maanantai 29. helmikuuta 2016

Sairaalapäivät ja päivät kotona

Maanantaipäivän vietin omassa huoneessani kun en juuri päässyt liikkumaan ja hoitajat toi minulle aina ruoan huoneeseen. Istumista yritin välttää kaikin keinoin kun sitä ei oikein suositeltu, ettei tikit aukea. Mies lähti siinä puol seitsemän aikoihin aamusta kotiin nukkumaan kun päästiin osastolle ja tuli päivällä takaisin. Mies oli seurassani pari tuntia kun sitten lähti kotiin ja kaupoille. Koko loppupäivä oikeastaan meni siitä syöttäessä, nukkuessa, syödessä ja vaippaa vaihtaessa.

Tiistaina pääsin jo ihan jalkeille ja hain itse ruoat aamupalaa lukuunottamatta. Pikkuhiljaa rupesi myös vauvanhoitokin sujumaan kun ensimmäinen päivä oli aluksi vähän sellaista totuttelua. Vaipanvaihtoa poitsu inhosi yli kaiken ja alkoi aina pää punaisena huutamaan kun joutui pyllypesulle ja sitä jatkui niin kauan kun sain heiluvan vauvan puettua, joka oli välillä haastavaa. :D Oma huonekaverini myös kotiutui aamupäivästä niin oli luksusta olla yöhön asti yksin. Mies kävi jälleen päivästä meitä katsomassa ja toi minulle aina ruoan, tosin välillä se ehti jäähtyä kun vauvalla iski nälkä samaan aikaan. :) Yöllä alkoi myös maito nousemaan rintoihin ja tuntui oikeasti kun niissä olisi silikonit, koska olivat niin pinkeät. Sain onneksi kaalinlehtiä rintoihin ja yritin saada imetettyä rintoja, että olo vähän helpottaisi.

Keskiviikko aamusta oli lääkäri ja vauva tutkittiin ja punnittiin, jossa kaikki oli kunnossa.  Paino poitsulla oli laskenut vain 100g, joka oli vain 3% syntymäpainosta. Ennen lähtöä mies pääsi vauvan kylvettämään, käytiin vielä pari imetysasentoa läpi ja sain lappuja kotiin vietäväksi. Ennen kotiin menoa haettiin pikaisesti kaalia ja vähän kieltämättä jännitti kun kissat eivät olleet vielä nähneet vauvaa. Kissat olikin ensimmäisen päivän melko säikkyjä ja kävivät hitaasti vauvaa haistelemassa kun kuului ähinää. Seuraavat päivät onkin menneet paremmin ja ovat pikkuhiljaa tottuneet uuteen asukkaaseen.

Perjantaina tuli neukkutäti kotikäynnille ja käytiin ihan kuulumisia läpi ja vauva tutkittiin ja punnittiin. Kaikki oli kunnossa ja painokin oli jo kahdessa päivässä ylittänyt syntymäpainon eli poitsu kasvaa ainakin vielä hyvin rintamaidolla ja ei ole ainakaan siitä puutetta.

Vauva heräilee yössä sen 2-4 kertaa syömään ja öisin joutuu vaipan vaihtamaan ainakin 1-3 kertaa kun sitä kakkaa tulee. Syöttö menee yleensä niin kun saan yhdestä rinnasta syötettyä vauva torkahtaa joksikin aikaa, kunnes pian tulee uudestaan nälkä ja syötän toisesta, jonka jälkeen kaveri nukahtaa pidemmäksi aikaa. Poitsu on ainakin näillänäkymin melko rauhallinen kaveri ja ei ainakaan vielä itkeskele turhia. :) ♥ Mies on auttanut parhaansa mukaan tekemällä ruokaa, tiskaamalla, käymällä kaupassa, siivoamalla, vaihtamalla vaippoja ja hoitanut vauvaa sen aikaa, että pääsen käymään suihkussa tai ihan vessaan. Vaunulenkitkin varmaan aloitetaan tässä pian niin pääsee vähäksi aikaa ulkoilemaan, tosin pitää muistaa suojata rinnat hyvin, ettei iske rintatulehdusta. Tässä tälläinen pieni muotoinen postaus meidän päivistä. Tänään poitsu onkin jo viikon ikäinen! Hui!

5 kommenttia:

  1. Kiva kuulla teidän ensimmäisistä päivistä ja että asiat on menneet hyvin :) Jotain täysin maagista tuo varmaan on, enkä malta odottaa että kohta itsekin koen saman. Nauttikaa vauvasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) On onneksi vielä mennyt ihan hyvin, mutta saapa nähdä muuttuuko tilanne jossain vaiheessa. On tämä kyllä maagista ja vähän väliä pitää käydä kurkkimassa, onko vauva vielä sängyssä tuhisemassa. Pian teilläkin kutsuu tämä ja pääsette nuukuhttelemaan pikkuista. :)

      Poista
  2. Paljon onnea teille! Ihanalta kotielämältä kuulostaa, tulee muistoja mieleen reilun neljän vuoden takaa. Nuo ekat viikot ja kuukausikin on kummaa aikaa: toisaalta superihanaa, mutta ainakin mulle myös vähän omituista ja haikeaa: nytkö se elämä on tätä, enkö ikinä enää saa tehdä "tavallisia juttuja", miten tuosta pienestä kääröstä osaa huolehtia jne. Näin jälkikäteen tiedän, että hermoilin ja voivottelin ihan turhaan, onneksi sentään tajusin viettää vauvan kanssa aikaa kotosalla. Ehti tutustua rauhassa uuteen tilanteeseen. Vaunulenkit ja lähikauppa oli meille tarpeeksi aktiivista elämää:) nauti olostasi ja tee teidän vauvalle hänelle sopiva arki<3 se ei taatusti kaduta myöhemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) ❤ vielä en ole osannut voivotella ja mies on kuitenkin tässä vielä hetken apuna, ennen kuin menee takaisin töihin. Sitten täytyykin yksin tehdä vauvan kanssa kaikenlaista kivaa yhdessä päivisin. :) Teen kyllä meille sopivan arjen ja siitä nauttien.

      Poista
  3. Tuli muistot mieleen tätä lukiessa :) esikoisen syntymästä on pian kuusi vuotta aikaa, voi kuinka silloin kaikki oli uutta ja ihanaa ja samalla pelottavaa ❤

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)