Tuntuu, että päivät on viimme aikoina mennyt varsin hitaasti ja jännitys nostaa vain päätään. Rinnat tuntuu entistä kipeimmiltä ja turvotus on tainnut tulla jäädäkseen. Silti se pelko ei ole hellittänyt, vaikka kuinka pitäisi ottaa päivä kerrallaan. En ole tässä vielä tajunnut, että olen raskaana ja tulee elettyä vielä siinä lapsettomuus identiteetissä. Luulenpa tässä menevän vielä tovin kun oikeasti tajuan kaiken olevan totta. Ehkä sitten varhaisultrassa jos sieläkään.
Uutta blogia en aio enää tehdä ja tein tämän alunperin siksi, että voin kirjata joskus myös raskausaikaa ylös. Ensimmäinen blogini oli nimeltään Haaveita vain ja jotkut lukijat varmaan muistaakin minut sieltä, jonka jälkeen perustin kokonaan uuden eli tämän nykyisen Haaveista totta blogin. Kirjoittajana en ehkä ole se paras ja kirjoitusvirheitä tulee, mutta pikkuhiljaa on tullut opittua lisää. Oma lapsuus ja nuoruus ei ollut se parhain ja edelleen tulee kyyneleet silmiin kun ajattelee sitä kaikkea, mitä on tapahtunut. Menneisyyttä on vaikea unohtaa, varsinkin kun on tullut koettua niin rankkoja asioita elämässä.
Asiat on ainakin tällähetkellä hyvin, mutta jossain vaiheessa se voi kääntyä päälaelleen, johon olen jo tottunut. Yritän nauttia tästä hyvästä ajasta niin paljon kuin mahdollista ja murehtia vähemmän asioita joihin en voi vaikuttaa.
Pakkasalkio 5+1 <3
Uutta blogia en aio enää tehdä ja tein tämän alunperin siksi, että voin kirjata joskus myös raskausaikaa ylös. Ensimmäinen blogini oli nimeltään Haaveita vain ja jotkut lukijat varmaan muistaakin minut sieltä, jonka jälkeen perustin kokonaan uuden eli tämän nykyisen Haaveista totta blogin. Kirjoittajana en ehkä ole se paras ja kirjoitusvirheitä tulee, mutta pikkuhiljaa on tullut opittua lisää. Oma lapsuus ja nuoruus ei ollut se parhain ja edelleen tulee kyyneleet silmiin kun ajattelee sitä kaikkea, mitä on tapahtunut. Menneisyyttä on vaikea unohtaa, varsinkin kun on tullut koettua niin rankkoja asioita elämässä.
Asiat on ainakin tällähetkellä hyvin, mutta jossain vaiheessa se voi kääntyä päälaelleen, johon olen jo tottunut. Yritän nauttia tästä hyvästä ajasta niin paljon kuin mahdollista ja murehtia vähemmän asioita joihin en voi vaikuttaa.
Pakkasalkio 5+1 <3
Toivon kovasti, että raskautesi jatkuisi normaalisti ja saisit uusia ihania asioita elämääsi. :) Ehkä ne vanhat muistotkin jäisivät taka-alalle..
VastaaPoistaEn kyllä mitään muuta toivokkaan kuin, että raskaus sujuisi hyvin ja ultrassa löytyisi syke. En halua tällähetkellä edes ajatella pahinta kun tähän pisteeseen on vihdoin päästy. Ehkä ne menneet muistot ajan kuluessa jäisi taka-alalle, mutta joskus se on todella vaikeaa.
PoistaTsemppiä, toivotaan että meillä kummallakin menee hyvin. Samaa matkaa mennään, mulla nyt 5+3 ja ensi perjantaille on varhaisultra varattu eli silloin viikkoja kasassa 6+6. Päivät kyllä matelee, olen melko positiivisin mielin, mutta mulla on ollut pientä tiputteluvuotoakin ja se tietty vähän jännittää, että yltyykö... Mutta toivotaan, toivotaan! T: Lilyn vauvakuumeeton TaruA
VastaaPoistaEiku siis 5+4 nyt, taisin laittaa 5+3. Eli pääsin päivän eteenpäin samantien ;) TaruA
VastaaPoistaHeh! :D Kiitos! Mulla ei onneksi ole ollut tiputteluvuotoa, mutta välillä pelkään että tulee kun mahaa nippailee. Toivottavasti molemmilla menee raskaus loppuun asti hyvin ja saataisiin se pienokainen syliin. Melko samoissa kuitenkin mennään ;)
PoistaHei,
VastaaPoistaOlen seurannut blogiasi jo aika kauan, mutta en ole kommentoinut. Todella usein sun jutut on kuin suoraan mun päästä. :) Olen tällä hetkellä onnellisesti raskaana viikolla 25, mutta vieläkin ne pelot ja kaikki on tuoreessa muistissa. Just tuo jännitys, että onko siellä ultrassa mitään ja onko oikeassa paikassa jne.. Jotenkin en muka vieläkään oo tajunnu, että ehkä oikeasti saan tämän vauvan kesällä. Itkin paljon lapsettomuutta ja raskaudettomuutta, mutta vieläkään ei ole tullut sitä "helpottunutta" itkua siitä, että raskauduin.
Ja samat oireetkin sulla on! :D Mulla rintojen arkuus hellitti vasta noin viikolla 10. Itselläkin on ollut rankka lapsuus ja kokenut asioita, joista en puhu. Niitä on nyt raskausaikana pohtinut paaaaljon enemmän, kuin vuosiin. Myös paljon semmosia asioita on muistunut mieleen, jotka on jo unohtanut ja pohtinut sitten sitä kautta, että millaisen lapsuuden saa ehkä jonain päivänä tälle pienelle antaa ja osaanko olla hyvä äiti.
Luulin myös, että tämä aika olisi elämäni onnellisinta ja stressittömintä, mutta ei todellakaan ole ollut. :D En halua tällä mitenkään.. hämmentää (en keksi parempaa sanaa), vaan toivon, että voisit olla huolehtimatta ja stressaamatta niistä asioista, joihin et voi vaikuttaa ja nauttia siitä, miten asiat ovat nyt. Tiedän, että se on todella vaikeaa ja varsinkin keskenmenon pelko ennen viikkoa 12 välillä sietämätöntä.. ja sen jälkeenkin. Toivon oikeasti teille kaikille kaikkea hyvää ja ennenkaikkea onnellista raskautta! :)
t. M.
Kiitos paljon M! <3 :) Samoja ajatuksia ja kokemuksia meillä! :D En oikein itsekkään usko, että ihan helpolla pääsen näistä keskenmeno peloista yli tai siitä onko kohdussa ketään. Toivon mukaan ultrassa tämä koko asia tulee todeksi tai pahimmaksi painajaiseksi. Katsotaan!
PoistaValitettavasti mulla on se ongelma kun joudun näkemään yhtä ihmistä, joka mua satutti nuoruudessani, mikä entisestään tuo niitä menneitä muistoja mieleen ja en pääse asiasta yli. Tietenkin se rikosilmoituskin olisi joskus ihan paikallaan, mutta tiedän siitä tulevan todella rankka niin itselle kun perheelleni. Eniten pelkään välien menevän perheenjäseniin kokonaan.
Kyllä sitä on monesti tullut itsekkin mietittyä, ettei halua omille lapsille samanlaista lapsuutta kun itselläni oli ja muutenkin tuleeko minusta sitten hyvä äiti. Eihän tämä helppoa ole elää hetkessä, mutta pitää yrittää parhaansa. Olen päättänyt mennä päivä kerrallaan ja olla murehtimatta liikaa. :)
Nauti olostasi ja raskaudesta. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Olisi yksi kysymys tuosta sun laastariajasta..tuliko sinulle jotain oireita? Mulla laastari mennyt nyt 5 päivää ja tuntuu, että menkkavuoto ei lopu niin kuin yleensä vaan jatkuu outona...
VastaaPoistaKiitos! :) Käytän yhä tuota laastaria ja Lugesteronia ainakin varhaisultraan asti. En laastarin käytöstä huomannut mitään oiretta, mutta Lugesteroni aiheuttaa rintakipua ja turvotusta. Se laastari todennäköisesti vaikuttaa sinun menkkavuotoon, mutta toivottavasti se siitä loppuisi.
PoistaVoin vaan kuvitella, että hitaasti kuluvat päivät, mut kyllä se sieltä vielä se varhaisultra tulee <3
VastaaPoistaRaskausaika on sellanen matka hyvässä ja pahassa, että ei siitä selviä mitenkään muuttumattomana.
Omalla kohdallani maailma ei ole ollut enää sama lapsen syntymän jälkeen.
Raskausaika tuo oman lapsuuden mieleen ja silloin sitä helposti joutuu sitten käsittelemään asioita, joita on muuten onnistunut painamaan taka-alalle. Ja se kannattaa kyllä "käyttää hyödyksi" ja kasvaa siinä raskauden myötä pois niistä entisistä peloista ja murheista ja traumoista, sillä pian on se pieni vieressä, jonka vuoksi joskus tarvitsee mennä läpi sen harmaan kiven.
<3
Sinusta kasvaa varmasti maailman paras äiti lapsellesi, kunhan hän sieltä syntyy. Toivottavasti pystyt keskittymään nyt positiivisiin asioihin, sillä positiivisuus ei ainakaan tee mitään hallaa <3
Tsemppiä varhaisultran odotteluun ja ihania kevätpäiviä <3