi häntä ottaa mukaan ja omat vanhemmat asuu sen verran kaukana niin eivät pääse tänne päin lastenhoito avuksi. Itselläni on välillä pakko jaksaa kun ei ole muuta vaihtoehtoa. :)

      Poista
    3. Joo no vähän huono sanavalinta, tottakai lapsi on yhteinen ja hoidetaan yhdessä. Mutta meillä on molemmilla rankka ja vastuullinen työ, nyt kun olen kotona niin kyllä ne päivät kuitenkin on kevyempiä kuin töissä olisi. Vauva myös nukkuu päivän aikana muutaman tunnin päikkärit. Eli annan kyllä miehen levätä hetken kun tulee töistä. Kotityöt meillä on aina tehty tasan ja saan sitä omaa aikaa nyt vauvankin kanssa ihan riittävästi. Sitten kun mies jää vauvan kanssa kotiin ja minä menen töihin oletan että homma toimii samalla tavalla

      Poista

Kiitos kommentista! :)