sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Mielialojen vaihtelu

Vielä eilen olin todella innoissani ja onnessani, mutta iltaa kohden alkoikin tulla todella epävarma olo meidän hoitojen onnistumisesta. Lopulta yöllä tuli suru, jonka jälkeen yöllä itkin miehen kainalossa pahaa oloa siitä, miten tulen joulun kestämään kun kaikkialla on raskausmahoja ja samaa lapsista keskustelua.

Ei se tänäänkään helpottanut. Olimme miehen vanhempien luona kylässä, jossa oli myös hänen sisko miehensä kanssa, jotka parin kuukauden päästä saavat toisen lapsensa. En oikeastaan pystynyt edes katsomaan miehen siskoa päin ja pelkän raskausmahan näkeminen teki pahan olon ja muistutti jälleen siitä mitä meillä ei ole. Sieltä kotiin tullessa aloitin siivoamisen, että saisin ajatukset edes hetkeksi muualle.

Mies kotiutui perjantai illalla kotiin kuukauden työmatkaltaan ja oli mukavaa pitkästä aikaa painautua miehen kainaloon nukkumaan ja toivon mukaan ei nyt ainakaan viikkoon ole mitään työmatkaa tiedossa. Mies on vielä väsynyt ja onkin tässä pari päivää melkeinpä vain nukkunut. Lauantaina heti aamusta saattiin kolme lasta meille pariksi tunniksi hoitoon. Leikittiin legoilla, käytiin puistossa, leikittiin piilosta ja syötiin. Siinä sai jälleen vain kuvitella minkälaista meidän perhe-elämä tulisi olemaan ja minkälaisia meidän lapset olisi. Toivon mukaan ne haaveet ei jää vain kuvittelun puolelle.

Vielä en ole saanut ovulaatiotestiin hymynaamaa ja toivon mukaan se tulisi ensi viikon aikana, että päästään siirtoon. 

2 kommenttia:

  1. Täälläkin kärsitty mielialojen vaihtelusta. :( Itku on tullut mitä pienemmistäkin asioista, mutta onneksi jo helpottaa. Itsellä on myös usko koetuksella näiden hoitojen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tuntuu olevan yleistä ja kyllä itselläkin alkaa usko olla koetuksella jos ei onnistutakkaan koskaan raskautumaan. :/ Toivon mukaan kaikki nyt kuitenkin päättyisi onnellisesti ja saisi sen pienokaisen. :) <3

      Poista

Kiitos kommentista! :)