Pahin painajainen tällähetkellä olisi jos seuraavassa hoidossa selviääkin, ettei enää saadakkaan biologisia lapsia ja lapsiluku jäisi meidän ainokaiseen. Tästä olen nähnyt jo parina yönä painajaisia ja heräämisen jälkeen alkanut itkemään. Tietenkin olen onnellinen, että ollaan saatu edes tämä yksi ihanuus, mutta kuitenkin sitä toivoisi jotta poika saisi kokea myös sen sisarussuhteen ja kuinka ainutlaatuista se on. Joskus muistan esikoisen yritysaikana kun mulle sanottiin, että mene baariin iskemään mies ja väitä sen lapsen olevan sun miehesi oma, niin kyllä silloin alkoi todella huumori loppua ja teki mieli vetäistä kyseistä ihmistä kasvoihin. Välillä mietin, miksi joillekin ihmiselle tämä elämä on näin vaikeaa ja se on koko ajan yhtä suosta nousemista ylös, kunnes sinne taas uppoaa... Suosittelen kaikkien raskaana olevien nauttivan siitä raskausmahasta ja valittavan vähemmän, koska monet haluaisi kovasti kokea sen kaiken sinun puolestasi. Mukavaa viikonloppua! :) <3
Tiedän tunteesi ja ajatuksesi. Samalla kuitenkin nous karvat pystyyn..minä olisin onnellinen jo siitä yhdestäkin. Meillä alkamassa Marraskuussa viimeinen Ivf, 3vuotta mennyt jo näissä hoidoissa. Pari keskenmenoa takana. Se vasta pelottavaa onkin kun miettii jos edes sitä yhtäkään ei saa. Plus tämä aikakin jo mitä mennyt. Sinuna olisin onnellinen.
VastaaPoistaTuttuja on nuo sunkin sanat esikoisen yritysajalta ja jos jääkin kokonaan lapsettomaksi. Tsemppiä sinulle kolmanteen ivf:ään ja toivon todella, että teille vielä lapsi suodaan! <3 Olen kyllä onnellinen tästä yhdestä ja onnekas kun olen saanut edes tämän yhden. En ole sanonut ettenkö olisi onnellinen, mutta kuitenkin sitä toivoisi jos vielä joku päivä se toinen ihme suotaisiin. :)
Poista😱 No johan oot 'hyvän' neuvon saanut miten ratkaista lapsettomuus. Kaikkee ne ihmiset laukookin. Mä en ole lapsettomuutta kokenut, mutta sydäntä puristaa pelkkä ajatuskin siitä. Meidän pisin yritys aika oli 4kk ja sitä edelsi keskenmeno eli tavallaan yritimme n 6-7kk ja jo se aika oli kamalaa. Ja se kun oli jo yks niin ei ois saanu kaivata toista.
VastaaPoistaTilanteenne on varmasti raastava ilman ulkopuolisten typeriä Kommentteja ja 'hyviä' neuvoja. Mä salaa toivoin että teille kävisi niin kuin monelle että seuraava lapsi tulisikin sitten yllättävän nopeasti ja ehkä jopa ilman hoitoja.
Toivon todella että uusi hoitokierros tuottaa tulosta ja poika saa pikkuveljen tai siskon. Sisarus suhde on kuitenkin elämän pitkäaikaisin suhde.
Ja mä en tiedä mitään ihanempaa kuin isoveikan pitämässä huolta pienemmästään ja pienemmän katsovan isoveljeä ihailevin silmin.
ainakin meillä sisarusten suhteet on täynnä välittämistä ja rakkautta ja toivon sen niin pysyvän aikuisiälläkin..
Niitä neuvoja tuli kuultua esikoisen yritysaikana paljonkin ja nyt niitä kyselyitä tuleeko teille pian se toinen ja kannattaisiko pian jo tehdä. Mäkin kyllä salaa toivoin, että toinen lapsi olisi tullut sitten nopeasti ja ilman hoitoja kun näin joillekin käynyt. Näkee sitten Joulukuussa, miten käy ja suodaanko toista lasta. Olisi se ihanaa jos poika pääsisi kokemaan sen sisarussuhteen, koska miehen kanssa molemmat päässyt sen kokemaan :) ja kiitos paljon! <3
PoistaTuttuja ajatuksia! Kyllä itsellänikin tulee välillä tunne,että onko oikeutta haaveilla toisesta lapsesta kun yksi on jo saatu, ja olen tullut siihen tulokseen, että on! Se ei mitenkään vähennä sitä kiitollisuutta ja onnellisuutta siitä esikoisesta,joka myös on ollut kauan kaivattu. Onhan se niin, että jos painii lapsettomuuden kanssa, niin ei tällaisia ajatuksia oikein pääse pakoon. Lapsettomuus tulee aina olemaan osa minua, vaikka yksi lapsi on luojan kiitos saatukin. Toki se suru olisi todella musertavaa, jos olisi jäänyt kokonaan lapsettomaksi.
VastaaPoistaJa toivon todella,että esim. Ensimmäinen kommentoija saisi marraskuussa onnistuneen ivf-hoidon! <3 ovat sen varmasti niin ansainneet!
Mutta kaikenkaikkiaan,meillä on ihan yhtä lailla oikeus kaivata esikoiselle seuraa, kuin joku toivoisi itselleen esikoista,toista tai kolmatta lasta. Toivotaan molemmille meille pikaista tärppiä <3
Veit sanat suustani ja olen samaa mieltä, että meillä on oikeus haaveilla siitä toisesta, koska ei se vie sitä kiitollisuutta ja onnellisuutta siitä esikoisesta joka on myös kauan kaivattu. Lapsettomuudesta kärsin silti edelleen ja olisi se ollut lopulta musertavaa jos ei olisi saanut edes tuota yhtä aarretta. <3
PoistaToivotaan, että molemmilla tärppäisi pian! <3
Etteköhän todennäköisesti saa sen toisenkin lapsen!❤ Aina ei vaan kaikki mene sen suunnitellun aikataulun mukaan, kuten tiedämme. Itse taas ihmettelen sitä, mikä hinku ihmisillä on "tehdä" lapsia tosi pienellä ikäerolla ja tehdään ihan tarkoituksella elämästä tosi rankkaa ja stressaavaa. Näin päättelen ainakin heidän puheidensa ja käyttäytymisensä perusteella. Puhun siis näistä, joilla on lasten välillä max. 1,5 vuotta. Meillä on lapsilla aikalailla tasan 3 vuotta ikäeroa ja se tuntuu ainakin meillä olevan tosi hyvä, kun ei tarvi mitään sisarusrattaita, kahdelle vaippoja yms. yms. Ja leikkivät tosi nätisti yhdessä, kun isompi ei ole enää mikään taapero, joka ei ymmärrä jakamisen päälle.
VastaaPoistaMulla on kokemusta molemmista, eli lasta yritettiin todella pitkään ja hoidoissa selvisikin, ettei siittiöitä ole ollenkaan. Vaihtoehtona oli tietysti ainoastaan luovuttaja ja sitten tulinkin heti ekalla luomuinssillä raskaaksi, molempien lasten kohdalla. Eli loppujen lopuksi raskaaksi tuleminen olikin tosi helppoa, vaikka lapsettomuudesta kärsi melkein 10 vuotta. Eli ei tosiaan mene tasan ne nallekarkit, mutta eipä sitä voi valita, kehen rakastuu!
Toivotaan, vaikka ne aikataulut välillä muuttuu ja kaikki ei mene niinkuin pitää . Tuo 2,5v-3v ikäero on ollut ihan hyvä, mitä olen muiden lapsia seurannut ja isompi ei tarvi enää välttämättä vaippoja ja osaa leikkiä kiltisti ja jakaa leluja.
PoistaTuo on se pahin pelkoni, että selviääkin ettei mieheltä löydy enää siittiöitä ja pystytäänkö lopulta käyttämään luovutettuja. Teillä ollut kyllä pitkä taival, mutta onneksi teille kaksi ihanaa lasta suotiin <3 Eikä sitä tosiaan voi valita keneen rakastuu ja mitä kaikkea siinä vastaan tulee! :)
Voi, tuttuja tunteita, vaikka lapsettomuutta ei olekaan taustalla :/ Oman esikoisen vauvaryhmästä käytännössä kaikki ovat jo saaneet lisää muksuja... Osa on ehtinyt jo vahingossakin tulla raskaaksi vaikka lapsiluku oli jo täynnä. Yksi on ehtinyt saada jo kaksi D: (eli kolmessa vuodessa kolme lasta!).
VastaaPoistaToivotaan että teille joulukuun kierroksesta lapsi suodaan <3
Niin se näyttää, että moni alkaa tässä vaiheessa saada jo lisää lapsia. Mäkin tiedän yhden joka sai samana vuonna kolme lasta kun tuli vielä lopuksi kaksoset :)
PoistaKiitos! <3
Meidän esikoinen täytti juuri kolme, ja hoidot nyt alkamassa uudelleen. Ei kaikilla tarvi olla se täydellinen 2,5 V ikäero.
VastaaPoistaJa hei oikeasti, muutama kierto ja yksi siirto. Vähän nyt realismia peliin.
Tsemppiä teille hoitoihin! En ole sanonutkaan, että pitäisi olla tasan 2,5v ikäero :)
PoistaKyllä sitä vähän harmittaa kun asiat viivästyy, vaikka eipä sitä aikatauluilla mitään voi kun ne välillä muuttuu. :)
Esikoisen muskarikaverin äiti on saanut jo 6 lasta sen jälkeen! :o Meidän esikoinen on siis 5,5 v. Reilu 1-vuotiaana oltiin muskarissa. En edes käsitä miten noin pienet ikäerot on mahdollisia, kun ei kuitenkaan ollut yhtään kaksosia. :o
VastaaPoistaMeillä alettiin toivoa sisarusta heti kun esikoinen täytti vuoden. Esikoinen sai alkunsa ensimmäisen icsin ensimmäisestä pas:ista. Toinen tärppäsi vasta viidennestä alkionsiirrosta. Meinasi jo usko loppua.
Meillä tuli kahden icsi-pojan jälkeen aivan yllättäen luomutärppi. Nyt on enää 2 päivää laskettuun aikaan.
Oho! Siinäpä on sitten nopeasti raskauduttu! :D
PoistaMulla alkoi haaveilu myös siinä kun poika täytti vuoden, mutta ei tosiaan voinut vielä yrittää kun imetys piti kuukautiset poissa. Imetyksen vähennyttyä yhteen kertaan alkoi myös kuukautiset.
Mäkin salaa toivon, että kävisi joskus luomuihme ja ei tarvitsisi enää hoitoja :) Tsemppiä ja ei enää pitkä aika kun tyttö syntyy (jos nyt oikein muistan, että sitä on ru veikattu) :) <3
Tuttuja ajatuksia. Meillä on tällä hetkellä muutakin murehdittavaa, kuin että saako poika joskus vielä sisaruksia, mutta silti minullakin aina välillä tulee pelko, että jos kahdesta pakkasessa olevasta alkiosta ei tule toista lasta, niin mitä jos mieheltä ei enää löydykään siittiöitä, mikäli tarvitaan vielä uusia hoitoja? Kun kuitenkin aluksi tulin kaksi kertaa raskaaksi ihan luomusti (yksi varhainen keskenmeno ja yksi kemiallinen), ja sitten puoli vuotta myöhemmin tuli tuomio, että siittiöitä on niin vähän että ICSI on ainoa mahdollisuus raskautua. Tästä syystä mieleen on jäänyt huoli, että mitä jos siittiöt jostain syystä jatkuvasti vähenevät ja sitten niitä ei kohta ole ollenkaan? En nyt tiedä, kuinka realistinen tämä pelkoni on, mutta en silti pääse ajatuksesta eroonkaan. Teille kuitenkin oikein paljon tsemppiä ja onnea joulukuun hoitoon! <3
VastaaPoistaNuo samat pelot on siis minullakin, että jos miehen siittiöt on tässä ajassa vain vähentyneet ja ei sitten päästäkkään tekemään enää uusia hoitoja ja halutaanko lopulta käyttää luovutettuja siittiöitä.
PoistaKiitos paljon! :) <3
Samalla tavalla kun sä suosittelet kaikkia raskaana olevia nauttimaan ja valittamaan vähemmän, nekin voisi suositella sua nauttimaan lapsestasi ja valittamaan vähemmän lapsettomuudesta. Se, että kaikki eivät todellakaan voi hyvin raskaana ollessa, ei poista sitä, että ovat silti takuulla onnellisia siitä itse vauvasta. Ihan kuten säkin olet onnellinen esikoisesta vaikka hoitorumba harmittaakin. Ja mun mielestä se saakin harmittaa ja siitä saakin valittaa. Mutta niin saa valittaa raskausvaivoistakin!!! Esim itse kun en ole perusterve ihminen, mulle raskaudet on oikeesti ihan helvetillinen haaste, huoli on koko ajan suuri, paljon kipuja, paljon tutkimuksia, lääkäreitä, erilaisia labroja... Olen onnellinen esikoisestani ja tulevasta lapsestani ja nautin kyllä heistä, mutta itse tästä raskaana olemisesta on kyllä mahdotonta nauttia. Kunpa vaan kaikki terveet ihmiset osaisivat nauttia terveydestään!! Mutta huolensa jokaisella, kukin valittakoon sitä mikä itsestä pahalta tuntuu, jos se helpottaa. Ei siitä muiden kannata mieltään pahoittaa, vaikka omat ongelmat olisivatkin erilaisia tai jopa päinvastaisia.
VastaaPoistaYmmärrän kyllä tuonkin pontin ja nautin kyllä lapsestani ja olen hänestä todella onnellinen. Tiedän myös sen, että kaikilla raskaudet ei ole helppoja ja kipuja voi olla paljon ja tiedän heidän kyllä olevan onnellisia siitä vauvasta. Tsemppiä sulle raskauden kanssa ja kuulostaa kyllä rankalta! :) <3 Ja saa sitä vapaasti valittaa jos siltä tuntuu, jos se helpottaa oloa :)
PoistaUskon, ja toivon että saat nauttia tulevaisuudessa vielä toisestakin lapsesta <3 Äläkä missään nimessä säästele sanojasi blogissa jatkossakaan, juuri sun rehellisyys ja tunteikas tapa kirjoittaa tekee sun blogista ihanan aidon ja kiinnostavan. Itse jäin lukijaksi vaikkei varsinaista lapsettomuustaustaa olekaan. Ensin mulle sanottiin lääkärissä, että ei oo toivoa raskaudesta, ja päätin tehdä elämässäni kaikkea muuta. Sitten kun olin päätynyt Etelä-Amerikkaan, kävikin yllättäen ilmi että olinkin raskaana! Ja nyt sitten tosiaan toinenkin meille suodaan, jos vaan kaikki menee hyvin raskauden loppuun asti <3 Tämä toki on viimeisemme, koska sairauteni vuoksi mun elimistö ei enempää kestä, mutta onhan tässä jo onnea miljoonasti :) Tsemppiä hoitojen kanssa, varmasti kaikki me lukijat pidetään peukkuja että vielä onnistaa, toivottavasti pian <3
PoistaToivotaan todella, että lähitulevaisuudessa saisin nauttia siitä toisesta tai jopa kolmannesta lapsesta! <3 Mukava kuulla, että blogini kiinnostaa vielä, vaikka välillä mietin lukeeko tätä kukaan ja lopetanko kokonaan, mutta tänne on ollut mukava tulla purkamaan ja kirjoittamaan kuulumisia, josta on tullut vähän kuin oma harrastus. Ihanaa, että teille kaikesta huolimatta suotiin lapsi/lapsia ja toivotaan, että raskaus menisi hyvin loppuun asti! <3 Kiitos paljon ja toivotaan parasta, että pian tärppäisi! :) <3
PoistaVoimia hirmuisesti <3 toivon sydämeni pohjasta että teille se toinen vielä suodaan <3
VastaaPoistaJokaisella mielestäni on oikeus purkaa mieltään, niin sinun kuin niiden odottavienkin äitien! Jokaisella meistä kun voi taustalla olla paljon myös piilo ongelmia mitä ei välttämättä tuo julki!:) itse oon melko paljon rankkoja asioita käynyt elämässä lävitte mistä kaikista en edes ole koskaan kirjoittanut, ja tiedän monia ihmisiä joilla myös on taustalla paljon asioita mitä päällepäin ei näy. Oon koittanu omassa elämässä ottaa suunnaksi sellaisen ajatusmallin, että on turhaa kuluttaa omaa energiaa muiden tilanteiden kadehtimiseen, kun koskaan ei voi tietää taustoja 100% ja muutenkin itse olen huomannut, että se tuo itselle paljon positiivista energiaa, kun on onnellinen ja iloinen toisten puolesta!:)
Mutta toki meistä jokainen on erilainen ja käsittelee asioita parhaalla mahdollisella tavalla :) tsemppiä <3 sulla onneksi on mahtava tukiverkosto ympärilläsi ^_^
Kiitos! :) <3 Minä myös olen kokenut rankkoja asioita ja elämä on ollut kerran siinä pisteessä, että olin valmis sen lopettamaan, onneksi kuitenkaan siinä onnistumatta. Pikkuhiljaa sitä on yrittänyt opetella antamaan anteeksi niille ihmisille, vaikka unohtamaan en niitä pysty koskaan. Mä en vielä ole tuohon tilanteeseen päässyt, että pystyisin kaikkien puolesta olemaan onnellinen, mutta yrittänyt olen kovasti vaikka se vielä vaikeaa joskus on :)
PoistaOnneksi olet siinä <3 <3 olet mukavan ja sydämellisen oloinen persoona <3
Poistavaikken tiedä taustojasi, voin hyvin kuvitella tuntemuksesi, itse ollut myös usein samassa lopetuspisteessä!:( Onneksi myös tullut asioita/ihmisiä väliin jotka ovat onnistuneet estämään, muuten en olisi koskaan kokenut tätä äitiyden tuomaa iloa ja rakkautta mitä poikaani kohtaan koen <3
Hyvin tunnistan itseni sun katkerista ajatuksista, juuri noista "olis onnellinen kun on raskaana". Niillä on tapana kärjistyä aina tietyissä tilanteissa, kai se on osa sitä omaa pettymysten käsittelyä. Täytys kuitenkin muistaa aina se, että ksokaan ei voi itse tietää myöskään niiden toisten tilanteista, kaikkien ainakaan, kenelle mieli tekis tiuskaista niin. Mutta noi tunteet muistan niin hyvin, ja ne on suoraan sanottuna ihan paskoja kestää.
VastaaPoistaMe saatiin eka hoidoista suht helposti (1.PAS:ista) niinkuin tekin, mutta toista lasta yritettiin reilu 2 vuotta hoidoissa ennen onnistumista. Siihen mahtui kaksi kokonaan uutta hoitokierrosta ja yhteensä 8.PAS:ia ennenkuin onnistui.Tämä oli teille vasta eka nyt tokaa yrittäessä. Tottakai jokainen negatiivinen raskaustesti on aina aivan kamalaa, katkeruus nostaa päätään ja tuntuu ettei mistään tuu mitään. Joutuu elään epävarmuudessa näkeekö koskaan toisenlaista testiä. Mutta jotenkin vaan täytyy jaksaa tsempata itteensä, ei siinä oikein muukaan auta näissä hommissa :-( Toivotan siis teille voimia, ja kestävyyttä, koska voi olla että tekin tarvitsette paljon toistoa, toistoa, toistoa ennen kuin onnistuu. Jotenkin pitäisi päästä siitä "jäniksen selästä" pois, ja malttaa rauhassa aloitella se uusi hoitotaival. Jaksan kyllä uskoa siihen, että tekin joskus onnistutte, mutta se voi olla vasta vuoden tai kahdenkin päästä joten tsempit siihen<3
Eipä sitä tosiaan voi koskaan kenenkään tilannetta tietää ja se pettymys tosiaan purkautuu aina tietyissä tilanteissa ja nyt on taas jo parempi fiilis kun sitä on käsitellyt enemmän :) Onneksi kuitenkin ne on ohimeneviä vaiheita. Esikoinen tosiaan sai alkunsa 2. ICSI-hoidosta kun 1.PAS:ista meni kesken. Jää sitten nähtäväksi, miten käy ja montako alkionsiirtoa vaaditaan ennen seuraava raskautta ja voimia tässä tarvitaan taas uudelle hoitotaipaleelle. Pieni tauko tekee tässä varmasti ihan hyvää ja jaksaa taas paremmin uusia hoitoja. Kiitos paljon! :) <3
PoistaItselläni yksi lapsi hoidoilla ja toinen ihme luomusti heti perään..Edelleen tunnen ”ketkeruuden” kun näen jonkun raskaana olevan tai joku ilmoittaa raskaudestaan..Ei se lapsettomuuden leima omasta mielestä näemmä lähde vaikka on saanut jo kaksi ihmettä. Paljon jaksamista hoitoon ja toivottavasti tärppää!!
VastaaPoistaKiitos! Ei se lapsettomuus kyllä helpolla unohdu ja jättää kyllä arvet pitkäksi aikaa :)
PoistaItselle lapsettomuus ei ole tuttua, mutta esikoisen yritysaikaan meni 9kk.Alkuun oli kovat paineet saada se oma lapsi, mutta puolen vuoden jälkeen päätin, että en tosissaan enää yritä, koska olin nuori ja aikaa oli saada lapsi. Pari kk siitä sitten olinkin raskaana.
VastaaPoistaToisen kohdalla en odottanut saavani toista lasta vielä hetkeen eikä oölut kiirekkään. Ei olisi haitannut, vaikka ikäero olisi venynyt 3-4v. Yhdet kk ehti tulla ja sen jälkeen olin sitten raskaana.
Itse oon kuullut, että stressaaminen vaikuttaa hyvin paljon raskautumiseen. Ja myös ystäväni sanoi, että toiset eivät vaan saa keskenään lapsia, vaikka kummassakaan ei olisi vikaa. Tiedänkin yhden, joka ei ex-miehensä kanssa saanut lasta, vaikka yrittivät. Nykyisen miehensä kanssa onnistui heti.
Itseä kyllä harmittaa se, että toiset ei saa lapsia vaikka haluaisivat. Jos joskus sijaissynnytys sallitaan Suomessa, niin haluan toimia sellaisena. Vaikka varmasti sekin on raskas prosessi.
Stressi vaikuttaa kyllä jonkin verran raskautumiseen ja en osaa ottaa tuohon kantaa, että kaikki eivät vain saa keskenään lapsia. Meillä on taas syy lapsettomuuteen niin ongelma ei ole siinä.
PoistaOlisihan se hienoa jos sijaissynnytys joskus sallitaan, vaikka sekään ei ole kyllä helppo prosessi :)